Erityisen tuen tarpeessa olevien opiskelijoiden määrä on lisääntynyt viime vuosina toisella asteella. Esimerkiksi vuonna 2020 11,2% kaikista ammatillisen koulutuksen opiskelijoista sai erityistä tukea (SVT, 2020, SVT 2009), siinä missä vuonna 2009 vastaava määrä oli 6,5%. Kuten arvata saattaa, tuen tarpeen määrä on lisääntynyt huomattavasti myös ammattikorkeakouluissa. Niinpä itsekin tajusin tarvitsevani työkalupakkiini hieman päivitystä ja tammikuussa 2021 hain ammatillisen erityisopettajan opintoihin.
Opinnot alkoivat jo keväällä 2021 ja kesän aikana suoritinkin jo ensimmäiset opintopisteet. Varsinainen työskentely pääsi kuitenkin alkuun vasta syksyllä, jolloin esimerkiksi pienryhmätyöskentely alkoi toden teolla. Koska vuosi 2021 oli mitä oli, jouduimme aloittamaan opinnot etänä, mutta onneksi lähitapaamisiakin saatiin loppuvuoteen järjestettyä. Keväästä 2022 on vielä vaikea sanoa, mutta opintojen toteuttamista ja etenemistä ei korona onneksi ole vaikeuttanut tai edes hidastanut.
Opinnot ovat olleet, kuten ennakoinkin, työläitä mutta antoisia. Koska kyse on nimenomaan ammatillisen erityisopettajan koulutuksesta, on suurin osa muista opiskelijoista ammatilliselta toiselta asteelta, jossa erityisopetuksella on aivan erilainen rooli kuin ammattikorkeakouluissa, ihan jo lainkin mukaan. Eli monet käsiteltävät asiat tietenkin keskittyvät toiselle asteelle.
Toisaalta ammattikorkeakoulun lehtorina minun on hyvä tietää millaisia tukitoimia opiskelijani ovat aiemmissa opinnoissaan saaneet, jotta pystyn jatkossa parhaan kykyni mukaan tukemaan heitä myös AMK-opinnoissaan. On myös ollut hedelmällistä kuulla millaista opiskelu toisella asteella nykypäivänä todella on.
Opiskelun tärkeintä antia ovatkin olleet nimenomaan muiden opiskelijoiden kanssa käydyt keskustelut, ja näitä osasin aiempien TAOK-opintojeni perusteella odottaakin. Vaikka opintoihin kuuluu toki myös teoriaa ja tutkimuksiin perehtymistä – etenkin Tampereen yliopiston kanssa yhdessä järjestetyt erityispedagogiikan verkkokurssit ovat melko teoreettisia – on meillä kuitenkin onneksi aikaa myös omien kokemusten ja osaamisen jakamiseen. Kaikilla koulutukseen osallistuvilla on paljon jaettavaa ja uusia ideoita, ja niistä olenkin kokenut oppivani kaikkein eniten. Ongelmien pähkiminen yhdessä on saanut aikaan uusia ajatuksia ja oivalluksia, ja useampi viisas pää yhdessä pääsee monipuolisempiin lopputuloksiin kuin mihin yksin ikinä yltäisi.
Tahti on ollut tiivis ja 60 opintopistettä työn ohella vuodessa on paljon. Tästä huolimatta toivon saavani tavoitteeni täyteen ja valmistuvani toukokuussa – mutta ennen sitä on vielä paljon tekemistä!
Teksti ja kuva: Marianna Leikomaa.
Lähteet:
Suomen virallinen tilasto (SVT): Erityisopetus [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-1595. 2020. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 4.1.2022]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/erop/2020/erop_2020_2021-06-08_tie_001_fi.html
Suomen virallinen tilasto (SVT): Erityisopetus [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-1595. 2010, Liitetaulukko 6. Ammatillisen koulutuksen erityisopiskelijat erityisopetuksen järjestämispaikan mukaan 2004–2009 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 4.1.2022]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/erop/2010/erop_2010_2011-06-09_tau_006_fi.html
Kommentit