Oppilaitosyhteistyön kokemukset innostivat hänet hakemaan ensin ammatilliseen opettajankoulutukseen TAMKin Porin ryhmään vuonna 2019. Harjoittelua hän lähti tekemään Sataeduun ja työskentelee nyt siellä hyvinvointipuolella sote-alan perustutkinnon ja hanketoiminnan parissa jo viidettä vuotta.
- Työssä oivalsin, että ammatillisen opettajan työstä vain noin 40 prosenttia on varsinaista opetustyötä, 60 prosenttia on ohjausta, verkostotyötä ja työelämäyhteistyötä, hän muistelee.
Suurin osa opiskelijoista on aikuisia, monet heistä alanvaihtajia, joilla on takanaan jo pitkät työurat. Erittäin antoisaa oli päästä opettamaan myös filippiiniläistä opiskelijaryhmää, jonka kanssa tuoreena opettajana oppi itsekin koko ajan valtavan paljon uutta.
Ammatillinen opettajankoulutus toi pedagogisia valmiuksia, mutta kuinka tukea ja ohjata erilaisuutta vieläkin paremmin. Niina pohti, miten taivuttaa kankeaa järjestelmää niin, että jokainen opiskelija saa positiivisia oppimisen kokemuksia ja mahdollisuuden valmistua ammattiin. Näiden mietteiden kera hän hakeutui TAOKin ammatilliseen erityisopettajan koulutukseen.
Erilaisuus tuttua jo aiemmin
Opiskelijoiden erityisen tuen tarpeet eivät tulleet outona asiana Niinalle. Hänellä oli jo aiemmin neuropsykiatrisen valmentajan koulutus. Lisäksi oppimisen haasteet ja syrjäytyminen olivat tulleet tutuiksi hänen aiemmissa työtehtävissään vankilassa ja lastensuojelun piirissä olevien parissa sekä päihdekuntoutuksen, mielenterveyskuntoutuksen ja erityisnuorisotyön parista. Myös kotoa löytyy erityisen tuen opiskelija.
- Haluan ymmärtää paremmin systeemiä sekä erilaisia vaihtoehtoja ja malleja. Käytännön arjessa tunnistan myös tilanteita, joissa kaikki opettajat eivät edelleenkään räätälöi tehtäviä opiskelijoille, vaan vaativat kaikilta kirjaimellisesti samaa, hän pohtii.
Erityisopettajan opinnot tarjosivat mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan ja syventämään asioita. Opinnoissa tuli esille toki jo paljon tuttua, mutta monet tututkin asiat konkretisoituivat uudella tavalla ja toivat vinkkejä oman työn avuksi.
Opintojen aikana hän mietti myös erityisesti sosiaali- ja terveysalan opettajille tuttua asiaa, mihin vetää rajat, kuinka paljon opettaja voi olla tukena ja auttaa. Vastuuopettajan työ ei kuitenkaan ole psykiatrisen sairaanhoitajan työtä. Oman tontin tunnistaminen on tärkeää.
Oppimistehtävissä Niina pohti muun muassa syrjäytymistä ja sitä, mitä opintojen keskeytys voi pahimmillaan saada aikaan. Opettajana hän kokee halua saattaa opiskelijan maaliin tavalla tai toisella, vaikka se vaatisikin hieman ylimääräistä ponnistelua.
Aikuisopiskelijalle haasteita teettävät usein YTOt, ei niinkään ammatilliset tutkinnonosat. Haasteita voi aiheuttaa myös valmistumisen aikapaine esimerkiksi työvoimapoliittisessa koulutuksessa tai oppisopimuskoulutuksessa.
Oppimistehtävistä tukea omaan työhön
Erityisopettajanopinnoissa Niina kertoo saaneensa paljon apuja omaan työhönsä oppimistehtävistä, jotka hän räätälöi aina omaa työtään tukeviksi. Hän kehottaa myös kaikkia muita opiskelijoita toimimaan näin. Ne eivät ole vain suoritettavia tehtäviä, vaan kannattaa pysähtyä miettimään, miten niistä saa suurimman hyödyn irti.
