Kokemuksia vertaisuudesta ja minäpystyvyydestä

Syksyn lehtien putoillessa ja uuden PYRY-vertaisryhmän kynnyksellä katsahdan hetkeksi taaksepäin ja pohdin vertaisuuden ja minäpystyvyyden tukemisen kokemuksia. Valo-Valmennusyhdistyksen PYRY-vertaisryhmät toimivat työpajaympäristössä ja mukaan toimintaan ohjautuvat ovat olleet pitkään syrjässä työelämästä tai koulutuksesta. Päättyneessä ryhmässä vertaisuuden kokemus ja vertaistuki nousivat keskeisiksi ja merkityksellisiksi sisällöiksi. Ryhmässä uskallettiin tarkastella omaa osaamista sekä antaa ja ottaa vastaan palautetta. Ilmapiiri tuki pohdiskelemaan omaa suhdetta työhön ja työn merkitystä elämässä. Ryhmässä tutkittiin omaa osaamista ja vahvuuksia sekä niiden hyödyntämistä ammatillisen suunnan löytymisessä.

Minäpystyvyyden ajatellaan olevan henkilön omaa arviota kyvyistään suoriutua erilaisista tehtävistä (Bandura 1986).  Minäpystyvyyteen liittyy myös usko omaan osaamiseen ja uskallus lähteä kokeilemaan sitä. PYRY-vertaisryhmäkokonaisuuteen liittyi ryhmän alussa ja päättyessä toteutettu minäpystyvyyskysely. Ryhmä käynnistyi lokakuussa 2020, jolloin tehtiin kyselyn ensimmäinen vaihe. Kyselyn jälkimmäinen, tilanteen muutosta mittaava osa toteutettiin toukokuussa 2021.

Pyryryhmäläiset olivat tietoisia siitä, minkä tyyppiset työtehtävät heille soveltuisivat. Ryhmässä oli saanut varmuutta uskallukseen ottaa yhteyttä työnantajiin. Tämä on sekä yksilön että hankkeen tavoitteiden kannalta tärkeä huomio vertaisryhmätoiminnan merkityksestä minäpystyvyyden rakentumisessa. Oivo ja Kerätär (2018) tarkastellessaan osatyökykyisten reittejä työllisyyteen ovat esittäneet huomiona, että tässä kohderyhmässä oman osaamisen tunnistaminen ja siitä kertominen voivat olla haasteellisia. PYRY-ryhmätoiminta on edistänyt omien osaamisten tunnistamista ryhmän tuella. Osaamisen sanoittamista ja kuvaamista ryhmässä harjoiteltiin keskusteluiden ja erilaisten toiminnallisten harjoitteiden avulla.

Usko työllistymiseen ja palkkatyön löytymiseen näytti ryhmän loppukyselyn vastauksissa heikentyneen kuluneen ryhmävuoden aikana. Samoin usko oman ammatillisen osaamisen vastaavuudesta työmarkkinoiden tarpeeseen oli vastaajilla melko heikkoa. Lieneekö kovin ajankohtainen koronatilanne ja sulut sekä näistä johtuva uutisointi koskien eri alojen lomautuksia vaikuttaneet uskon heikkenemiseen työllistymiseen liittyen. Vastaajilla oli paljon luovan alan osaamista, mikä palkkatyöhön työllistymisen näkökulmasta on haastavaa muutoinkin. Koronatilanteen vaikutukset niin ikään kohdentuivat voimakkaasti luovien alojen työtilanteeseen. Työllistymiseen liittyvään uskoon työllistymiseen ja ammatilliseen osaamiseen voi liittyä myös havainto siitä, että jakson alussa odotukset, toiveet ja käsitykset voivat olla asetettuna epärealistisen korkealle ja arjen työskentelyn myötä tilanne konkretisoituu ja henkilökotaiset työskentelyn kohteet tulevat näkyviksi.

Tärkeää on muistaa, että uskon itseen ei tarvitse olla liitoksissa työhön vaan usko itseen ja kyvykkyyteen koskee ihmistä kokonaisvaltaisesti muillakin elämän osa-alueilla. Minäpystyvyyden kokemus tukee resilienssiä toimia haasteellisessa tilanteessa onpa se sitten henkilökohtaisista tai ympäristöstä kumpuavista syistä johtuvaa.

Lähteet

Bandura, A. 1986. Fearful expectations and avoidant actions as coeffects of perceived self-inefficacy. American Psychologist, 41(12), 1389–1391. Vaatii käyttöoikeuden. https://doi.org/10.1037/0003-066X.41.12.1389

Oivo, T. & Kerätär, R. 2018. Osatyökykyisten reitit työllisyyteen – etuudet, palvelut, tukitoimet. Selvityshenkilöiden raportti http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3997-4

Kirjoittaja: Johanna Heine, Valo-Valmennusyhdistys

Kuvituskuva: Unsplash/Noah Siliman

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *