Tammikuu on ammatillisen opettajankoulutuksen hakuaikaa. Silloin tuhannet alojensa ammattilaiset ympäri Suomen pohtivat, lähtisivätkö hakeutumaan opettajan uralle tähtäimenään työ ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa. Jo opettajan työtä tekevät miettivät, hakeutuako jatkokoulutukseen ammatilliseksi erityisopettajaksi tai opinto-ohjaajaksi. Yrityksissä ja julkisissa organisaatioissa työskentelevät arvioivat, tuottaisiko pedagoginen osaaminen lisäarvoa heille itselleen ja heidän työyhteisölleen.
Ja tänäkin vuonna tuhannet päättivät täyttää hakulomakkeen. TAMKin Ammatilliseen opettajakorkeakouluun halusi opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi 735, erityisopettajaksi 58 ja opinto-ohjaajaksi 99 hakijaa. Myös englanninkieliseen opettajankoulutukseen oli aiempaa enemmän hakijoita. Vetovoimaluvuiksi muutettuna TAMK menestyi erinomaisesti muiden opettajakorkeakoulujen joukossa.
Erityisesti hakijasuosiotaan kasvatti kokonaan verkkoympäristössä toteutettava opettajankoulutus. Tämä trendi on ollut nähtävissä jo muutaman vuoden ajan, mutta näin korona-aikana ilmiö korostui entisestään. Tästä kehityksestä ei ole enää paluuta lähiohjausintensiivisempään pedagogiseen malliin, vaan kehitämme voimakkaasti digitaalisia oppimisympäristöjämme, pedagogiikkaamme ja vuorovaikutustamme virtuaalisissa konteksteissa tapahtuvaksi.
Kolme vuotta sitten opettajankoulutukset sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa olivat vakavassa tilanteessa: hakijamäärät olivat vähentyneet huomattavasti kaikissa koulutusyksiköissä eri puolilla Suomea. Tämä oli poikkeuksellista, sillä kansainvälisesti vertailtuna opettajankoulutus on ollut maassamme vuosikymmenet harvinaisen suosittua ja hakijat ovat olleet hyvin aiemmissa opinnoissaan ja työelämässä menestyneitä.
Selityksiä etsittiin julkisuudessa käydyistä keskusteluista, lainsäädännön muutoksista ja rahoituksen vähenemisestä. Pohdittiin myös sitä, onko Suomessa tapahtumassa samanlainen kehityskulku kuin esim. Ruotsissa, jossa opettajan ammatti ei enää näyttäydy houkuttelevana uravaihtoehtona.
Ammatilliset opettajakorkeakoulut ja yliopistojen opettajankoulutusyksiköt yhdistivät voimansa ja opetus- ja kulttuuriministeriön hankerahoitusten turvin ryhdyttiin yhteisen kehittämisohjelman perusteella kehittämään hakuprosesseja, koulutusta, oppimisympäristöjä ja opettajankoulutuksen tutkimusperustaisuutta. Nyt hakijamäärät ovatkin lähteneet uudelleen nousuun.
Opettajankoulutusten onkin seurattava yhteiskunnallisia ilmiöitä tarkasti ja lisättävä vaikuttavuuttaan ja vaikuttamistyötään siten, että opettajuus edelleen nähdään yhteiskunnallisesti merkittävänä ja yhteiskuntaa rakentavana professiona. Näin meillä on vuoden 2022 tammikuussakin jälleen suuri joukko niitä, jotka haluavat olla luomassa parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta opettajan upeassa ammatissa.
Hanna Ilola
johtaja, TAMK, Pedagogiset ratkaisut
Kommentit