Anna Parpalan ja Liisa Postareffin toimittama kirja tarjoaa nykytutkimukseen perustuvaa tietoa, käytännön vinkkejä sekä uusia näkökulmia siihen, miten opettaja voi kehittää opetustaan sekä omaa että opiskelijoiden hyvinvointia kehittävällä tavalla. Pedagoginen hyvinvointi ei synny vain yksittäisen opettajan ponnisteluista, vaan se rakentuu opetuksen arjessa vuorovaikutuksesta, työyhteisön tuesta ja pedagogisesta johtamisesta.
Monipuolisesti kirjoittajajoukosta löytyy myös yksi TAOKilainen. Tässä artikkelissa perehdynkin erityisesti hänen artikkeliinsa. Eveliina Asikainen on kirjoittanut Mervi Frimanin kanssa artikkelin “Riittävän hyvä kestävän kehityksen opettajaksi”.
Miten olla riittävä ja jaksava maailman nopeiden muutosten keskellä?
Eveliina ja Mervi muistuttavat artikkelissaan, miten maapallon rajoihin mahtuvan kestävän tulevaisuuden rakentaminen on osa jokaisen korkeakouluopettajan työtä. Niin Arenen kuin UniFin määrittelyissä todetaan, että kaikkien korkeakoulusta valmistuneiden tulisi tuntea vähintään kestävän kehityksen periaatteet.
Kestävän kehityksen tavoitteena on planeetan elinvoimaisuuden ja hyvän elämän turvaaminen.
He rohkaisevat opettajia oppimaan uutta yhdessä opiskelijoiden kanssa, vaikka aihe tuntuisi haastavalta. Yhteisessä oppimisprosessissa opettaja voi toimia rohkaisevana matkakumppanina kohti planetaarista sivistystä.
Artikkeli antaa myös paljon vinkkejä siitä, miten yhteisen tutustumismatkan voi aloittaa. Ihan alkajaisiksi voi lähteä liikkeelle pääkäsitteistä ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys.
Voi miettiä, mitä kestävyys tarkoittaa omassa tutkinnossa tai omalla opintojaksolla. Kestävyyteen liittyvien sisältöjä kannattaa integroida omaan alaan.
Voi käsitellä arvoja ja asenteita – myös omiaan sekä pohtia yhdessä tietojen ajankohtaisuutta ja luotettavuutta. Paikoin ristiriitaisiltakin tuntuvia tietoja kannattaa tarkastella useista näkökulmista. Tulevaisuuden hahmottaminen saattaa tuntua konkreettisemmalta menneisyyden kehityskulkujen tarkastelun avulla.
Artikkelin lopussa esitetyn huoneentaulun ensimmäinen kohta auttaa opettajaa jo matkalla kohti toimintaa: “Olen valmis kiinnostumaan opiskelijoita askarruttavista asioista ja oppimaan heidän kanssaan.” Siitä on hyvä aloittaa.
Teksti: Heli Antila.
Kommentit