Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Opettajaksi Suomeen (OSU) -hankkeessa on ollut tavoitteena maahanmuuttajataustaisten opettajien virallisen pätevyyden täydentäminen Suomen koulujärjestelmään soveltuvaksi. Samalla hankkeen tavoitteena on ollut tukea maahanmuuttajataustaisten opettajien työllistymistä Suomeen. Hankkeen toteutus tapahtuu 13.4.2021-31.12.2023 yhteistyössä ammatillisten opettajakorkeakoulujen kanssa.
Itä-Suomen opettajaopiskelijaryhmä suorittaa pääosin opintonsa verkossa, mutta yhteiset tuutoropettajan ja ryhmän lähitapaamiset sijoittuvat Lappeenrantaan.
Oppimiskylä on Tampereen Hiedanrantaan muodostettu yhteisöllinen oppimisympäristö, joka koostuu Tredun, yhdistysten, yritysten ja työllisyyspalveluiden yhteisöstä. Oppimiskylän tavoitteena on palvella haastavassa koulutus- tai työllistymistilanteessa olevia työnhakijoita sekä alueen yritysten työvoimatarpeita.
Keskustelu Kirsi Purhosen kanssa alkaa jatkuvasta oppimisesta. Kyse ei ole pelkästä sattumasta, sillä avoimen uteliaaksi tunnustautuva Kirsi kuvailee olevansa itsekin mitä suurimmassa määrin elinikäinen oppija ja viihtyvänsä epämukavuusalueella.
Ammatillisten opettajankoulutusten hakuvaiheessa moni miettii sitä, mistä kaikesta hakupisteitä oikein saa. Entä voisiko jotain tehdä jo etukäteen vankistaakseen omaa asemaansa hakuvaiheessa.
Taina Eweiss aloitti uutena lehtorina TAOKissa.
Tunnustus alkuun, minulla on käynyt onni työtehtävien osalta. Kolme teemaa on kulkenut pitkään mukanani arjessa ja ajatuksissa: digitaalinen hyvinvointi, digitalisaatio ja johtaminen sekä näitä sitovasti osaamisen kehittäminen. Näiden samojen teemojen varaan rakentuu suurelta osin myös arkeni TAMKissa, jota on tätä kirjoittaessa takana seitsemän kuukautta.
- Opiskellessani historiaa yliopistossa lähipiirini povaili minusta historian opettajaa. Itse en siihen uskonut. Vasta myöhemmin sijaistaessani teknisen työn lehtoria huomasin, ettei opettaminen olekaan ihan hirveää tekemistä, vaan oikeastaan aika hauskaa puuhaa, muistelee Ville Palkinen.
Eläköitymispäätös on vaikea tehdä, kun takana on nelisenkymmentä vuotta opetustyötä – ja työ tuntuu edelleen mielekkäältä. Sissi Huhtala kertoo miettineensä pitkään sitä, haluaako päästää irti lehtorin työstään TAOKissa ja siirtyä vapaaherrattareksi.
Korona-aika ohjasi opettajia etsimään uutta näkökulmaa ohjaustyöhönsä. Lähiohjauksen kadotessa kirjoittaja ohjautui painottamaan opettajankoulutuksen palautteen antamista kirjallisessa muodossa. ”Koronan kompensaationa” syntyi tehokkaaksi osoittautunut palautetyökalu.
