- Minulle tärkeitä arvoja opettajuudessa ja ohjauksessa ovat vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa, tasa-arvoinen kohtaaminen, aitous sekä opiskelijan yksilöllinen kuunteleminen ja huomaaminen. Arvot ovat kulkeneet mukanani vuosien aikana ja ohjauskoulutukset ovat vahvistaneet niitä lisää. Kuvaillessani itseäni opettajana sanoisin olevana ystävällinen ja kannustava, mutta myös vaativa, koska tutkinnon tavoitteista ei voida tinkiä. Pyrin luomaan kannustavaa ilmapiiriä kehumalla opiskelijoita paljon ja nostamalla esille onnistumisia puutteiden tai virheiden sijaan. Toivon että se motivoi yrittämään, jolloin myös korjaantuvat hiomista kaipaavat asiat, kuvailee omaa opettajuuttaan Terhi Pekkinen.
Hän työskentelee hoitotyön lehtorina TAMKin terveysyksikössä. Terhi opettaa ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijoita sekä ohjaa opintojen loppuvaiheessa opinnäytetyöprosessia. Tällä hetkellä hän toimii myös kahden eri vaiheessa olevan sairaanhoitajaryhmän tutoropettajana. TAMKissa hän on työskennellyt 11 vuotta, mutta opettajana hän on toiminut yhteensä 18 vuotta. Ohjausosaamistaan Terhi Pekkinen on kehittänyt opiskelemalla Taokissa opinto-ohjaajakoulutuksen vuonna 2018 ja erityisopettajan koulutuksen vuonna 2021. Hakeutuminen juuri Taokiin opiskelemaan oli hänelle helppo valinta.
- Tampereen ammattikorkeakoulu on työpaikkani, ja olen tietoinen opetuksen tasosta, vaatimuksista sekä siitä, että TAMK seuraa opetussuunnitelmissa työelämän tarpeita ja on aikaansa edellä monissa asioissa, hän perustelee.
Suurimmat opinnoista saadut hyödyt
Erilaiset ohjauksen ja tuen tarpeet ovat korkeakouluissakin lisääntyneet merkittävästi. Osa haasteista tulee opiskelijan mukana, osa ilmenee vasta korkeakoulussa. Oppimisen haasteet voidaan tunnistaa, mutta niiden tunnistaminen vaatii opettajalta tiettyä herkkyyttä, taitoa ja tietoa. Haasteissa pitää auttaa reaaliaikaisesti, eikä vasta siinä vaiheessa, kun opinnot viivästyvät tai pahimmillaan keskeytyvät oikeiden tukitoimien puuttuessa. Onkin erityisen tärkeää, että myös opettaja on tietoinen siitä, minkälaisia oppimisen vaikeuksia opiskelijoilla voi olla. Ei voi ajatella niin, ettei oppimisvaikeuksia ole korkeakoulussa. Oppimisvaikeus tai opiskelukyvyn alentuminen ahdistaa niin opiskelijaa kuin opettajaakin, ja kokonaisuutena se vaikuttaa tutkinnon läpäisyyn.
- Työssäni opettajana olen kohdannut lisääntyvästi oppimisen tukea tarvitsevia opiskelijoita. Muun muassa vaikeudet lukemisessa ja laskemisessa hankaloittavat monen opiskelijan etenemistä. Osa ei edes itse tiedä, että kyse voi olla lukivaikeudesta. Lukemisen haasteet ovat nykyään yleisiä ja ne heijastuvat suoraan teoreettisen tiedon hallintaan ja opintomenestykseen. Erilaiset hahmottamisen häiriöt saattavat ilmetä käytännön harjoituksissa, kuten simulaatioharjoituksessa, jossa pitää huomioida yksittäisen tekemisen lisäksi kokonaisuus. Yhtenä lisääntyvänä ongelmana ovat myös tarkkaavaisuuden häiriöt, jotka ilmenevät esim. levottomuutena tai keskittymiskyvyttömyytenä. Koulutukseni myötä pystyn auttamaan opiskelijaa entistä paremmin selviytymään opinnoissa eteenpäin. Ajatuksenani on ”kun yksi hyötyy, kaikki hyötyvät”. Eli jos opettaja mukauttaa ja selkiyttää omaa opetustaan, dioja tai tapaa käsitellä asioita oppimisen tukea tarvitsevan näkökulmasta, se auttaa samalla koko ryhmää. Kukapa ei hyötyisi tästä, Terhi Pekkinen painottaa.
Opettajuus muutoksessa
Opettajan tärkein tehtävä korkeakoulussa on opettaa ja ohjata opiskelijaa selviytymään opinnoistaan määräajassa. Tänä päivänä on kuitenkin kiinnitettävä huomiota kokonaisvaltaisesti opiskelijan selviytymiseen, mikä osaltaan lisää opettajan työtä. Usein opiskelun ulkopuolinen elämä onkin se, johon tarvitaan ohjausta, jotta opinnot sujuvat. On tärkeää kuunnella opiskelijan omaa käsitystä tilanteesta ja asettautua toisen asemaan. Halu ymmärtää ja tulla ymmärretyksi pitää olla molempien tahtotila.
Tarvittaessa opettaja voi ohjata opiskelijaa tietoisesti hankkimaan tukea opiskeluun myös palvelujärjestelmän kautta. Ei hänen tarvitse itse kantaa vastuuta kaikesta. Mutta opettajan tulee olla tietoinen järjestelmästä ja tarjolla olevista palveluista. Avun tarpeessa oleva opiskelija ei itse aina jaksa eikä löydä tarvittavaa ja tilanteeseen sopivaa palvelua. Opettajaa tai tutoropettajaa tarvitaan viitoittamaan tietä.
