Pohdi omaa oppimiskokemustasi, jolloin itse tunsit tai huomasit tapahtuneen syväoppimista?
Jostain syystä mieleeni pulpahtaa ensimmäisenä muisto nuoren toimittajan uran alkuvaiheilta. Olin kiinnostunut kulttuurista ja yleistoimittajana kirjoitin usein myös taidenäyttelyistä. Muistan elävästi sen kerran, kun silmäni avautuivat kuvataiteen edessä. Huomasinkin tekeväni itse paljon erilaisia huomioita taideteoksista sen sijaan, että olisin vain kysellyt taiteilijoilta näyttelystä, urasta, tyylistä ja tauluista. Tuo kokemus rakensi itsevarmuuttani. Jatkossakin uskalsin kirjoittaa yhä enemmän omista huomioistani. Ihan kuin laput olisivat pudonneet silmiltäni. Aloin nähdä ja kirjoittaa näkemästäni. Mistä osaaminen tuolloin syntyi? Sain varmasti palautetta teksteistäni, opin uutta haastatellessani taiteilijoita, pystyin vertailemaan nähdessäni useampia näyttelyjä, ehkä tiedostamattani myös arvioin omaa tekemistäni ja huomasin syventämisen tarpeen.
Sanna puhuu webinaarissa korkeamman tason ajattelutaidoista. Hän muistuttaa tämän päivän työelämän edellyttävän korkeamman tason ajattelutaitoja. Eivätkä ne kehity itsestään. Joten oppimisprosessien tulisi hiljalleen kasvaa syventäviksi prosesseiksi. Opiskelijoiden tulisi oppia analysoimaan, tulkitsemaan, vertailemaan, rakentamaan ja luomaan uutta tietoa.
Kiusallisesti mieleen tulee oma alakouluaika. Paljon ulkoa oppimista, pänttäämistä, asioiden muistamista kokeeseen saakka. Miksi kukaan ei opettanut silloin oppimaan? Minun on helppo samaistua Sannan ajatuksiin. Opettajana uskon enemmän projektiluontoisiin soveltaviin kehittämistehtäviin kuin tentteihin. Vieroksun ajatusta pelkistä työkirjoista ja tiukkoihin raameihin puristetuista oppiaineista. Kun se ei vain mene niin. Osaamisen tulee olla laaja-alaista ja ylittää oppiainerajat. Isojen kokonaisuuksien ymmärtäminen on tärkeämpää kuin nippelitiedon pyörittely ilman hahmotettua selkeää kontekstia.
Maailma on muuttunut. Megatrendit kuvaavat osaltaan sitä, miten laaja-alaisempaa osaamista tarvitaan yhä enemmän. Työssä korostuvat ajattelutaidot, ongelmanratkaisutaidot, sopeutumis- ja oppimiskyky sekä sosiaaliset taidot.
Keskiöön nousee osaamisperustaisuus. Oppimista ja osaamista syntyy muuallakin kuin koulun penkillä. Autenttinen oppiminen ja yhteisöllinen tiedonrakentaminen kehittävät dialogiosaamista. Yhteisön ja yhdessä tekemisen rooli on tärkeä, mutta myös itseopiskelu, yksin tekeminen ja ajatteleminen on tärkeää. Oppiminen tapahtuu yhdessä ja yksin. Digitaaliset oppimisympäristöt eivät saa olla ainoastaan osoitus käytössä olevasta uusimmasta teknologiasta, vaan ne on suunniteltava ja rakennettava syväoppimisen näkökulmasta. Voidaan puhua kokoelmasta vaihtelevia digiympäristöjä, joista oppimistilanteeseen valitaan aina tarkoituksenmukaisin. Arvioinnin tulee toimia oppimisen tukena koko oppimisprosessin ajan.
Ajatukset tuntuvat tutuilta. Tekemisen aika ja paikka eivät ole merkityksellisiä, itse toiminta sen sijaan on. Jokainen oppii eri tavoin. Tähän yhteyteen on melkein pakko mainita etätyö. Edelleen kuulee ajatuksia, että ainoastaan työpaikalla tehty työ on arvokasta tai etätyöstä puuttuu yhteisöllisyys. Työpaikallakin voidaan olla yksin suljettujen ovien takana ja ruokailla eri aikaan työkavereiden kanssa. Vastaavasti etätyöntekijä voi olla aktiivinen ja yhteisöllinen pikaviestien, verkkopalaverien ja vaikkapa yhteiskirjoittamisenkin kautta. Digitaalisuus on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kaiken ei tarvitse tapahtua diginä, mutta hyödyt siitä kannattaa ottaa irti. Pedagoginen suunnittelu on oppimisympäristöissä tärkeintä.
Opettaminen ja ohjaaminen vaativat aina huolellista suunnittelua. Kaikki lähtee liikkeelle osaamistavoitteiden määrittelystä. Opiskelijat voivat myös osallistua suunnitteluun, sillä näin heidän aiempi osaamisensa tulee jo alkuvaiheessa tietoon ja tukee uuden oppimista. On valmennettava opiskelijat työskentelemään ja oppimaan yhdessä ja pyrittävä tuomaan prosessiin mukaan dialogisuutta.
Oppimisprosessissa ohjauksen tulee olla oikea-aikaista. Myös jo opittuja taitoja tulee tukea. Opiskelijoiden kehittymistäkin kannattaa haastaa. Ja ennen kaikkea opettajan tulee olla läsnä, kuunnella ja tiedustella. Sanna vinkkaa myös miettimään sitä, mikä on itselle luontaista opettajuudessa ja valmentajuudessa. Myös opettajan on syytä olla ketterä ja uusiutumiskykyinen, ei omien olettamustensa seitteihin jähmettynyt vanki.
Mieleen tulee opettajan roolin muuttuminen. Yhä useampi tekee työtään tietoverkkojen ympäröimänä, jolloin tiedonhaun osaaminen ja lähdekriittisyys korostuvat. Helposti ulottuvissa oleva tieto muokkaa myös opettajan työtä ohjaamisen, tuen ja valmentamisen suuntaan. Opettaja ohjaa oppimisprosesseja ja auttaa uuden tiedon yhdistämisessä vanhaan, asioiden sisäistämisessä ja asettamisessa omiin kokonaisuuksiinsa. Opettaja tukee arviointia ja itsereflektoinnin prosessia, kehittää dialogitaitoja ja kasvattaa uskoa opiskelijan omaan selviytymiseen uuden tiedon viidakossa. Opettaja auttaa näkemään tauluista värit ja siveltimen jäljet.
Teksti: Heli Antila
27.3.2023 Sanna Ruhalahti: Syväoppimisen suunnitteluperiaatteilla laatua oppimisprosessin suunnitteluun (katsottavissa 11.4.2023 saakka)
Kommentit