Tulevaisuususko paineiden keskellä
Nuorten tulevaisuususko on heikentynyt. Tämä käy ilmi viimeisimmästä Nuorisobarometrista, jonka mukaan erityisesti työllistymiseen ja maailmantilanteeseen liittyvä epävarmuus kuormittaa nuoria. Samalla barometri kertoo kuitenkin jotain yllättävää ja jopa toiveikasta: koulutus kiinnostaa enemmän kuin pitkään aikaan, ja yhä useampi nuori tavoittelee korkeakoulututkintoa.
Nuorten kokemat paineet eivät synny yhdestä tekijästä. Taloudellinen epävarmuus, globaalit kriisit, ilmastonmuutos ja nopea teknologinen murros luovat todellisuuden, jossa tulevaisuutta on vaikea hahmottaa vakaana ja ennustettavana. Tässä tilanteessa koulutus näyttäytyy monille nuorille turvapaikkana – mahdollisuutena vahvistaa omaa osaamista ja siirtää työelämään siirtymistä ajallisesti eteenpäin.
Koulutus kiinnostaa enemmän kuin pitkään aikaan, ja yhä useampi nuori tavoittelee korkeakoulututkintoa.
Ilmiö ei ole historiallisesti uusi. Vastaavaa kehitystä nähtiin esimerkiksi 1990-luvun laman ja finanssikriisin jälkeen. Nykyhetkestä tekee poikkeuksellisen se, että monet nuoret ovat eläneet koko tietoisena muistamansa elämänsä erilaisten kriisien keskellä, ilman kokemusta pitkästä ja vakaasta nousukaudesta.
Työ, tekoäly ja osaamisen merkitys
Keskustelu tulevaisuuden työstä kytkeytyy vahvasti tekoälyyn. Korvaako tekoäly asiantuntijatyön? Nousevatko kädentaitoja vaativat ammatit uuteen arvoon? Todellisuus ei ole joko–tai. Tekoäly muuttaa työn tekemisen tapoja, mutta samalla se korostaa inhimillistä arviointikykyä, eettistä harkintaa ja kykyä oppia uutta.
Työelämä tarvitsee yhä enemmän ihmisiä, jotka osaavat tulkita, soveltaa ja kehittää osaamistaan yhdessä toisten kanssa. Osaaminen ei ole vain teknistä suorittamista, vaan kykyä toimia tarkoituksenmukaisesti muuttuvissa ja epävarmoissa tilanteissa. Tämä haastaa myös koulutusta pohtimaan, mitä varten opimme ja millaista osaamista tulevaisuudessa todella tarvitaan.
Opettaja toivon ja toimijuuden rakentajana
Euroopan tasolla koulutuksen ja osaamisen kehittämistä tarkastellaan muun muassa Union of Skills tiedonannon kautta. Siinä korostuu sekä perustaitojen vahvistaminen ja varmistaminen että mahdollisuus hankkia joustavasti työelämässä tarvittavaa osaamista sekä täydennyskoulutuksena että uudelleen koulutuksena eri elämänvaiheissa.
Aina ja kaikkien ei tarvitse suorittaa kokonaista tutkintoa, vaan tarvitaan myös saavutettavia, modulaarisia koulutusratkaisuja, jotka tukevat toimijuutta, osallisuutta ja vastaavat vahvasti työelämän osaamistarpeisiin.
EU-keskustelussa nousee esiin myös itseluottamuksen ja -varmuuden rakentaminen sekä minäpystyvyyden tukeminen: usko siihen, että oma osaaminen on merkityksellistä ja kehitettävissä myös epävarmuuden keskellä. Tässä ajassa opettajan rooli on keskeinen. Opettaja ei voi ratkaista globaaleja kriisejä, mutta voi vahvistaa opiskelijan toimijuutta, osaamisidentiteettiä ja tulevaisuususkoa.
Tilaa keskustelulle, realistista mutta toiveikasta tulevaisuuspuhetta ja osaamisen näkyväksi tekemistä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Ehkä juuri nyt opettajan tärkein tehtävä on sytyttää toivon kipinöitä – osoittaa, että tulevaisuus ei ole valmis ja että siihen voi vaikuttaa.
Opettajan tärkeä tehtävä on myös tehdä näkyväksi, että kenenkään ei tarvitse kantaa ajan ja yhteiskunnan asettamia paineita yksin, vaan niistä on hyvä, ja voi joskus olla hyvin helpottavaa, keskustella yhdessä muiden kanssa. Paineiden vähentäminen on myös hyvin tärkeällä tavalla yhteiskunnan ja nuoren lähipiirin, erityisesti kouluyhteisön ja opettajan tehtävä.
Tilaa keskustelulle, realistista mutta toiveikasta tulevaisuuspuhetta ja osaamisen näkyväksi tekemistä tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Tämä blogikirjoitus perustuu Sanna Brauerin ja Katariina Hakalan käymään dialogiin Opettaja yhteiskunnallisena tulevaisuuden toimijana -opintojakson orientaatiowebinaarissa 12.3.2026. Kirjoittamiseen Sannaa inspiroi samaan aikaan julkaistu Sari Pramila-Savukosken ja Katja Koskisen blogi ”Miten kannatella opiskelijaa, jos hänen minäpystyvyytensä horjuu?”.
Tähän liittyen Katariina etsi ongelmien psykologisoinnin näkökulmaa kriittisesti tarkastelevan Kristiina Brunilan blogikirjoituksen Kasvatus ja koulutus historiallisesti merkittävässä yhteiskunnallisessa muutoksessa vuodelta 2021, jossa ratkaisuja etsitään esimerkiksi tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puutteiden esiin nostamisesta ja demokratiakasvatuksesta.
Blogit ovatkin mahdollisuus myös korkeakouluopettajien väliselle vuoropuhelulle – kiitokset Lappiin ja Helsinkiin, ja me jatkamme juttua opiskelijoidenkin kanssa opintojaksolla.
Lähteet:
Brunila, K. (2021). Kasvatus ja koulutus historiallisesti merkittävässä yhteiskunnallisessa muutoksessa. Viitattu 30.3.2026. https://globaalikasvatus.fi/blogit-ja-artikkelit/blogit/kasvatus-ja-koulutus-historiallisesti-merkittavassa-yhteiskunnallisessa-muutoksessa/; julkaistu 17.12.2021.
Euroopan komissio. (2025). Union of Skills: European Skills Agenda. https://commission.europa.eu/topics/competitiveness/union-skills_en
Laine, S. & Happonen, K. (toim.) 2025. Ihan paineissa: Nuorisobarometri 2025. Helsinki :Valtion nuorisoneuvosto. Viitattu 26.3.2026 https://doi.org/10.57049/nts.1883
Pramila-Savukoski, S., & Koskinen, K. (2026). Miten kannatella opiskelijaa, jos hänen minäpystyvyytensä horjuu? Lapin ammattikorkeakoulu. Viitattu 26.3.2026 https://lapinamk.fi/blogiartikkeli/miten-kannatella-opiskelijaa-jos-hanen-minapystyvyytensa-horjuu/
Teksti: Sanna Brauer ja Katariina Hakala
Kuva: Jonne Renvall
Kommentit