Viikolla tapahtunutta
Maanantaina pääsin mukaan tutustumaan kehittämistoiminnan rakenteisiin ja hankesuunnittelun prosesseihin. Sain perehdytystä ja käytännön näkyjä laatuasioihin sekä osallistuin Karvin laatimaan Pedagoginen johtaminen – arviointiin. Se antoi monenlaisia ajatuksia ja näkökulmia, jopa ihan tutkimusteknisesti.
Tiistaina suuntasimme Poriin. Sain siellä itse alustaa hanketoimijoille teemasta ”Hankkeet oppilaitoksen toiminnassa – merkityksellistä tulevaisuuden kehittämistyötä vai sitkeää arkista pakkopullaa?” Tulevaisuusskenaariot ja erityisesti Harri Kukkosen kehittämishankkeen etenemiskuvauksesta muotoilemani ”Kehittämisen kaari -tunteita ja tuiskuja” -mallinnus innostivat osallistujia pyörittelemään tulevaisuuspyörää.
Porissa Tiedepuistossa pääsin käymään myös 25 vuoden (siis neljännesvuosisadan !) takaisella, silloisella Satakunnan ammattikorkeakoulun keskushallinnon käytävällä sijainneella työhuoneellani. Tullessani SAMKiin vuonna 2000 siivouskomerosta oli tehty minulle, ura- ja rekrytointipalvelujen projektipäällikölle, kiva pieni oma työhuone. Nyt siellä majaili psykologi.
Keskiviikkona pääsin mukaan osaamismerkin suunnitteluun sekä Poljin- hankeen tapaamisiin. Alustin hanketoimijoille kehittämistunnelmista ja omaa KNOT-hankettamme tässä yhteydessä markkinoin. Uuden oppimista oli vaikkapa käsite sopimusyhteistyöoppilaitos.
Torstaina Tiedepuistossa oli kansainvälisyysteemainen päivä, pääsin osaksi Vierko-eli vieraskielisen ja kielitietoisen koulutuksen ja ohjauksen kehittämishankkeen materiaaleja psykologisen turvallisuuden aineistoillani. Lisäksi ohjelmassa oli maahanmuuttajaohjauksen verkostotapaaminen Porin Leijonassa ja itse verkostoidun hanketehokkaasti Satakunnan yrittäjien kanssa.
Perjantaina kävivät toimitusjohtaja ja rehtori aamukahveilla ja silloin pääsin itsekin esittäytymään. Toimitusjohtaja esitti erittäin relevantin kysymyksen: Ilves vai Tappara. Siinä oli Mietaan Jussin sadasosasekuntikin pitkä aika verrattuna oman vastaukseni antamiseen.
Lisäksi ex tempore merenkulun opettaja innostui esittelemään heidän oppimisympäristöjään. Mitä mainiota autenttisuutta ja työelämä- tai tässä kohtaa paremminkin laivankonehuoneläheisyyttä!
Tiimin kanssa käytiin läpi tiistainen tulevaisuuspyörän koontini sekä omat oppimishavaintoni. Oppimishavaintojen koonnista virisi muillekin jaettavaksi ideaa, että miten tarpeen olisi kuvin ja muutamin sanoin kuvata itselleen ja muille viikon aikaisia tapahtumia; näin oma usein hyvinkin abstrakti tekeminen tulee näkyväksi itselle, ja myös muille.
Yhteisöllistäviä kokemuksia
Ammatillisen opettajakorkeakoulun työelämää ovat ammatilliset oppilaitokset. Itselle ammatillisen koulutuksen arjessa tapahtuvaan kehittämiseen mukaan pääseminen oli enemmän kuin sata jänistä. Pääsin aidosti mukaan kansainvälisyys- ja kehittämisyksikön arkeen: mukaan kokouksiin, tilaisuuksiin, keskusteluihin; tuli tunne, että olin oikeasti osa tiimiä, enkä vain viikon ajan ”TETtiläisenä” hengaileva ylimääräinen palanen. Mistä se hyvä kuulumisen tunne sitten rakentui? Ihmisistä, heidän innostuksestaan tehdä työtä ja olla osa omaa organisaatiotaan ja ottaa minutkin siihen mukaan. Kaikki satunnaisetkin kohtaamiset huokuivat hyvää henkeä ja työniloa. Työssäoppimisviikko oli todellakin ammatillista koulutusta ja ammatillista opettajankoulutusta yhteisöllistävä ja näkökulmia antava kokemus.
Arviointia ja kukkakimppuja
Ai niin, lopuksi arviointia. Tavoitteenani oli oppia käytännön tasolla, mitä on kehittämistoiminnan arki toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Tähän voi todeta, että checked. Monipuolinen viikko ja tunsin olevani osa kehittämistiimiä.
Toinen tavoite oli löytää mahdollisuuksia jatkoideoihin yhteistyön kannalta. Tässä muutamia syntyneitä ideoita: Operetriitti, VIERKOsta yhteistyöpolkuja opekoulutukseen, Satakunnan yrittäjien yhteyksiä hanketoimintaan, yksi tutkimusaihe ja yksi idea oman toimintamme organisoinnin miettimiseen tässä hanketoiminnan kiihtyvässä ruletissa.
Kiitos WinNova, erityisesti hanketiimi Anne Vaahtio, Mirva Julkunen, Anu Sköld-Nurmi ja Tiina Kallio. Yhteistyömme kukoistakoon! Kiitos Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajankoululutus mahdollisuudesta työelämäjaksoon.
Annukka Tapani
lehtori, TAMK Pedagogiset ratkaisut ja kulttuuri, ammatillinen opettajankoulutus
Kommentit