Merkonomiopintoja hän ehti opiskella vasta muutaman viikon, kun ammattikorkeasta ilmoitettiin vapautuneesta peruutuspaikasta. Kyläkoskella ei ole tapana lopettaa kesken kerran aloitettua, joten hän vastasi: ”Käyn tämän ensin loppuun, kun kerran aloitin.”
Niin tuli Kyläkoskesta merkonomi, mutta tuli hänestä myöhemmin kuljetustekniikan insinöörikin. Insinööriopintojen aikana hän työskenteli varastologistiikan parissa ja auttoi isäänsä kotitilalla maanviljelyksen parissa.
– Opiskeluaikana kävi kyllä mielessä, etten välttämättä ole ihan oikealla alalla, mutta tein kuitenkin insinööriopinnot loppuun ja päädyin alan töihin, hän muistelee.
Työt ja opiskelut pitivät Kyläkosken Turussa reilun kymmenen vuotta. Asuminen isossa kaupungissa ei kuitenkaan tuntunut enää mielekkäältä. Myös kotitilan sukupolvenvaihdos sai miettimään muuttoa takaisin Kokemäelle. Kyläkoski suoritti maatalousyrittäjyyden perustutkinnon ja valmistautui ottamaan suurempaa vastuuta kotitilastaan.
Takaisin kotipaikkakunnalle ja nuorisotyöhön
– Monet ystävistäni olivat valmistuneet sosionomeiksi ja tuo uramahdollisuus kiinnosti minua edelleen. Yksi ystävistäni työskenteli Etsivänä nuoristyöntekijänä ja vinkkasi minulle vastaavan pajaohjaajan paikasta Kokemäen Nuorten työpajalla, ilmoitin kiinnostukseni ja sain paikan, hän kertoo.
Puolen vuoden määräaikainen pesti tuntui kiinnostavalta ja Kyläkosken ura nuorten työpajalla jatkui lopulta peräti 5,5 vuotta. Hyppäys vakituisesta työsuhteesta määräaikaiseen ja epävarmaan työhön kannatti. Taloushallinnon osaajana Kyläkoskelle löytyi rooli myös Kokemäelle perustetun sosiaalisen yrityksen laskutuksen ja palkanlaskennan parista.
Hän piti työpajatyöskentelystä ja koki nuorten ohjaamisen omakseen. Työpajatoiminta yhdistyi myöhemmin työllisyydenhoidon kanssa ja luvassa oli niin henkilö- kuin organisaatiomuutoksiakin.
– Keskustelimme tuolloin ystäväporukassa, mitä sitä isona tehdään ja ilmoitin, että minusta voisi tulla vaikka toisen asteen opo, hän naureskelee.
Kyläkoski pyrki sosionomiopintoihinkin, mutta aiempi ammattikorkeakoulututkinto ei tässä kohtaa ainakaan helpottanut sisäänpääsymahdollisuuksia. Opiskelupaikkaa ei tullut.
Opettajaksi amikseen
– Sanoin sitten yhdessä palaverissä Sataedun opolle, että jos teillä tarvittaisiin yleismiestä, niin olisin käytettävissä.
Yleismiehelle oli tarvetta. Soitto Sataedusta tuli jo seuraavalla viikolla: ”Vieläkö olisit kiinnostunut?” Kuukautta myöhemmin Kyläkoski oli jo kiinteistönhoidon opettajana Sataedussa. Työ nuorten parissa tuntui yllättävänkin tutulta työpajavuosien jälkeen. Ensimmäinen askel kohti amiksen opon uraa oli otettu.
Muuten alku opettajana ei sujunut aivan perinteisellä tavalla. Kun Kyläkoski aloitti vuoden 2020 tammikuussa, oltiin jo parin kuukauden päästä koronan vuoksi etäopetuksessa. Ja siinä välissä hän ehti vielä pitää isyyslomankin.
Ope- ja opo-opinnoista vahvistusta tekemiselle
TAOKin ammatillisiin opettajaopintoihin Kyläkoski päätti hakea jo tammikuun 2020 haussa.
– Päätin hakea heti, kun kaikki sanoivat, että sisään on vaikea päästä. Pääsin sitten itse ensimmäisellä yrittämällä, kertoo Porin ryhmässä opiskellut Kyläkoski.
Hän kiittelee alueryhmän mahdollisuutta. Työn ohessa opiskellen opiskelupaikan sijainnilla on suuri merkitys. Tosin koronan takia osa lähiopinnoista pidettiin etänä. Kyläkoski valmistui huhtikuussa 2021.
Kyläkoski pääsi syksyllä 2020 mukaan myös Porin valtakunnallisen Taitaja2022-kisan valmisteluihin logistiikkapäälliköksi. Tekemistä riittikin tapahtumatuotannon parissa aina kisoihin asti. Haave opon työstä pyöri kuitenkin edelleen mielessä ja Kyläkoski haki tammikuussa 2022 TAOKiin opo-opintoihin.
