Lukiokoulutusta on viime vuosien aikana uudistettu valmistamaan nuoria yhteiskuntaan entistä paremmin. Jo lukioissa nuoret oppivat työelämän tiimityöskentelyssä tarvittavia yhteistyötaitoja ja oppiaineita yhdistävää laaja-alaista osaamista sekä hektisessä arjessa kaivattua taitoa huolehtia omasta hyvinvoinnista.
Lukiolaki (Finlex, 714/2018) ja lukion opetussuunnitelma (Opetushallitus, 2019) uudistettiin, jotta lukiot voivat tukea nuorten kasvua nyky-yhteiskunnassa. Uudistukset haastavat oppiaine- ja opettajakeskeiset perinteet ja edellyttävät oppiainerajoja ylittävää läpileikkaavaa yhteistyötä sekä opettajilta että opiskelijoilta. Opettajat suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä kursseja, joilla tehdään yhteistyötä yritysten, yliopistojen ja muiden oppilaitosten kanssa. Kursseilla opiskelijat tutkivat ajankohtaisia oppiaineiden rajoja ylittäviä monimutkaisia ilmiöitä ja aktiivisina toimijoina luovat yhdessä uutta ymmärrystä.
Kuva: Linda Tammisto/Helsingin yliopisto
Koulutilojen uudistaminen
Useat koulut toimivat vanhoissa rakennuksissa, jotka on suunniteltu tukemaan perinteistä oppiaine- ja opettajakeskeistä opetusta. Käytävien varsilla on rivi suljettuja ovia luokkahuoneisiin ja tiloissa on monesti kömpelösti siirreltäviä kalusteita. Nykyaikaisessa lukiossa vanhanaikaiset tilat hankaloittavat opettajilta ja opiskelijoilta edellytettyä yhteistyötä.
Tutkijat ovat havainneet, että luovat oppimisympäristöt, jotka sisältävät fyysistä joustavuutta, luovuutta lisäävää pedagogiaa ja ulkoisia kumppanuuksia, vaikuttavat mm. oppilaiden saavutuksiin, itseluottamukseen, motivaatioon sekä vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoihin (Jindal-Snape et al., 2013).
Koulutiloja uudistetaankin Suomessa monimuotoisiksi, entistä avoimemmiksi ja joustavasti muunneltaviksi. Muunneltavuutta ja yhteistyömahdollisuuksia lisäävät esimerkiksi tilojen väliset taittoseinät ja helposti siirreltävät irtokalusteet. Koulutiloja ja oppimista rikastavat myös asianmukaiset Internet yhteydet, sähköiset oppimisympäristöt ja muut yhteistyötä helpottavat digitaaliset ratkaisut. Lisäksi moniin kouluihin toteutetaan uudenlaista teknologiaa kuten äänisuihkuja, joilla on mahdollista kohdistaa kaiuttimesta tuleva ääni rajalliselle alueelle. Niin kutsutuilla immersiivisillä seinillä ja tiloilla voidaan lisästä oppimiskokemuksen moniaistisuutta. Tällaisia koulutiloja kutsutaan yleisesti moderneiksi, joustaviksi tai innovatiivisiksi oppimistiloiksi.
Kuva: Tumisu/Pixabay
Pedagogisen toiminnan ja koulutilojen yhteen kietoutuminen
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että koulutilojen suunnittelussa arkkitehtien ja kasvattajien yhteistyö on ensisijaisen tärkeää, jotta tilat tukevat pedagogista toimintaa parhaalla mahdollisella tavalla (Daniels et al., 2019; Deppeler & Aikens, 2020; Frelin & Grannäs, 2021; Gislason, 2010; Tse et al., 2019; Woolner et al., 2007; Young et al., 2020).
Helsingin yliopisto toteuttaa tutkimus-käytäntökumppanuudessa (Coburn & Penuel, 2016) Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan kanssa rakenteilla olevan koulun yhteydessä pitkittäisen tapaustutkimuksen. Tutkimuksen kohteena on pedagogisen toiminnan ja koulutilojen yhteen kietoutuminen. Tilallisesti tutkimus perehtyy rakennushankkeeseen liittyvien eri toimijoiden näkökulmat huomioivaan suunnitteluprosessiin, toteuttamiseen ja käyttöönottoon. Pedagogisesti tarkastelun kohteena on koulun toimintakulttuurin, pedagogisten käytänteiden ja uusien toimintatapojen kehittyminen opetussuunnitelmauudistuksen ja digitalisaation murroksessa.