Erityisopettajaopintojen kehittämistehtävä vaikutti työnkuvaan jopa puoleksitoista vuodeksi. Niina halusi lähteä pohtimaan opiskelijoiden mielen hyvinvoinnin kysymyksiä ja tuon pohdinnan perusteella hän päätyi projektipäälliköksi hankkeeseen, jossa tehdään toimenpiteitä omassa oppilaitoksessa.
Hän pääsi soveltamaan nuorten Kompassi-ryhmätoimintaa kolmelle erilaiselle opiskelijaryhmälle sekä jalkautumaan teemaviikkojen merkeissä Sataedun eri yksikköihin ja tuomaan esiin hyvinvointiin liittyviä teemoja. Yhteistyö myös talon ulkopuolisiin toimijoihin on tiivistynyt hankkeen aikana.
- Opinnot aiheuttivat ja mahdollistivat tämän kehittämistehtävän, mistä saamme laajasti hyötyä arjen työhön koko oppilaitoksessa, hän painottaa.
TAMKin ammatillisten opettajaopintojen jälkeen hän teki YAMK-tutkinnon Turun ammattikorkeakoulussa ja räätälöi myös sen tutkinnon lopputyön, ehkäisevän päihdetyön osallistavan projektin, omaan työhönsä. Opiskelua hän kuvaa paitsi harrastuneisuutena, myös välttämättömänä täydennyskoulutuksena ja lisäosaamisen hankintana.
Tällä hetkellä hänellä on ohjauksessaan TAMKin ammatillinen opettajaopiskelija, jota hän on ohjeistanut myös tekemään tehtävänsä niin työtä kuin tulevaa harjoitteluaankin tukeviin tehtäviin.
Opettajaopinnot toimivat myös hyvin verkoston vahvistajana. Porin ryhmässä rakentui paikallinen vahva verkosto, erityisopettajakoulutuksessa valtakunnallinen verkosto, sillä omankin pienryhmän opiskelijat tulivat eri puolilta Suomea.
Erityisopettajaopinnot Niina teki puolessatoista vuodessa, hieman hitaammin kuin moni kanssaopiskelijoista.
- Koin tärkeänä, että minulla on riittävästi aikaa sisäistää ja oppia asioita ja muokata opintojen rytmi omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Onneksi vastuuopettajat toivat esille mahdollisuuden luoda omat aikataulunsa. Koin sen vapauttavana, hän kertoo.
Opintojen ollessa nyt lähes valmiina Niina kokee saaneensa vahvistusta muun muassa siihen, että oppimisvaikeudet ja muunlaiset opiskelijan haasteet eivät johdu opettajan toimista, mutta esimerkiksi oppimisympäristö ja tasapäistäminen opinnoissa voivat niihin vaikuttaa huomattavasti. Näissä tilanteissa vastuuopettaja on avainasemassa pohtimaan muunlaisia ratkaisuja, jotta opinnot voisivat edetä opiskelijan voimavarojen ja vahvuuksia hyödyntäen. Myös lainsäädännön tuntemus antaa mahdollisuuksia taivutella systeemiä opiskelijan tilanteen mukaan ja tarjota erilaisia vaihtoehtoja.
Vastuuopettajan kanssa luodaan yhteinen tavoite, jota kohti edetään opiskelijan kantaessa omaa vastuutaan ja edetessä omin tavoin. Kirjallisten tehtävien rinnalle voi ottaa valokuva- tai videotehtäviä sekä tehtävän voi palauttaa myös äänitiedostolla. Osaamistaan voi näyttää lopulta aika erilaisin menetelmin. Näyttö voi rakentua myös keskustelun avulla. Vastaavasti myös lahjakkaimmille tulee tarjota tukea ja mahdollisuuksia, olivat ne sitten lukio- tai amk-opintoja ammatillisen perustutkinnon opiskelun rinnalla.
- Kun ihmiset ovat erilaisia, opiskelijan ei pitäisi aina vääntyä, vaan järjestelmän ja opettajan. Kannattaa tehdä asioita uudella tavalla, onnistumiset innostavat muitakin, hän kiteyttää.
Teksti: Heli Antila
Kuva: Annina Palonen
Kommentit