– Päätin hakea heti, kun kaikki sanoivat, että sisään on vaikea päästä. Pääsin sitten itse ensimmäisellä yrittämällä, nauraa Kyläkoski.
Työpajatyöskentely lisäsi mukavasti valintapisteitä. Kyläkoski puhuu hyvästä karmasta, mahdollisuudet ovat tulleet eteen. Kun osaa avata suunsa oikeassa paikassa ja hoitaa omat työnsä hyvin, tulee mahdollisuuksia aina vain enemmän. Ja kaikesta aiemmin opiskellusta ja tehdystä on aina hyötyä. Niin konkurssihuutokaupoissa työskentelystä kuin metsäkonekuskin hommistakin on tullut tarpeellista osaamista, jota on päässyt myöhemmin hyödyntämään.
Nuorten työpajalle siirtymistä hän arvostaa todella tärkeänä valintana, joka määritti uran suunnan uudelleen. Se saattoi pelastaa myös vääriltä valinnoilta ja viedä kohti alkuperäisisä haaveita. Sataedussa määräaikaisesta ja osa-aikaisesta Kyläkoskesta tuli parissa vuodessa puhtaus- ja kiinteistöalan lehtori. Vakituinen työpaikka tuntui innostavalta kahdeksan vuoden määräaikauksien jälkeen.
– Kyllä se tietynlaisen stressin poistaa, kun tietää hieman tulevasta.
Insinöörin matka opetus- ja ohjaustyöhön on vaatinut kuitenkin matkan varrella paljon pohdintaa. Työ on muuttunut täysin erilaiseksi. Tavaroiden kanssa työskennellessä oman työn tulos näyttäytyi konkreettisesti, ihmisten kanssa toimiminen on monesti abstraktimpaa. Mitattavia työsuoritteita saattaa olla hankalampi löytää päivän töistä.
– Opettaja- ja opo-opintojen myötä olen saanut vahvistusta omalle työlleni. On mahtava tunne, kun huomaa tehneensä oikeita asioita. Sen jälkeen keskusteluista on myös helppo ammentaa omaan opetukseen ja oppimistyyliin sopivia tapoja kohdata ihmisiä erilaisissa tilanteissa, hän kuvailee.
Opo-opintoja hän kuvaa hyväksi peiliksi sille, miten aikaan tuli kohdattua työpajanuoria. Monet asiat ovat koulutuksen myötä konkretisoituneet ja löytäneet selityksiä. Opinto-ohjaajien toimintaan tutustuminen eri kouluasteilla sekä Suomen lisäksi myös Virossa ja Latviassa on niin ikään ollut antoisaa.
– Niin, onhan tässä ollut aika paljon kaikkea viime vuosina, mökkiremonttiakin vähän sivussa ja illat, viikonloput ja lomat maanviljelyksen parissa. Lapsetkin ovat vasta 2, 4 ja 6-vuotiaita. Nyt myös
vaimo on palaamassa takaisin työelämään, joten ruuhkavuosia on luvassa, mutta ehkä jossain kohtaa vielä ylempi amk-tutkinto, hän suunnittelee.
Suuri kiitos lähtee esimiehelle, joka on kaikissa käänteissä suuntautunut myönteisesti koulutukseen, projekteihin ja kehittämiseen. Työsuunnittelussa on huomioitu myös maatalouden sesongit. Myös mieluisa työ itsessään tuntuu palkitsevalta. Nykyään työelämä on myös jatkaa uuden oppimista.
– Työskentelen tällä hetkellä hyvin eri-ikäisten ihmisten kanssa. Nuorimmat opiskelijat ovat 16-vuotiaita ja vanhimmat yli kuusikymppisiä. Kuvailisin, että minulla on aika opomainen työote opettajankin. Käyn läpi asioita kokonaisuuksina ja aina saa tarvittaessa tulla juttelemaan, hän kuvailee.
Kyläkoski kuvaileekin, että pienessä koulutusyksikössä ”ihmisen on hyvä olla”, niin opiskelijana kuin opettajanakin. Toki työ sisältää jonkin verran myös kiertämistä eri yksiköissä ja työpaikoilla.
Opintoja suunnittelevalle Kyläkoskella on neuvo:
– Aina kannattaa hakea. Siinä ei häviä mitään, jos yrittää. Kannattaa myös lukea huolella kriteerit ja vaikka käydä vielä hakuaikanakin sellaisia kursseja, joista saa lisäpisteitä haussa. Opintojen työläyttä ei kannata pelätä, sillä yksilöllisen opintopolun ja henkilökohtaisten suunnitelmien kautta voi valita sen, kuinka nopeasti haluaa opinnoissaan edetä. Kouluorganisaatioissa työskennellessä voi suunnitella omassa työssään osaamisten osoittamistavat, hän vinkkaa.
Teksti: Heli Antila
Kuva: Jaakko Kyläkosken arkisto
Kommentit