Itseohjautuvuutta pidetään korkeakouluopiskelijalla usein itsestään selvyytenä, mitä se ei ole suinkaan automaattisesti opiskelijalle. Tähän taitoon tarvitaan ohjausta. Miten olla itseohjautuva? Mitä se tarkoittaa? Löytää itse tietoa tietotulvan keskellä? Suunnitella opintoja ja uraa samalla kun opiskellaan uutta? Opettaja toimii ohjaajana monessa asiassa, samalla kun pitää kursseja. Osaamista ja joustavuutta tarvitaan. Koulutuksen järjestäjä pyrkii toiminnallaan varmistamaan jokaiselle opiskelijalle mahdollisuuden suoriutua opinnoistaan.
- Opinto-ohjaajakoulutuksesta jäi monia tahoja, joiden kanssa olen edelleen yhteydessä. Tähän verkostoon kuuluu niin opiskelutovereita kuin harjoittelupaikkojen kautta syntyneitä yhteistyötahoja. Seuraan tiiviisti opinto-ohjauksen kenttää myös teoreettisesti. Erityisopettajankoulutuksesta en vielä pysty sanomaan, koska opinnot vasta päättyivät. Uskon että tämäkin verkosto kantaa eri yhteyksissä vielä jatkossakin. Ryhmässä oli miellyttävä opiskella ja tiimissä tapahtunut oppiminen oli luontevaa. Koronan takia opinnot suoritettiin käytännössä etänä. Vain muutama lähipäivä toteutui kesän molemmin puolin. Etäopetus mahdollisti sataprosenttisen läsnäolon. Koenkin, että opetus oli suunniteltu niin taidokkaasti, että tunnen opiskelleeni lähiopetuksessa etänä; tämä ei taida olla virallinen termi, mutta kokemukseni tukee käsitettä ”lähietäopetus”, hän kuvailee.
Millaisia valmiuksia opettaja tarvitsee koulumaailmassa?
Tieto itsestä opettajana perustuu uskomuksiin, arvoihin ja tarkoitukseen opettajana toimimisessa. Jokaisella opettajalla on mielikuva itsestään opettajana ja roolimallina. Tähän vaikuttavat myös henkilökohtaiset ominaisuudet. Opettajan tulee tiedostaa uskomukset, rajoitukset ja mahdollisuudet sekä niiden vaikutukset opettamiseen. Myös oman aseman ymmärtäminen osana oppimisympäristöä ja oppilaitoksen toimintakulttuuria on tärkeää tiedostaa.
Opettajalla pitää olla ymmärrys omasta auktoriteettiasemasta suhteessa opiskelijoihin. Opettaja voi saavuttaa asemansa erityisesti luottamuksen kautta, ei olemalla opiskelijoiden yläpuolella. Opettajan velvollisuus on huolehtia toimivasta vuorovaikutuksesta ja tehdä se mahdollisimman helpoksi toiselle luomalla tilanteesta opiskelijalle turvallinen. Se voi tapahtua vain luottamuksen kautta.
Ammatillinen opettaja on aina myös oman ammattikuntansa edustaja. Käsitys omasta ammattialasta on tärkeä opettajan toimintaan vaikuttava tieto. Eri opetettavien aineiden sisällöt vaikuttavat opetuksen käytäntöihin ja pedagogisiin valintoihin. Uusi tieto tulisi aina voida liittää jo olemassa olevaan aiempaan tietoon. Terveysalalla on tärkeää auttaa opiskelijoita oman ajattelun ja tiedon rakentamisen kehittämisessä, asioiden ja ilmiöiden kyseenalaistamisessa ja tutkivassa työotteessa.
Opettajan tulee nähdä jokainen opiskelija yksilönä ja aktiivisena toimijana. Tätä vahvistamalla ja tukemalla sekä yksilön omien vahvuuksien löytämisellä ja hyödyntämisellä esim. osana uraohjausta, voidaan tukea minäpystyvyyden tunnetta. Opiskelijoiden yksilölliset tarpeet tulee huomioida opetuksessa mahdollisuuksien mukaan, mutta opetuksen tulee olla silti koko ryhmää mahdollisimman hyvin palvelevaa. Opettajan pitää jatkuvasti arvioida opiskelijoiden ymmärrystä ja oppimisen etenemistä. Opetuksella on määrätyt tavoitteet, johon pyritään.
Opetussuunnitelmat asettavat puitteet opetukselle, ne antavat rakenteen ja periaatteet opetuksen suunnittelulle. Opetusmenetelmien valinta perustuu oppimisteoreettisiin näkemyksiin ja opettajan tietoon erilaisista oppimistyyleistä. Opettaja on oppimisprosesseissa oppimisen tukija ja mahdollistaja, esteiden poistaja. Oppimistavoitteiden saavuttamista pitää vahvistaa ulkoisen motivoinnin keinoin. Opettajalla tulee olla tieto ohjauksen ja opetuksen perusperiaatteista ja kykyä organisoida ohjaus tilanteeseen sopivalla tavalla.
Sosio-konstruktivistinen oppimiskäsitys korostaa vuorovaikutteista oppimista, yhteisöllistä oppimista. Tällaisen oppimisen merkitys on jatkuvasti kasvussa, kun oppimisympäristöt ja yhteiskunta muuttuvat. Työelämä vaatii tiedon jakamista ja tuottamista kollegiaalisesti ja erilaisissa verkostoissa. Humanistisessa oppimiskäsityksessä korostuu selvimmin yksilöllinen itseohjautuvuus ja mahdollisimman suuri vapaus omassa oppimisessa. Itsenäinen työskentely onnistuu kuitenkin vain, jos opiskelijalla on suuri sisäinen motivaatio ja riittävät välineet oman toiminnan ohjaukseen.
Kommentit