Toteutin kokeilun yhden ryhmäni kanssa ruotsin kirjallisen ja suullisen viestinnän kurssilla. Opiskelijat olivat juuri kirjoittaneet pienryhmissä yhden kurssin neljästä kirjoitustehtävästä, joten tekstien arviointi oli sopivasti edessä. Alun perin ajattelin kuvata videot Screencast-O-Maticin avulla, mutta etäopetukseen siirtymisen vuoksi minun täytyi samoihin aikoihin ottaa nopealla aikataululla haltuun Zoom-videotyökalu, joten päätin testata sitä myös tähän tarkoitukseen.
Zoom osoittautui ihan toimivaksi työkaluksi tähän kokeiluun, sillä myös Zoomissa on mahdollista jakaa oma ruutunsa ja näyttää sieltä haluamansa asiat ja nauhoittaa/kuvata istunto. Videon voi nauhoittaa joko ilman omaa videokuvaa (vain ääni kuuluu) tai niin, että oma videokuva näkyy pienenä ruudun laidassa, eli käytännössä aivan samat ominaisuudet kuin Screencast-O-Maticissa. Videon sai tallennettua omalle koneelle ja Zoom-sovellukseen lopettamalla nauhoittamisen ja ”istunnon”.
Jokainen pienryhmä sai tekstistään videopalautteen, joten videoita tuli kuvattua yhteensä seitsemän. Videopalautteessa kävin läpi ryhmän kirjoittaman tekstin arviointikriteerien pohjalta. Videon lisäksi opiskelijat saivat tiedoston, johon olin merkinnyt kielikommentit ja lyhyet sanalliset kommentit tekstistä (tämä tiedosto näkyi myös videolla).
Palautteen keräämisessä kokeilin tällä kertaa Moodlen omaa palaute-aktiviteettia, sillä en ollut käyttänyt sitä aiemmin. Moodlen työkalu oli mielestäni helppokäyttöinen ja soveltui hyvin tällaisen yksinkertaisen palautteen keräämiseen (pari monivalintaa ja muutama avoin kysymys). Palautteeseen vastasi lopulta melko harva opiskelija, mutta saatujen vastausten perusteella palautevideo koettiin hyödylliseksi ja sen koettiin täydentävän kirjallista palautetta.
”Kyllä. Korjauksia oli sen verran paljon, että oli huomattavasti helpompaa katsoa videolta kun ne käydään läpi. Ei tarvinnut itse kahlata tiedostoa läpi ja tarkastaa että mihin kohtaan tekstiä mikäkin kommentti liittyi. Moneen korjaukseen annettiin videolla myös perustelu.”
”Tykkään suullisesta palautteesta, mutta kirjallinen on myös hyvä yksityiskohtaisempien virheiden huomioimiseen, koska suullisessa ei ole välttämättä niin järkevää käydä tekstin jokaista yksityiskohtaa läpi.”
Opiskelijoiden kommenttien perusteella voisi siis sanoa, että suullisen ja kirjallisen palautteen yhdistelmä on suhteellisen toimiva palautemuoto. Videoiden tekeminen oli mielenkiintoista, sillä se sai minut ajattelemaan tarkemmin arviointikriteereiden merkitystä ja niiden soveltamista käytäntöön, kun tämä piti myös havainnollistaa opiskelijoille.
Videoiden tekemisessä haasteena ainakin itselläni on se, ettei sortuisi liialliseen itsekriittisyyteen tai perfektionismiin: jossain vaiheessa täytyy vain hyväksyä, että tämä on tarpeeksi hyvä. Ei voi myöskään kieltää, etteikö videoiden tekeminen olisi suhteellisen työlästä ja aikaa vievää. Videopalautteiden tekemistä kannattaa varmasti harkita hieman tilanteen ja ajankäytön mukaan: jokaiselle opiskelijalle oman videon tekeminen olisi melko työläs projekti, mutta kun arvioitavia tuotoksia oli alle 10 (kuten tässä tapauksessa, koska opiskelijat kirjoittivat tekstit pienryhmissä), oli työmäärä vielä ihan kohtuullinen.
Sanni Kalliosaari
Hei Sanni,
oikein hyvä idea toteuttaa kokeilu Zoomilla, ja oppia siitä samalla lisää. Mielestäni koostit kokeilusi järkevästi, sillä noiden ryhmäkohtaisten videoiden teko on soveltunut kyseiseen kohtaan kurssia hyvin ja kuten itsekin toteat, ajallisesti niiden teko oli myös hallittavissa. Pidän myös itse ideasta, eli että olet yhdistänyt kirjalliset kommentit ja videon, jossa avaat tekstiä ja sen kommentteja arviointikriteerien näkökulmasta. Kriteerit jäävät monesti taustalle, kuten kirjoitit, joten siksi on hyvä, että nostat ne esiin ja havainnollistat ne opiskelijoille. Uskonkin, että juuri havainnollistaminen ja sinun perustelusi ovat olleet kokeilun paras anti opiskelijoille.
Tanja Tervonen
30.4.2020 13:48