“Pätevyyden lisäksi toiveenani on saada keinoja ja osaamista työhön. Toiveena on oppia käytännön toimia erityisen tuen osalta ja toisaalta peilata opintojen myötä tulevaa tietoa työhön ja siinä tarvittavaan osaamiseen. Suurin toive on pystyä hyödyntämään saamaani oppia työssäni opiskelijoiden kanssa ja pystyä tarjoamaan heille riittävää osaamista myös erityisen tuen osalta.”
Syksyllä 2024 kirjoitin tällaisia ajatuksia Hopsia varten. Ammatillisista erityisopettajaopinnoista toivoin saavani osaamista erityisesti erityisen tuen tarpeiden tunnistamiseen, ohjaamiseen sekä käytännön osaamista siihen, miten opetuksessa tulee huomioida opiskelijoiden tukitarpeet niin yksilö- kuin ryhmätasollakin. Koen vahvuudekseni työelämäyhteistyön ja erityisen tuen opiskelijoiden tukemisen.
Ajatuksiani opiskelujen alussa
Ammatillisen erityisopettajan opintoihin olen hankkinut pohjaa erityispedagogiikan perusopinnoista ja erityisen tuen täydennyskoulutuksista. Myös omassa työssäni olen saanut paljon käytännön oppia erityisen tuen asioista. Toisaalta huomaan olevani hyvin alkuvaiheessa tätä polkua ja opeteltavaa on paljon.
Ohjaukselta toivoin tukea ja apua sekä varmistusta siihen, miten esim. havaita erityisen tuen tarpeet, ohjata opiskelijoita entistä paremmin ja hahmottaa heidän yksilöllisiä polkujaan. Olen myös siinä onnellisessa asemassa, että minulla on työssäni loistava tiimi ja kollegat, joiden kanssa näitä asioita pystyy peilaamaan.
Kokemuksia ammatillisista erityisopettajaopinnoista
Yksilöllisten opintopolkujen suunnittelu -opintojaksolla koin opettavaisena ryhmätyön ja muiden ryhmätöiden esitykset. Käytännönläheiset aiheet ja käytäntöön painottuvat esitykset antoivat oleellista tietoa jokapäiväiseen työhön. Monipuolisista aiheista sai oivan kattauksen heti aluksi erityisen tuen eri osa-alueisiin.
Yksilöllisten opintopolkujen toteuttamisen -opintojaksolla koin oppivani tapausesimerkeistä ja menetelmäkorteista eniten. Tapausesimerkein pääsi lähelle muiden erityisopettajaopiskelijoiden työtä. Oli myös itseä kohtaan armollista huomata, että kaikki välillä tuskailemme samanlaisten haasteiden kanssa ja välillä voi olla vaikea löytää keinoja tukea opiskelijaa, vaikka kuinka toivoisi ja yrittäisi.
Vuorovaikutus- ja yhteistyötaidoissa konsultatiivisen videon tekeminen opetti mielestäni paljon. Sen myötä pääsin käytännössä harjoittelemaan dialogia ja konsultaatiota. Uskon palaavani aiheen pariin usein ja vaatiikin harjoittelua, jotta dialogisuus onnistuu niin työkavereiden kuin opiskelijoidenkin kanssa sujuvasti.
Ohjaus ja tuki osallisuuden rakentajana -opintojakso tuli itselleni sopivaan ajankohtaan. Töissä olemme pohtineet sosiaalisesti kestävää kehitystä ja sen toteutumista oppilaitoksessamme.
Vaikuttava teko tehtiin yhdessä opinto-ohjaajaopiskelijoiden kanssa. Oli mukavaa päästä tutustumaan opinto-ohjaajaopiskelijoihin ja saada näköalaa heidän opintoihinsa. Itse vaikuttava teko antoi itselleni paljon ja oli hienoa huomata, miten itsestä ehkä pieneltä tuntuva teko voi tuoda toiselle paljon iloa. Teon pääsimme toteuttamaan Tyttöjen tuvalla, paikka otti meidät avosylin vastaan. Tästä jäi kytemään ajatus, että voisimme omienkin opiskelijoiden kanssa laajentaa kohderyhmää ja tehdä tällaisia tekoa. Tätä jo opiskelijoillekin ehdotin ja he innostuivat kovasti. He saisivat myös samalla oppia eri toimijatahoista.
Oman työn ja organisaation kehittäminen oli mielestäni erityisopettajaharjoittelun lisäksi opintojen parasta antia. Kehittämistehtävä oli mahdollista tehdä itseä kiinnostavasta aiheesta. Olen kiitollinen myös siitä, että työyhteisöni ja työelämäkumppani lähtivät niin innokkaasti mukaan ideoimaan ja tuomaan osaamistaan kehittämistehtävään. Kehittämistehtävä toi itselleni oppia siihen, miten yhdessä tekemällä ja erilaiset mielipiteet huomioimalla saa kehitettyä sellaista, mihin ei yksin pysty tai oma osaaminen riitä. Opin paljon siitä, millaista osaamista maahanmuuttajien ja vieraskielisten kanssa tarvitaan ja mitä heidän opetuksessaan sekä erityisen tuen osalta tulee huomioida.
