Ajatus pätevöitymisestä jäi itämään ja viimein hain ammatillisen opettajankoulutuksen pariin.
Ensimmäisenä tehtävänä oli kesän kuluessa suorittaa kesäkati eli kasvatustieteen perusopinnot ennen syksyn lähitunteja. Kesällä kirjoja oli hyvin saatavilla kirjastossa ja mukavalla porukalla kesäopinnot oli kiva tehdä. Muutamat lähipäivät oli helppo sopia työnantajan kanssa ja opintojen kanssa samoille päiville sattuneet lähitunnit pystyi tarvittaessa vaihtamaan kollegoiden kanssa.
Opintoryhmässäni opiskelijoita oli pääasiassa entisen Kymen läänin alueelta eli kieli- ja kulttuuriympäristö oli tuttu ja turvallinen. Useampi upean innokas uransa ensimmäisiä askeleita ottava ja jokunen tapaiseni pitemmän uran kangistama. Kyllä sitä vielä ihmeesti virittyi uudistuksellisiin ajatuksiin kurssin kuluessa.
Se kyllä täytyy sanoa, etten varmaan koskaan olisi muutoin lukenut opettajuuteen liittyviä teorioita. Onneksi muutamat perusteokset kuuluvat kurssin vaatimuksiin. Omat käsitykseni saivat osittain vahvistusta ja koin jopa muutaman oivallushetkenkin. Terveellistä oli huomata, kuinka samankaltaisten ongelmien parissa muillakin aloilla pyöritään.
Opettajat ovat olleet helposti lähestyttäviä, mutta välillä kiireisiä. Ymmärrän nyt vähän paremmin omien oppilaideni tuskaa, kun valmista pitäisi tulla, mutta opettaja ei juuri nyt vastaakaan viestiin. TAOK eli Tampereen yliopiston siipien suojassa pyörivä Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajankoulutus on fyysisesti vähän kaukana, mutta niinhän tuo on pääasiassa koko muu Suomi.
TAOK järjestää opettajankoulutusta myös Itä-Suomessa. Onneksi myös verkkokoulutus on keksitty ja se vastaa kätevästi ainakin omia tarpeitani. Ilman paikallisia iltaopiskelu- ja neuvottelumahdollisuuksia olisi ollut enemmän hankaluuksia järjestää tarvittavaa aikaa. Uuden oppimiseen sitä kuitenkin on syytä hiukan varata. Joten erityiskiitokset heille tästä mahdollisuudesta. Ei varmaan ole kovin kaukana tulevaisuudessa tilanne, jossa kaikki koulutus pidetään verkon kautta.
Opettajana olen keskittynyt pidettyihin harjoitteluoppitunteihin ehkä teknisesti tavanomaista paremmin – erityisesti tuntisuunnittelun osalta. Olen pohdiskellut, miten erilaiset oppilaat tulevat huomioiduksi, suunnitellut tunnin rakennetta tavanomaista tarkemmin ja tarkistellut, että opetuksen sisältö on linjassa kurssin kokonaisuuden kanssa. Tuo kaikki oli siis ainakin oma tavoitteeni.
Useimmin kuitenkin kävi niin, että muutama hetki tunnin alun jälkeen huomasin, ettei tunti enää etene alkupäisen suunnitelman mukaan ollenkaan ja loppua kohti jouduin turvautumaan erilaisiin varasuunnitelmiin. Lopulta juuri nuo vara- ja varavarasuunnitelmat yleensä sitten pelastivat tunnin.
Tarvittavat harjoitustyöt on helppo tehdä virkatyön ohessa. Ymmärrän kyllä niitä, joilla ei ole opettajan töitä vielä tehtävänä ja yritetään valmistua, että töitä pääsisi hakemaan. Vaikea tehdä pakollisia opettajaharjoitteluja.
Muutuinko itse?
Toimin pääsääntöisesti edelleen samalla tavalla kuin jo monta vuotta aiemmin. Ehkä jatkossa pitää jotenkin ravistella itseä tai omia toimintatapoja rajummilla liikkeillä tai tehdä opettajan roolin turkinravistelun tapainen liike toistuvasti, vaikka kerran vuoteen. Ulkopuolisen arvioijan mukaan asiat sujuvat hyvin, joten sen pohjalta kai toimin jo nyt aika oikealla tavalla.
Oppilaiden motivaation herättäminen on edelleen avainasemassa, jos tuloksia halutaan saada. Siinä joudun edelleen tekemään töitä saadakseni käyttöön nykyistä enemmän työkaluja. Luokan hiljaisten huomioiminen on toinen asia, johon pitää keskittyä paremmin. Kyllä osallistujan hiljaisuus edelleen merkitsee sitä, etteivät kaikki asiat ole kohdallaan ja se vaikuttaa suoraan oppimistuloksiin. Niitä, jotka ovat hiljaa ryhmässä siksi, että ovat jo huomanneet olevansa opetettavassa asiassa muiden yläpuolella ja vielä ymmärtävät olla häiritsemättä, on vain murto-osa kaikista.
Kollegoiden kanssa pitää vähän enemmän puhua kurssien ja harjoitustöiden suunnitteluvaiheessa ja kurssin aikana. Jos tuo suunnittelu jätetään taas tänä keväänä ensi vuoden syksyyn, kun lomat painaa päälle, niin puolet asioista on unohtunut ja koulutuspäällikkö suunnittelee tuntien ja kurssien jaksotukset taas edellisvuoden toteutusten pohjalta eikä loppujen lopuksi mitään muutu.
Mistä ihmeestä tuohon vain saisi revittyä yhteistä aikaa? No se on vaan otettava. Enemmän se on itsestä kiinni. Hankalat asiat on helppoa siirtää syrjään ja ajattelua vaativa suunnittelun ja vuoropuhelun voisi taas siirtää hamaan tulevaisuuteen. Eihän siitä erityisesti rankaisua tule mutta loppujen lopuksi omaa oksaa sillä kyllä sahaa.
Opettajaopintojen kuluessa on siirrytty kokonaistyöaikaan, joka sekä pakottaa opettajan merkitsemään ylös käytetyt suunnittelutunnit että toisaalta antaa nyt mahdollisuuden yhteisen suunnitteluajan käytölle. Eli tilanne on muuttunut resurssien puolella tässä asiassa jo parempaan suuntaan.
Asiat joita nostaisin esille:
- Huomaa kuinka kaikilla aloilla on samanlaisia ongelmia
- Arkipäivän työkalut tuntiopetukseen
- Opi tuntemaan itsesi, ymmärrät miksi teet niin kuin teet
- Koskaan tietoa ei ole liikaa
- En varmaan olisi koskaan muuten lukenut opetuksen teorioista
- Voit kokeilla tai seurata vierestä vieraampia tekniikoita
- Tämäkin on mahdollisuus verkostoitua
Teksti ja kuvat: Ville Ruottinen, Lappeenranta
Kommentit