Digitalisaatio ja sen mukanaan tuomat vaikutukset ovat herättäneet paljon keskustelua viime aikoina. Digitalisaation on sanottu muuttavan yhteiskuntaa monin tavoin. Yksilön näkökulmasta katsottuna digitalisaation nähdään keskustelun perusteella vaikuttavan erityisesti työhön. Osan työtehtävistä on ennustettu katoavan, osan muuttavan muotoaan ja mahdollista on myös se, että uusia työtehtäviä tai jopa ammattikuntia syntyy. Digitalisaatiota ja sen mahdollisia vaikutuksia on mielenkiintoista pohtia, mutta kaksi piirrettä mielestäni kuvaa aiheesta käytävää keskustelua. Ensinnäkin, digitalisaatiosta on sangen helppo puhua yleisellä tasolla, kun digitalisaation käsitettä ei määritetä tarkasti. Aika ajoin digitalisaatiosta puhuttaessa siihen liitetään termejä kuten tekoäly, automaatio, data-analytiikka tai esineiden ainternet – vain muutamia termejä mainitakseni. Toiseksi, digitalisaatiokeskustelu on usein tulevaisuusorientoitunutta, jossa huomio kiinnitetään edessä olevaan muutokseen tai muutoksen tarpeeseen. Vaikuttaa siltä, että digitalisaatio on sen teknologisesta luonteesta huolimatta sosiaalisesti rakentunut. Digitalisaatio muodostuu ja tulee eläväksi ihmisten tulkinnoista, odotuksista ja kokemuksista.
Työskennellessäni laskentatoimen ja rahoituksen yliopistonlehtorina Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä olen tarkastellut digitalisaatiota sekä tutkimuksen että käytännön näkökulmista. Laskentatoimi on perinteisesti ollut ala, johon on organisaatioissa kohdistunut sisäisiä tehokkuusvaatimuksia. Monien laskentatoimen prosessien on jo vuosikymmenten ajan ennustettu katoavan rationalisoinnin vuoksi, ja mahdollisesti näin on käynytkin. Taloushallinnon henkilöstön olemassaoloa ei laskentatoimen teknologinen kehitys ole kuitenkaan toistaiseksi uhannut, vaan ”älykäs” laskentatoimi linkittyy edelleen inhimilliseen osaamiseen. Kun kaikkien rutiininomaisimpia tehtäviä pyritään automatisoimaan tai karsimaan, niin tällainen kehitys entisestään vahvistaa modernin taloushallinnon inhimillistä puolta. Laskentatoimen asiantuntijuus muodostuukin nykyään teknisen substanssiosaamisen lisäksi muiden muassa sosiaalisista, viestinnällisistä ja kognitiivisista taidoista.
Yksikkömme opetuksellisena ja tutkimuksellisena suuntaviivana on asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaaminen. Digitalisaation ohella asiantuntijaorganisaatioiden ja asiantuntijuuden merkityksen voidaan nähdä kasvaneen yhteiskunnassa. Laskentatoimessa asiantuntijuuden vaikutelman rakentumista on tutkittu viime vuosina paljon. Tutkimusten perusteella asiantuntijuus on ainutlaatuinen yksilöllinen kokonaisuus, joka muodostuu hyvin monitahoisista aineksista. Teknisen, ”kovan” substanssiosaamisen ohella myös ”pehmeät” taidot koetaan tärkeiksi. Voidaan jopa sanoa, että pehmeät taidot ovat nykypäivän kovia taitoja. Tutkimusten mukaan asiantuntijuuden rakentumisessa on olennaista myös ”ammattimainen” käyttäytyminen. Ammattimainen käyttäytyminen viittaa niihin taitoihin, ominaisuuksiin ja asenteisiin, jotka teknisen osaamisen rinnalla koetaan työtehtävissä menestymisen kannalta tärkeiksi. Siten ammattimaisen käyttäytymiseen voi sisältyä tehokkaan vuorovaikutuksen lisäksi vaikkapa esimerkiksi epävarmuuden tai epäoikeudenmukaisuuden kokemusten sietäminen.
Uskon, että digitalisaation aikakaudella inhimillisen vuorovaikutuksen merkitys korostuu. Oscar Wildea lainatakseni: Be yourself; everyone else is already taken.
Kirjoittaja
Lauri Lepistö
Lauri Lepistö työskentelee laskentatoimen yliopistonlehtorina Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikössä Porin yliopistokeskuksessa.
Kommentit