Työelämästä voi löytää mitä mielenkiintoisimpia yhteistyökuvioita. Yksityiset ja julkiset toimijat perustavat yhteistyökuvioita ja -kokoonpanoja monenlaisiin tarkoituksiin. Yliopistoissa yhteistyö tutkimusaiheena ylittää tieteenalojen ja organisaatioiden rajat. Yhteistyön tutkiminen antaa kiehtovan mahdollisuuden tarkastella työnteon ja työyhteisön keskeisiä ilmiöitä varsin kokonaisvaltaisesti. Tampereen yliopiston Porin yksikössä tekemäni väitöskirja Koulutuksen järjestäjien ja työelämäedustajien yhteistyö sosiaali- ja terveysalalla (2014), antaa pohjan tämän blogin kirjoittamiselle eli Miten Satakunnassa SoTe- yhteistyötä voisi lisätä yliopiston, ammatilliseen koulutuksen ja työelämän välille.
Työelämämuutosten ja varsinkin muutosten vauhdin vuoksi opiskelijoiden ja työelämän tiivis yhteistyö tulee olla osa yliopistojen toimintaa. Käytännön harjoittelun avulla opiskelijat pääsevät perehtymään työelämään ja harjaannuttamaan omia työelämätaitojaan. Käytännössä harjoittelu julkisissa ja/tai yksityisissä työpaikoissa on yksi osa oppilaitosten työelämäyhteistyötä. Monet koulut ja oppilaitokset pitävätkin opiskelijoiden opiskelua käytännön työpaikoilla yhteistyön valovoimana koulutuksen järjestäjien ja työpaikkojen välillä. Sitä se voi ollakin, mutta onko se enemmän yhteistyötä opiskelijan ja käytännön harjoittelupaikan ohjaajan välillä. Näiden harjoitteluiden aikana koulutuksen järjestäjät, eivät useinaan käy työpaikoilla. Työpaikkojen henkilöstöt ovat melko lailla omillaan ja yksin opiskelijan harjoittelun aikana. Työpaikat usein väsyvät opiskelijoiden jatkuvaan virtaan ja ohjaamisen vaatimuksiin, johon he eivät saa apua opettajilta. Usein kuuleekin koulutuksen järjestäjien valittavan, kuinka käytännön opiskelupaikkoja ei saada opiskelijoille riittävästi.
Harjoittelupaikkojen saanti työpaikoilta vaatii koulutuksen järjestäjien yhteydenottoja ja jopa jalkautumista työpaikoille eli opiskelijoiden sen hetkisen ammattitaidon mainostamista. Koulutuksen järjestäjien on muistettava, että kiire ei ole ainoastaan opettajilla vaan käytännön työpaikatkin kärsivät pienistä henkilömitotuksista. SoTe- alan koulutuksella on historian saatossa ollut tiivis yhteys työelämään, valitettavasti nykyään ammattikorkeakoulujen opettajien käynnit työelämään on lakkautettu resurssipulan vuoksi. Tuntuu ja varsinkin kuulostaa hassulta, että tämän kaltaisesta toiminnasta puhutaan koulutuksen järjestäjien ja työelämän välisestä yhteistyöstä. Aktiivisuus koululaitoksista ulospäin voisi vilkastuttaa yhteistyötä ja auttaa yliopisto-opiskelijoita pääsemään tiiviimmin ja paremmin käytännön harjoittelupaikoille.
Esimerkiksi Suomessa vanhustenhuollon tilanne on tällä hetkellä jäätävä. Ehdotankin, että Satakunnassa voitaisiin ottaa tilanne haltuun eri toimijoiden yhteistyöllä. Porin yliopistokeskuksen, ammatillisten koulutusten (Samk, Diak, Winnova ja Sataedu) ja eri työpaikkojen välille olisi mitä pikemmin kehitettävä yhteistyömalli, jonka tavoite olisi selkeä ja jokaisen toimijan intresseissä.
Porin yliopistokeskuksesta löytyy mm. vanhustenhuollon ongelmaan asiantuntijuutta, käytännön osaamista ja haasteisiin vastaamista saataisiin ammatillisilta koulutuksen järjestäjiltä. Tämän kaltaisen laaja-alaisen osaamisen hyödyntäminen ja valjastaminen yhtistyömalliin voisi vastata moniin työelämän ongelmiin, koska nyt jos koskaan sote-sektori tarvitsee kaiken saatavilla olevan avun myös koulutuksen järjestäjiltä.
Hyvinvoinnin edistäminen Satakunnassa on meidän kaikkien yhteinen tavoite. Muuttuvassa toimintaympäristöissä tarvitaan monien eri alojen asiantuntijoita ja yhteen hiileen puhaltamista. Sanonta ”Yhteistyössä on voimaa” pitää kyllä tässäkin asiassa paikkansa.
Kirjoittaja:
Pälvi Lehtonen
YTT, KM, SH
Hoitotyön lehtori
Linkki väitöskirjaan:
Kommentit