– Lähdin hakemaan ammatillisesta erityisopettajankoulutuksesta tukea omaan työhöni eläintenhoidon vastuuvalmentajana. Valmistuin joulukuussa ja alkuvuodesta meillä Ahlmanilla käynnistellään uutta erityisen tuen mallia, jonka lähtökohtana on saada joka koulutusalalle oman alan ammatillinen erityisopettaja. Pääsen siis heti tositoimiin hyödyntämään osaamistani. Odotan innolla uutta vuotta ja ensimmäinen palaverikin on jo sovittu, iloitsee Anne-Mari Wivolin.
Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrän mukaan hänellä on erityisopettajan työtä noin päivä viikossa. Lisääntynyt resurssi mahdollistaa mukavasti tarttumisen myös muihin opiskelijoiden haasteisiin.
Ahlmanin alakohtaisten erityisopettajien järjestelmä toimii käytännössä niin, että koko organisaatiolla on yksi yhteinen erityisopettaja, joka koordinoi erityisopetusta koko organisaatiossa, ja toimii erityisopettajana myös aloilla, joilla ei ole oman alan erityisopettajaa. Hänen apunaan työskentelevät koulutusalojen omat erityisopettajat, opettajat, jotka työskentelevät opiskelijaryhmän kanssa muutenkin.
Malli syntyi korona-ajan myötä, mutta Wivolin arvelee sen jäävän pysyväksi. Kun opiskelijalle on tarjolla entistä enemmän tukea, pystytään haasteisiinkin puuttumaan aiemmassa vaiheessa.
– Koen, että omassa opettajuudessani sisäinen erityisopettajuus on ollut aina mukana, jo ammatillisen opettajuuden alkumetreilläkin. Myös osana opettajan pedagogisia opintoja suoritin erityispedagogiikan kurssin, koska aihe kiinnosti minua, hän muistelee.
Ryhmänohjaajana Wivolin huomasi konkreettisesti, että opiskelijaryhmissä oli paljon erityistä tukea tarvitsevia. Hän pääsi ryhmänohjaajan roolissaan olemaan mukana erityisen tuen suunnitelmien teossa ja on muutenkin tehnyt tiivistä yhteistyötä erityisopettajan kanssa koko opettajauransa ajan.
– Kipinä erityisopettajaopintojen suorittamiseen tuli seuratessani erityisopettajan toimintaa. Ajattelin, että on siinä mahtava tyyppi ja haluan itsekin oppia tukemaan opiskelijoitani samalla tavalla, hän kertoo.
Opinnoista lisää varmuutta
Anne-Mari Wivolin pääsi opiskelemaan ammatillisen erityisopettajan opintoja TAOKiin syksyllä 2019. Aluksi hän suunnitteli pitävänsä välivuoden ja keskittymällä vain opiskeluun. Töitä oli kuitenkin tarjolla niin paljon, että suunnitelmat muuttuivat. Täysi työaika, pienet lapset ja opiskelu olivat työllistävä yhtälö, joten hän päätti antaa opiskelulleen enemmän aikaa ja suoritti opinnot puolessatoista vuodessa. Opiskeluprosessista muodostui näin matka ammatilliseksi erityisopettajaksi. Opintoihin kannattaa varata aikaa, sillä on opettavaista päästä matkan varrella kokeilemaan omassa työssään opittavia asioita. Asioiden omaksumiseen ja prosessointiin tarvitaan aikaa ja lopulta voi astua erityisopettajan saappaisiin. Kehitys ja oppiminen jatkuu valmistumisen jälkeenkin.
– Tänä syksynä tuen tarve on korostunut poikkeuksellisen paljon. Samalla kuin viimeistelin opintojani, saatoin hyödyntää oppimaani työssäni vastuuvalmentajana. Opinnot ja työ tukivat toisiaan mahtavalla tavalla, hän kertoo.
Opinnot toivat paljon lisää varmuutta ja käytännönläheisiä työkaluja opiskelijan kohtaamiseen. Kun opiskelijalla oli haasteita, ei tarvinnut enää mietitä ”Mitähän kannattaisi tehdä?”, vaan saattoi laittaa erityisopettajan lasit päähän ja kokeilla tuen antamista.
– Koulutuksen myötä huomasin myös tekeväni enemmän havaintoja opiskelijoista ja huomaavani haasteellisia asioita jo paljon aiemmassa vaiheessa. Sain valmiuksia siihen, miten opiskelijoiden haasteita lähestytään ja millaisilla keinoilla heitä voidaan auttaa, hän kertoo.
Jaksamisen ja oppimisen haasteita on tänä päivänä paljon. Erityisopettajankoulutus toi valmiuksia huomioida paremmin ja kokonaisvaltaisemmin ryhmää sekä tarjota herkemmin tukea ja pyytää opiskelijaa keskustelemaan opinnoista.
Ammatti-identiteetti kasvoi opintojen myötä ja tukea oman osaamisensa kehittymiseen sai niin opiskelijakollegoilta kuin opettajiltakin. Dialogiset keskustelut, tiimioppimisen malli sekä kollegoiden tieto ja kokemukset tekivät opiskelusta kokonaisuudessaan mielenkiintoista ja antoisaa. Vastaavasti kehittämistehtävien avulla pääsi ihan konkreettisestikin kehittämään omaa työtään.
Wivolin oli suorittanut aiemmin erityispedagogiikan perusopinnot Jyväskylän yliopistossa. Opinnoista oli suurta hyötyä myös erityisopettajankoulutuksessa. Osittaisten hyväksilukujen lisäksi ne toivat helpotusta myös osaamisen osoittamisissa. Osoittamisia tehtiin niin tiimeissä kuin koko ryhmän keskenkin, välillä TAMKissa ja välillä omassa työpaikassa. Oleellisena osana asiaan kuului myös vertaisarviointi. Toisten opiskelijoiden seuranta oli opettavaista.
Ennen pandemiaa tehdyt vierailukäynnit olivat myös innostavia. Esimerkiksi Kiipulassa oli mielenkiintoista päästä kuulemaan opettajilta, miten he erityisoppilaitoksessa toteuttavat oppimista erilaisissa oppimisympäristöissä ja millaisia tuotoksia opiskelijat tekevät.
– Mielestäni erkkaopinnot sopisivat kaikille ammatillisille opettajille. Nykyisin on niin paljon erityisen tuen tarpeita ja tilanne tuskin tulee lähitulevaisuudessakaan muuttumaan. Tuntemalla tukimenetelmiä voimme mahdollistaa opiskelijoiden valmistumisen ja ehkäistä keskeyttämisiä. Olen kannustanut meillä töissä muita opettajia, että kannattaisi lähteä opiskelemaan ja hankkimaan uusia työkaluja omaan työhönsä, hän kertoo.
Teksti: Heli Antila
Kommentit