Opettajuus vei miehen mukanaan. Vuosi ensimmäisen luokan opettajana, kolme vuotta historian opettajana yläkoulussa, sen jälkeen siirtyminen ammatilliselle puolelle silloisen Pirkanmaan koulutuskuntayhtymän, nykyisen Tredun, palvelukseen. Amiksessa vierähti hieman yli kymmenen vuotta. Seuraava luonnollinen siirtymä olikin ammatillinen opettajankoulutus.
Opettajan pedagogiset opinnot Palkinen suoritti aikanaan Tampereen yliopistossa historiaopintojensa yhteydessä. Lisäksi hän on kouluttautunut muun muassa puusepäksi ja media-alan ammattilaiseksi. Hän toimi pitkään myös TAOKin ohjaavana opettajana.
– Kun opiskelin media-alan perustutkintoa, opettajanani oli Simo Mäkinen. Myöhemmin vaihdoimme rooleja. Simon opiskellessa TAOKissa ammatilliseksi opettajaksi minä olin puolestaan hänen ohjaavana opettajanaan, hän muistelee.
Muitakin yhteisiä tekijöitä miehiltä löytyy, sillä he ovat työskennelleet vapaaehtoisina Werstaan museokirjapainossa. Vastapainona opettajan työlle Palkinen kertookin tekevänsä mielellään käsitöitä, muun muassa nahkatöitä.
Ohjaavan opettajan työ toi mukavaa sisältöä omaankin opettajuuteen. Ville Palkinen opetti YTO-aineita ja saattoi myös tarjota ohjattavilleen opetusmahdollisuuksia omassa ryhmässään. Ohjaustyössä hän huomasi pitävänsä työskentelystä aikuisten kanssa. Ohjattavien kanssa tuli mietittyä yhdessä opettajuuden roolia, joten omakin opettajuus kehittyi siinä sivussa.
– Aikuiset ovat opiskelemaan tullessaan usein hyvin motivoituneita. Silloin opettajanakin voi olla oma rento itsensä, eikä tarvitse kurinpidollisten seikkojen vuoksi teeskennellä vakavampaa kuin todellisuudessa on, hän miettii.
Opettajan työssä kiehtoi suuri mahdollisuus päättää itse tuntityöskentelystä, tietenkin opetussuunnitelman rajoissa. Tuntien suunnittelu ja ideointi oli kiinnostavaa. Myös erilaisten metodien ja erilaisten digitaalisten sovellusten kokeilu tuntityöskentelyssä tuntui mielekkäältä. Usein kaksoistunti aloitettiin yhteisellä opetuskeskusteluun pohjautuvalla alustuksella, josta siirryttiin käytännön soveltaviin tehtäviin.
Vinkkejä omille kokeiluille sai mukavasti omilta ohjattavilta opettajaopiskelijoiltaan. Näin Ville Palkinen törmäsi muun muassa Kahoot-sovellukseen ensimmäistä kertaa.
Kiinnostus digitaalisuuteen johti siihen, että opetustyö jäi taka-alalle ja Ville Palkisesta tuli ensin projektipäällikkö Smart Tampere -digiohjelmaan ja myöhemmin Tredun verkkopedagogi.
Korona-kevättä vuonna 2020 pitkän linjan digiopettaja kuvailee ”oman uransa huippuhetkeksi”.
– Vihdoinkin meikäläisen tekeminen alkoi kiinnostaa ihan kaikkia, hän naurahtaa.
Tredun kollegat saavat kiitosta, sillä siirtyminen etäopetukseen sujui lopulta yllättävänkin helposti. Töitä oli tehty jo vuosia etukäteen ja digitiimi oli olemassa, joten tukikoulutuksia päästiin järjestämään opettajille välittömästi. Ehkä suurin haaste liittyi siihen, että kaikkien kädentaitoja vaativien ammattiaineiden opettaminen etänä ei ollut välttämättä paras mahdollinen vaihtoehto.
– Usein törmää siihen, että joku pelkää digitaalisuutta siitä syystä, että kuvittelee kaiken muuttuvan digitaaliseksi. Sellaista digikehittäjää en ole vielä tavannut, joka tähtäisi moiseen. Yritän aina korostaa, että työvälineet ja -ympäristöt täytyy tuntea. Vasta sen jälkeen osaa arvioida sen, milloin niiden käyttäminen on järkevää, hän korostaa.
Ville Palkinen pitää tärkeänä yli organisaatiorajojen tapahtuvaa avointa yhteiskehittämistä, onhan hän ollut aikoinaan perustamassa ammattiopistojen Moodle-yhteisöä yhdessä Petteri Hännisen kanssa. Nyt yhteisössä on jo yli sata jäsentä eri oppilaitoksista. Keskusteluja käydään yhteisessä Teams-ryhmässä ja tapaamisia järjestetään parin kolmen kuukauden välein. Yhteistyö on luontevaa, koska kaikilla Moodlen käyttöön liittyvät hyvin samanlaiset huolet ja kehittymiskohteet. Työ jatkuu nyt verkkopedagogi Riikka Saarisen luotsaamana.
Kehittämistyö jatkuu
Siirtyminen TAOKin lehtoriksi on tavallaan hyvin luonnollinen jatkumo Ville Palkisen uralla. Vaikka aiempi työkin tuntui mielekkäältä, paloi mieli uusien haasteiden ja uusien tehtävien pariin. Laittaessaan hakuilmoituksen eteenpäin Palkinen tiesi tarkkaan, mihin on menossa.
– Tiesin melko hyvin, millaiseen työyhteisöön olen hakemassa. Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa työskentelee useita minulle entuudestaan tuttuja henkilöitä, monia entisiä tredulaisiakin. Luulen, että digitaalisuus oli yksi ratkaiseva tekijä, joka puolsi valintaani. Toivottavasti onnistuin myös vakuuttamaan haastattelijat siitä, että olen hyvä ja yhteistyökykyinen seuramies, hän pohtii.
Perehdytys lähti oikein hyvin käyntiin uudessa työssä. Ensimmäisenä päivänä ei vielä muistettu täpötäydellä lukujärjestyksellä, vaan alussa jäi aikaa tutustua ja keskustella kollegoiden kanssa. Keväällä on luvassa 20 opiskelijan mentoroitava porukka uusia ammatillisia opettajaopiskelijoita. Luvassa oleva yhteisopettajuus kuulostaa hyvältä, sillä isojen ryhmien opetustyössä on antoisaa kehittää sisältöjä yhdessä ja jakaa rooleja kollegoiden kanssa. Se helpottaa dialogisuuteen pääsyä.
Myös hankkeita ja Opetushallituksen täydennyskoulutusten opetustyötä on luvassa. Palkisen töissä painopiste liittyy usein digityövälineisiin.
– Kävin tutustumassa Tree – jatkuvan oppimisen palveluihin ja seuraavalla viikolla olinkin Zoomissa kouluttamassa kiinalaisryhmää. Kiinnostavia työmahdollisuuksia on mukavasti tarjolla, hän iloitsee.
Teksti: Heli Antila.
Kuva: Ville Palkisen arkisto.
Kommentit