Kehittämistarpeiden tunnistaminen
Tapaustutkimuksen ensimmäiset tulokset (Sarkio et al., 2022) osoittavat, että pedagogisen toiminnan ja koulutilojen yhteen kietoutumista tarkastelemalla on mahdollista tunnistaa toimintakulttuurin ja koulutilojen kehittämistarpeita. Tunnistimme kohdekoulussa kehittämistarpeet uudenlaisella menetelmällä, jossa opettajien käsitykset omien pedagogisten tavoitteiden saavuttamisesta ja koulun toimintakulttuurista yhdistyvät koulutiloihin.
| Kehittämistarpeiden tunnistaminen
1. Kartoitimme opettajien käsityksiä väittämien avulla pedagogisten tavoitteiden toteutumisesta ja koulun toimintakulttuurista suhteessa koulutilojen käyttöön. 2. Muodostimme opettajien arvioimien väittämien perusteella kolme indikaattoria. – Kulttuuri: Tilojen raportoitu tärkeys koulun toimintakulttuurissa. – Tavoitteet: Tilojen raportoitu tärkeys opettajan omien pedagogisten tavoitteiden saavuttamisessa. – Käyttö: Tilojen raportoitu käyttö. 3. Loimme kaaviot, joista tarkastelimme indikaattoreiden välisiä eroja. – Erot kulttuuri- ja tavoiteindikaattoreissa paljastivat pedagogiset käytänteet, jotka toteutuivat toivottua vähemmän. – Erot kulttuuri- ja tavoiteindikaattoreiden ja käyttöindikaattorin välillä paljastivat käytänteet, jotka opettajat kokivat tärkeinä, mutta joita nykyiset koulutilat eivät tukeneet. Lähde: Sarkio, K., Korhonen, T., & Hakkarainen, K. (2022). Tracing teachers’ perceptions of entanglement of digitally-mediated educational activities and learning environments: a practice-oriented method. Learning Environments Research, Online 24 November 2022. |
Tutkimuksessa mukana olevassa koulussa on järjestetty tunnistetuista teemoista toimintakulttuurin kehittymistä tukevaa koulutusta. Havainnot opettajien koulutiloihin liittyvistä tarpeista on myös otettu mukaan rakenteilla olevan koulun kouluyhteisöä osallistavaan tilasuunnitteluun.
Tutkimusyhteistyöstä on tulossa lisää tuloksia kasvattajien ja rakentamisen ammattilaisten näkemyksistä koulun pedagogisen toiminnan ja toimintakulttuurin kehittymisestä sekä niitä tukevista tilallisista ratkaisuista. Kannattaa pysyä kuulolla.
Katri Sarkio, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Lähteet
Coburn, C. E., & Penuel, W. R. (2016). Research–practice partnerships in education: Outcomes, dynamics, and open questions. Educational Researcher, 45(1), 48–54. https://doi.org/10.3102/0013189X16631750
Daniels, H., Tse, H. M., Stables, A., & Cox, S. (2019). School design matter. In H. M. Tse, H. Daniels, A. Stables, & S. Cox (Eds.), Designing buildings for the future of schooling: Contemporary visions for education (pp. 41–65). Routledge.
Deppeler, J., & Aikens, K. (2020). Responsible innovation in school design: A systematic review. Journal of Responsible Innovation, 7(3), 573–597. https://doi.org/10.1080/23299460.2020.1809782
Finlex. (2018). Finnish Act on General Upper Secondary Education 10.8.2018/714.
Frelin, A., & Grannäs, J. (2021). Designing and building robust innovative learning environments. Buildings, 11(8), Article 8. https://doi.org/10.3390/buildings11080345
Gislason, N. (2010). Architectural design and the learning environment: A framework for school design research. Learning Environments Research, 13(2), 127–145. https://doi.org/10.1007/s10984-010-9071-x
Jindal-Snape, D., Davies, D., Collier, C., Howe, A., Digby, R., & Hay, P. (2013). The impact of creative learning environments on learners: A systematic literature review. Improving Schools, 16(1), 21–31. https://doi.org/10.1177/1365480213478461
Opetushallitus. (2019). Lukion opetussuunnitelman perusteet 2019.
Sarkio, K., Korhonen, T., & Hakkarainen, K. (2022). Tracing teachers’ perceptions of entanglement of digitally-mediated educational activities and learning environments: a practice-oriented method. Learning Environments Research, Online 24 November 2022.
Tse, H. M., Daniels, H., Stables, A., & Cox, S. (Eds.). (2019). Designing buildings for the future of schooling: Contemporary visions for education. Routledge.
Woolner, P., Hall, E., Wall, K., & Dennison, D. (2007). Getting together to improve the school environment: User consultation, participatory design and student voice. Improving Schools, 10(3), 233–248. https://doi.org/10.1177/1365480207077846
Young, F., Cleveland, B., & Imms, W. (2020). The affordances of innovative learning environments for deep learning: Educators’ and architects’ perceptions. The Australian Educational Researcher, 47(4), 693–720. https://doi.org/10.1007/s13384-019-00354-y
Kommentit