Kokemuksia harjoittelusta
Tein harjoittelupäiviä sosiaali- ja terveysalan, tutkintoon valmentavan koulutuksen (TUVA) ja työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen (TELMA) parissa ammatillisessa erityisoppilaitoksessa.
Opetuksen suunnittelu muiden opettajien kanssa on opettanut paljon. Olemme keskustelleet soveltuvista menetelmistä ja tavoista opettaa. Opetuksesta on pyritty tekemään käytännönläheistä ja kiinnostavaa. Minulla on ollut mahdollisuus kysyä ja jakaa asioita muiden opettajien kanssa sekä reflektoida oman opetuksen sujumista.
Opintojen aikana on annettu eväitä, mutta myös tilaa kasvaa ja kehittää itseään sellaiseen suuntaan, mikä on itselle tuntunut tarpeelliselta.
Harjoittelupäivät TELMA-ryhmässä opettivat itselle, miten koostaa hyvin strukturoitu opetus. Näin millainen vastuu opettajalla on siitä, että luokka toimii ja koko henkilöstö tietää, miten päivä rakentuu, mitä tehdään ja mihinkin aikaan.
Opetuksessa olen miettinyt aiempaa enemmän, miten jokainen opiskelija oppii ja miten voin tukea juuri kyseistä opiskelijaa oppimiseen. Opetus ei olekaan niin paljon sen miettimistä, mitä itse opetan kuin sen, miten he oppivat kyseisen asian. Olen pyrkinyt kysymään ja selvittämään opiskelijoilta, miten he ovat asian hahmottaneet. Aina se ei ole helppoa ja edelleen mietin erilaisia tapoja tämän selvittämiseen. Varsinkin, kun jokainen pystyy tuottamaan osaamisensa hyvin erilaisella tavalla.
Koen tämän tuovan työhön mielenkiintoa ja vaativan erityisopettajan osaamista, jotta tuen tarpeet ja keinot löytyvät. Luokkatilanteessakin on huomioitava jokaisen omat tuen tarpeet ja keinot oppimiseen sekä koostettava oma opetus tämän mukaan. Tutustuessa paremmin luokkaan ja ollessaan heidän opetuksessaan enemmän mukana, on myös tuen tarpeita ja keinoja helpompi löytää. Luottamussuhde opiskelijoihin on myös erilainen ja he uskaltavat puhua asioistaan enemmän. Olen todella tyytyväinen, että opiskelijat uskaltavat kysyä, kommentoida ja keskustella tunneilla. Sellaisena haluaisin oppimistilanteet pitääkin.
Koen, että se, että tunnemme opiskelijoiden kanssa toisemme tuo heille myös vahvemman yhteisöön kuulumisen ja osallisuuden kokemuksen. Uskon tämän lähtevän jo tervehtimisestä ja kuulumisten kysymisestä kaikilta, eikä vain oman ryhmän opiskelijoilta.
Pohdintaa opintojen lopuksi
Koen saaneeni erityisopettajaopinnoista paljon. Opinnoissa on karttunut tietoa erityisestä tuesta eri muodoissaan. Opinnot ovat vahvistaneet montaa asiaa ja auttaneet hahmottamaan paremmin, mitä kaikkea osaamista tarvitaan erityisopettajan työssä. Olen huomannut, että erityisopettajan työnkuva voi vaihdella suuresti ja on mahdollista etsiä juuri sellaista työtä ammatillisena erityisopettajana, josta itse pitää.
Opintojen aikana on annettu eväitä, mutta myös tilaa kasvaa ja kehittää itseään sellaiseen suuntaan, mikä on itselle tuntunut tarpeelliselta. Tämä on ollut itselleni hyvä tapa oppia. Opintojen aikana on saanut myös valtavasti materiaali-, koulutus- ja menetelmävinkkejä. Kaikkiin ei ole edes ehtinyt syventyä ja palaankin niihin rauhassa opintojen jälkeen.
Ryhmämme on ollut todella toimiva ja täynnä erilaisia ihmisiä erilaisilla osaamisilla eri oppilaitoksista ja opinnoista/koulutuksista. Verrattuna ammatillisiin opettajaopintoihin olen todella tyytyväinen myös siitä, että olemme saaneet kohdata ryhmän ja opettajien kanssa kasvokkain.
Uskon, että erityisopettajaksi kasvaminen on vasta aluillaan ja nämä opinnot ovat antaneet hyvän ponnahduslaudan siihen. Uteliain mielin siis kohti tulevaa itse oppien ja muilta oppia saaden jatkossakin!
Teksti on lyhennelmä Heini Toivosen portfoliosta,
Kuvat: Heini Toivonen
Kommentit