Kun motivoivia, terveyttä ja hyvinvointia edistäviä digitaalisia palveluita kehitetään, tarvitaan monialaista yhteistyötä. Jotta lopputuloksesta tulee käyttökelpoinen, sen on kestettävä katseet yllättävänkin monesta eri suunnasta. Vain pintaraapaisuna, esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat herkästi sisällön luotettavuutta ja ajantasaisuutta. Vaatimuksia tulee myös digitaalisia verkkopalveluita koskevasta lainsäädännöstä. Esimerkiksi saavutettavuuslain mukanaan tuoma näkökulma vie heti syvemmälle tarpeeseen tehdä monialaista yhteistyötä.
Saavutettava, digitaalinen verkkopalvelu on monen tekijän summa, jossa yhdistyvät esimerkiksi visuaalinen suunnittelu, käyttöliittymä- ja käyttökokemussuunnittelu, ohjelmistokehittäminen, sekä sisällöntuottaminen. Visuaalisen suunnittelun avulla linkit erottuvat ja väriyhdistelmiin saadaan tarkoituksenmukainen kontrasti. Käyttökokemusta ja käyttöliittymää on tärkeää suunnitella, jotta esimerkiksi navigointi, otsikointi ja rakenteet muodostuvat selkeiksi ja käyttöliittymästä tulee hahmotettava ja helppokäyttöinen. Ohjelmistokehittäjää tarvitaan koodin loogisuuden ja virheettömyyden varmistamiseen sekä huomioimaan, että verkkopalvelu toimii myös avustavilla teknologioilla. Sisällöntuottaja edistää saavutettavuutta tuottamalla tarkoituksenmukaisti sisältöä eri muodoissa ja käyttämällä selkeää kieltä.
Viime kädessä koetun arvon määrittelee kuitenkin loppukäyttäjä. Minkä tahansa palvelun todellinen arvo on koettu arvo miinus koettu haitta. Jokaisella on kokemuksia verkkopalveluista, jotka eivät ole toimineet ja ovat aiheuttaneet syystä tai toisesta hampaiden kiristystä. Jos asiakkaan kokema arvo palvelusta jää miinukselle, hän tuskin jatkossa sitä käyttää. Jollei ole pakko. Päästäksemme jäljille siitä, mitä tarpeita asiakkailla on, tarvitaan osaamista myös palvelumuotoilusta. Ensin tarve, sitten tekniikka – eikä toisin päin.
Miten tämä kaikki edellä kuvattu osaaminen voitaisiin saattaa yhteen? Tavoitteena on muodostaa yhteinen ymmärrys siitä, miten voimme vastata asiakkaan tarpeisiin. Työsarkaa nimittäin riittää. Voisiko tässä olla sauma antoisalle oppilaitosyhteistyölle, jossa kaikki osapuolet voittavat? Kyseessä voi olla mikä tahansa organisaatio, jolla on digitaalisia palveluita. Opiskelijat saavat kokemusta työelämästä, organisaatiot uusia ajatuksia, lisäresursseja ja ehkä myös varmistavat tulevaisuuden hyvät rekrytoinnit.
Elintapamuutoksissa kyse on oppimisesta. Oppimispsykologiasta tuttuun, sisäisen motivaation käsitteeseen peilaten: mikä on se digitaalinen palvelu, joka vahvistaa tunnettani siitä, että pystyn tähän, teen tätä omaehtoisesti ja minua ympäröi turvallinen ja kannustava yhteisö? Varmaa on, että yhteiskunta ja toimintaympäristö muuttuvat jatkuvasti ja digitaaliset palvelut sen mukana. Digitalisaatiossa on kyse myös muusta kuin pelkästä teknologiasta. Kyse on toiminnan muuttamisesta ja uudistamisesta, joka tapahtuu parhaimmillaan asiakkaan tarpeista lähtien.
P.S. Kuriositeettina mainittakoon, että Satakunnan Sydänpiirin Verkkopuntari-ohjelman ensiaskeleet otettiin Satakunnan ammattikorkeakoulun Sari Ketolan opinnäytetyön pohjalta yli kymmenen vuotta sitten. Viimeksi Satakunnan Sydänpiiri on tehnyt oppilaitosyhteistyötä Tampereen yliopiston kanssa työstäessämme mm. Verkkopuntarin sisältöä ja kielellistä puhuttelevuutta yhdessä suomen kielen opiskelijoiden kanssa, osana heidän työelämäviestinnän kurssiaan.
Kirjoittaja:
Johanna Toivola, projektikoordinaattori
Satakunnan Sydänpiiri, Verkkopuntari 2.0 -hanke
Twitter: @verkkopuntari
Kommentit