Työttömyys. Utelevia kommentteja, epävarmuuden sietämistä, pettymyksiä, negatiivisia mielipidekirjoituksia työttömistä ja työttömien ominaisuuksista sekä itseluottamuksen karisemista. Samaa tahtia itseluottamuksen kanssa tuntuu karisevan myös akateemisen työttömän työnhakijan asiantuntijuus.
Yliopistosta vastavalmistuneen asiantuntijuus sisältää oman alan uusinta tietoa, tuoreita ajatuksia, erilaisia teorioita, menetelmiä ja työvälineitä, joita malttamattomana odottaa pääsevänsä soveltamaan aidon työelämän käytäntöihin. Aina työelämään siirtyminen ei kuitenkaan onnistu. Mitä jos jää työttömäksi ja mitä jos työttömyys pitkittyy? Osa työelämässä tarvittavista tiedoista ja taidoista vanhenee nopeasti. Oman asiantuntijuuden ylläpitäminen edellyttää paljon ponnisteluja työssäkäyviltäkin ihmisiltä. Miten työtön akateeminen työnhakija ylläpitää tai kehittää asiantuntijuuttaan? Asiantuntijuus tuntuu hälvenevän jonnekin kaukaisuuteen, kun sitä ei pääse soveltamaan käytännössä. Jäljelle jää vain vanhentunutta tietoa, epävarmoja muistikuvia joistakin keskeisistä teorioista ja menetelmistä ja häivähdyksiä käytännön työkokemuksesta. Jossain kohtaa oman alan asiantuntijaidentiteetti on vaihtunut työttömän työnhakijan identiteettiin.
Työttömänä työnhakijana työnhakuun liittyy monenlaisia haasteita. Työnhakijalta edellytetään usein täsmäosaamista ja täsmäkokemusta. Yliopistokoulutus ei välttämättä anna tällaista täsmäosaamista ja varsinkin generalistiselta alalta valmistunut akateeminen löytää itsensä helposti tilanteesta, jossa oman asiantuntijuuden ja osaamisen kuvaaminen voi olla hankalaa. Työnhaussa verkostoilla ja verkostoitumisella on suuri merkitys, mutta verkostojen löytäminen on vaikeaa työelämän ulkopuolella. Työnantajilla ja rekrytoijilla voi olla erilaisia ennakkoluuloja ja stereotyyppisiä käsityksiä työttömistä työnhakijoista. Ne voivat olla sekä tiedostettuja että osin tiedostamattomia. Työttömän status on monesti este haastatteluun pääsylle ja työnhaussa menestymiselle.
Mitä pidempään työttömyys jatkuu niin sitä haasteellisemmaksi työnhaku muodostuu. Työttömyyden pitkittyessä työnhakuitsetunto laskee ja kynnys hakea oman alaan liittyviä työtehtäviä nousee. Ehkä suurin ongelma työttömyydessä on se, että työttömänä ollessa menettää juuri niitä ominaisuuksia, joita työnhaussa tarvitaan.
Asiantuntijuuden kehittyminen ymmärretään usein suoraviivaisena jatkumona, joka alkaa opiskelun myötä ja jatkuu sujuvasti työelämässä. Asiantuntijuus ja asiantuntijuuden kehittyminen voidaan kuitenkin nähdä myös prosessina, jossa voi olla pysähtymiä tai taantumia. Työttömyys näyttäytyy tällaisena pysähdyksen tai taantuman paikkana. Yhtenä vastalääkkeenä taantumisen ehkäisyyn toimii opiskelu tai omaehtoinen uusien tietojen ja taitojen opettelu. Se antaa mahdollisuuden pitää jollain otteella vielä kiinni eteenpäin rynnivästä työelämästä.
Olisi tärkeää, että myös työttömät akateemiset työnhakijat pääsisivät osallisiksi työelämän verkostoihin ja saisivat käytännön mahdollisuuksia tuoda osaamistaan esiin ja soveltaa sitä esimerkiksi yritys- tai yhteisötoiminnan kehittämisessä. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa myös sähköiset ura- ja työnhakuverkostot voivat tuoda samassa tilanteessa olevia yhteen. Yhtä lailla olennaista on se, että työnantajat ovat kiinnostuneita palkkaamaan akateemisesti koulutettuja työntekijöitä. Työttömyysjakson jälkeen työelämään harjoittelun kautta kiinni päässeenä on ollut ilo huomata, että minustakin on moneksi. Haluaisin todella kehittää asiantuntijuuttani – vaikka vielä olenkin akateemisesti koulutettu generalisti ja työtön.
Kirjoittaja:
Malla Maisteri
Julkaisemme tekstin tällä kertaa nimimerkillä.
Kommentit