Ensimmäisillä Kestävän kehityksen kahveilla 29.3. keskusteltiin korkeakoulujen kasvatuksellisesta ja koulutuksellisesta roolista kestävyysmurroksessa ympäristökasvatuksen professori Kirsi Pauliina Kallion, post doc -tutkija Essi Aarnio-Linnavuoren, yliopistolehtori Pauliina Aleniuksen ja lehtori Eveliina Asikainen johdolla.
Kestävä koulutus ja opettajuus korkeakouluissa ei ole sidottua ainoastaan tiettyihin aloihin, vaan sen tulisi koskettaa kaikkia opiskelijoita ja opettajia. Ympäristöosaamista tarvitaan kaikilla aloilla. Luontevaa olisi tehdä tutustuminen yhteisen yleiskurssin kautta. Kaikilla aloilla ei ole välttämättä omaa ”hoksauttajaa”.
Pelkän tiedonjakamisen sijaan tarvitaan pikemmin aktiivisen ja yhteisöllisen oppimisen vahvistamista. Tärkeää on myös toivon merkitys. Ratkaisuja voidaan etsiä yhdessä. Ihmisillä on erilaisia ympäristösuhteita ja niistä täytyy lähteä liikkeelle myönteisen ajattelun keinoin.
- Osa miettii asiaa siitä näkökulmasta ”mistä tässä on kyse mun alan kannalta” ja toinen ”mitä hyötyä tästä on mulle työelämässä”. Korkeakoulun tulisi avata rakentava keskustelu sallien kaikki poliittiset, alueelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset näkökulmat, pohti Kirsi Pauliina Kallio.
Kestävyyskasvatuksen tulisi olla korkeakoulussa välineien antamista ja oman ympäristösuhteen ymmärtämistä. Ei voida ajatella niin, että ympäristö ja luonto ovat jotain ihmisestä erillistä. Omien tekojen vaikutus osana systeemisiä toimia on syytä tunnistaa.
Seuraavan kerran asian äärelle kokoonnutaan keskiviikkona 28.4. klo 14. Silloin kestävän hyvinvoinnin asiantuntija, apulaisprofessori Arto O. Salonen Itä-Suomen yliopistosta alustaa aiheesta ”Millaisen tulevaisuuden rakentaisimme?
Tässä linkki seuraavaan tapahtumaan:
https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/arto-o-salonen-kestavan-koulutuksen-kahveilla
Kuva: Juha Lahtisen hienot visuaaliset muistiinpanot ensimmäisistä kahvikeskusteluista.
Teksti: Heli Antila.
Kommentit