Vieraskynä: Maisterin lokimerkintöjä 3 - Uusia suuntia

”Maisterin lokimerkintöjä” on kolmiosainen Vieraskynä-kirjoitusten sarja, jossa nelikymppinen maisteri raportoi työnhaun arjesta nousuineen, laskuineen, yllätyksineen ja uusine oppeineen. Kolmannessa eli viimeisessä osassa seurataan kirjoittajan työnhakua ja urapohdintoja.

1.9.2019 Tallikedonkatu, Rauma

Olen törmännyt tuntemattomaan kävelymatkan päässä kotoa. Perehtyäkseni paremmin tähän Olkiluotoa palvelevaan projekti- ja henkilöstönvuokraustaloon, olen sopinut lounaan siellä työskentelevän tuttuni kanssa. Olenkin jo innostuksissani hakenut paikkaa, sillä työtehtävät, toimintakulttuuri ja sijainti vaikuttavat ihanteellisilta. Spontaani luonteeni joutuu kuitenkin koetukselle, kun leppoisasta yritysesittelystä sukeutuu työhaastattelu, johon en ollut vielä millään tavalla valmistautunut. Katselen typertyneenä, kun ydinsukellusvene katoaa takaisin pinnan alle. Lokit nauravat.

3.1.2019 Sinkokatu, Rauma

Kiireinen henkilöstövuokrausfirman omistaja ja toimitusjohtaja näkee vaivaa ja soittaa kertoakseen, etten tullut valituksi toimistoassistentin tehtäviin. Perustelut ovat samat, jotka hän kertoi minulle ensin soittaessani hakemuksen perään ja sitten vielä haastattelussa: Hän ei voi ottaa sitä riskiä, että korkeasti koulutettu ihminen ei jonkin ajan kuluttua viihtyisi rutiiniluontoisissa tehtävissä. Ihailen hänen ammattimaisuuttaan ja asennettaan: Hän suostui haastatteluun jouluaatonaattona ja soitti itse palautepuhelun, vaikka tiesi koko ajan, etten ole heidän etsimänsä henkilö. Miksi noin ahkera ja nöyrä yrittäjä ei usko, että joku muu voisi suhtautua työntekoon samalla tavalla?

Soitan ystävälleni kysyäkseni hänen näkemystään vahvuuksistani. Kerron saamastani palautteesta ja hän kieltää minua enää hakemasta harjoittelijan, kesätyöntekijän tai edes assistentin tehtäviä. En tietenkään kuuntele, sillä olen intoa täynnä toimistotyöntekijän tehtävistä Suomen suurimman ja vanhimman kesäfestivaalin tukiyhdistyksessä. Ilmoituksessa mainostetaan, että osa tehtävistä muotoillaan hakijoiden kokemuksen perusteella. Hakemusta tehdessä tajuan, että uudet ja vanhat taitoni tulevat erinomaisesti käyttöön nimenomaan kulttuurituotannossa ja alan nähdä unia maailmanvalloituksesta.

3.2.2020 Hallituskatu, Pori

Unia ne taisivat ollakin. Käytän puolen tunnin pikahaastattelusta viimeiset 10 min kyselemällä festivaalin tulevaisuuden suunnitelmista ja haasteista ja sitten minut hyvästellään. En saa rauhaa, vaan mietin uudestaan ja uudestaan, mitä voisinkaan tehdä tuossa porukassa. Kahden päivän jälkeen lähetän neljä nasevaa viestinnän kehitysehdotusta toimitusjohtajalle. Vastaus hivelee itsetuntoa ja murtaa sydämen: Kolme ideoistani ovat käynnissä olevan strategiatyön aiheina. ”Aurinkoista viikonloppua!”

5.2.2020 Rauman teatteri

Teatterinjohtaja suostuu informaatiohaastattelupyyntööni ystävällisesti mutta yllättyneenä. Kysymys on urasuunnittelukurssilla suositellusta tavasta kartoittaa mahdollisuuksia ja urapolkuja. Teatterinjohtajan taloustausta on selvästi tarpeellinen pienessä hallintotiimissä: Kirjanpito ja palkanlaskenta kuulemma sujuvat mukavasti varhain aamulla, kun muu väki vielä toipuu edellisillan esityksestä. Ohjelmistoa on joskus kritisoitu, mutta niiltä puheilta putoaa pohja, kun kuulen, että katsojamäärä on ohittanut kaupungin asukasluvun jo monena vuonna. Kaiken kaikkiaan teatterilla on niin kodikasta ja leppoisaa, että tekisi mieli asettua saman tien taloksi.

2.3.2020 Pläkä – Taas kerran lähtöpisteessä

Mistä tuulet tulevat? Gradussani selvitin asiantuntijan motivaation syntysyitä itseohjautuvuusteorian avulla. Kanadalaiset psykologit Ryan ja Deci esittävät, että työtehtävistä ja kulttuuritaustasta riippumatta ihmisillä on tarve kokea 1) autonomisuutta 2) pätevyyttä ja 3) yhteenkuuluvuutta. Lukuiset käytännön tutkimukset ovat sittemmin todistaneet, että ihmiselle ominainen uteliaisuus, oppimiskyky ja paneutuneisuus nousevat esiin, kun nämä kolme perustarvetta on tyydytetty. Mikä parasta, tällainen sisäistetyistä syistä kumpuava huippusuoriutuminen ei ole henkisesti kuormittavaa, vaan päinvastoin tukee henkistä hyvinvointia.

Haastatteluaineistoni vahvisti, että autonomisuuden ja pätevyyden kokemus on erityisen tärkeää, kun halutaan tukea innovatiivisuutta ja aloitteellisuutta asiantuntijatyössä. Aineellinen palkkio, valvonta, sosiaalinen paine tai rangaistuksen pelko liikuttavat meitä toki myös, mutta nämä vääristyneet vaikuttimet johtavat uupumukseen ja tukahduttavat luovuuden.Tilapäinen työnhakumotivaation puute — tämä tuuleton ulappa, jossa olen jumittanut päiväkausia — on sekin selitettävissä samoin. Mikään ei innosta, kun koen, etten pysty ohjaamaan purttani itse. Toteutan puolivillaisesti muiden antamia ohjeita ja koetan saada hyväksyntää. Palautteen puute on hävittänyt viimeisenkin pystyvyyden tunteen.

9.3.2020 Täyskäännös

Pienellä kapinamielellä olen päättänyt perustaa yrityksen, vaikkei liikeideaa olekaan. Osakeyhtiön alkupääoman voi sijoittaa arvo-osakkeisiin ja ryhtyä kartuttamaan yrittäjäeläkettä salkun tuotoilla. Kirjanpito-ohjelmiston kulut voi kirjata ensimmäisen vuoden tappioksi ja vähentää seuraavina vuosina verotettavasta tulosta. Yhtiön kautta on sitten helppo tarjoutua projektitöihin. Tämän ajatusketjun seurauksena päädyn Patentti- ja rekisterihallinnon sivuille tutkimaan, ovatko harkitsemani nimet jo käytössä ja yllätyn jälleen kerran. Ilmeisesti en ole ensimmäinen tässäkään tilanteessa. Suomesta löytyy jo Sivubisnes oy, Sukanvarsi oy, Pöytälaatikko oy, Varasuunnitelma oy ja jopa No Idea Company.

Kirjoittaja:

Saara Helkama

Kauppatieteen maisteri KTM (valm. 2019) Turun yliopistosta, pääaine johtaminen ja organisointi

Opiskellut alemman korkeakoulututkinnon Iso-Britanniassa vaate- ja puvustusalalla

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *