Vieraskynä: Olen humanisti

Parhaillaan vietetään Olen humanisti –viikkoa. Itsekin opiskelen Porin yliopistokeskuksella humanistista tutkintoa pääaineenani digitaalinen kulttuuri. Olen humanisti –viikolla halutaan tuoda esiin humanistisen tutkinnon työelämälle tuomaa osaamista - #olenhumanisti.

Humanisteja verrataan ja arvotetaan usein niin sanottuja kovia tieteitä lukeneisiin. Perinteisesti tekniset ja kauppatieteelliset alat ovat olleet arvostettuja, ja humanistien osaaminen ehkä hieman epäselvää.

Humanistin vahvuus on muun muassa ympäröivän maailman ja ihmisten toiminnan syvällinen ymmärrys. Tutkinto opettaa kriittisen ajattelun kautta hahmottamaan suuria kokonaisuuksia, yksilön ainutkertaisuutta väheksymättä. Kun tekoälyn ja robottien merkitys työelämässä ja yhteiskunnassa lisääntyy, rinnalle tarvitaan juuri niitä taitoja, joita tekoälyllä ja roboteilla ei ole. Ja niitä taitoja humanisteilla on.

Olen yksi yliopistokeskuksen aikuisopiskelijoista, jotka taiteilevat työn, perhe-elämän ja opintojen keskiössä. Vaikka opintoni etenevät lakisääteistä optimia hitaammin, puolustan myös hidasta oppimista. Koen, että tämä työn, perheen ja opintojen kolminaisuus ruokkii toinen toistaan tuottaen aihioita opintoihin ja tarjoten opiskelulle mahdollisuuden rikastaa työelämää. Aikuisopiskelijat ovat myös ehtineet kerryttää työkokemusta ja verkostoja sekä kyvyn hyödyntää eteen tulevia tilaisuuksia. Oma työkokemukseni projektihallinnon parissa auttaa tutkimus- ja kehitysprojektien parissa työskenneltäessä. Viestinnän tradenomitutkinto ja työkokemus veivät minut puolestaan tiedeviestinnän kiehtovaan maailmaan, kun toimitin yliopistokeskuksen verkkolehteä.

Ja se perhe-elämä. Vaikka osaltaan se hidastaa opintojen etenemistä, voi asian kääntää myös päälaelleen. Sote-alaan liittyvä kandidaatintutkielmani käsitteli lapsen ja vanhemman oikeuksien ristiriitaisuutta, kun vanhemmat julkaisevat lastensa kuvia Facebookissa. Tätä tutkimusaihetta ei olisi syntynyt ilman perhe-elämää. Tutkielmassani totesin, että vanhemman ja lapsen elämät ja identiteetit kietoutuvat kiehtovalla tavalla yhteen, mikä aiheuttaa yhteentörmäyksiä sosiaalisessa mediassa toimittaessa. Vanhemman elämäjulkaistessa omalla Facebook-tilillään, on lapsen ja vanhemman identiteettiä ja identiteettien omistajuutta vaikea erottaa. Kun vanhempi jakaa lapsensa kuvia Facebookissa, elämäjulkaisee hän kuitenkin oman tulkintani mukaan ennen kaikkea itsestään. Hän tuottaa omaa kuvaansa ja omaa arvomaailmaansa lapsen kautta, vaikka samaan aikaan kokisi, ettei halua käyttää lasta välineenä tähän.

Näin humanistiviikolla haluan todeta ylpeydellä olevani humanisti. Humanisti, joka porautuu syvemmälle ihmisten motiiveihin, valtarakenteisiin ja eriarvoisuuteen. Sekä muistuttaa, että humanisti voi samaan aikaan olla myös hankejyrä, Excelnikkari ja utelias tiedeviestijä.

Hyvää humanistiviikkoa!

Humanistien osaaminen on työmarkkinoilla usein huonosti tunnettua tai väheksyttyä. Olen humanisti -kampanjaviikko tuo esiin humanistien osaamisen ja merkityksen työelämälle. Valtakunnallinen kampanjaviikko on käynnissä 2.–8.9.

Kirjoittaja:

Heli Leppäniemi

Kirjoittaja työskentelee Satakunnan ammattikorkeakoulussa projektiassistenttina ja opiskelee digitaalisen kulttuurin maisterin tutkintoa Turun yliopiston Porin yksikössä. 

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *