Yrityspilotti – lentävä lähtöni kohti opettamisen uutta mallia

Ryhmäkuva ihmisistä.

Alkusyksystä 2021 olin omien opettajaopintojeni loppupuolella, mutta vielä oli sopimatta muun muassa opetus- ja ohjaamisharjoittelun alkuunlähtö. Ajatukseni tulevasta opettajuudestani olivat tuolloin hyvin perinteisiä opettajan ja ohjaamisen tehtäviä, joten pohdinkin lähinnä mahdollisuutta luoviutua ammattikorkeakoulun puolelle suorittamaan ammatillisen opettajan harjoittelua rakennustekniikan koulutusohjelman kursseille. Sitten se iski…

Olin mökillä tekemässä perjantain etäpäivää töihin. Kello oli jo puoli kolme iltapäivällä, joten läppärin kansi oli hetkenä minä hyvänsä lävähtämässä kiinni. Kännykkä värähti pöydällä, ja huomasin, että opiskelijaryhmämme vetäjältä oli kilahtanut sähköposti otsikolla ”nopeat syö…”.

Onnistunut otsikointi, sillä päätin vielä lukea mistä on kyse.

Sanapilvi

Yllä oleva kuva hahmottaa ajatuksiani, kun luin tuota sähköpostia läpi. Tuntui, että en ymmärtänyt ensi lukemalla puoliakaan viestin sisällöstä. Sähköpostin mukana oli myös asiaa täydentävä liite. Liitteen päivämäärät olivat jo menneitä ajankohtia, ja sen tekstisisältö taisi muutenkin sekoittaa päätäni vain lisää. ”Mistä on kysymys?”, muistan miettineeni.

Lopulta yllätin itseni ja noin puoli tuntia myöhemmin olin kirjoittanut hakukirjeen osallistumisestani mukaan asiaan, josta en aluksi ymmärtänyt paljoakaan – Sähkörauskun yrityspilottiin.

Mysteeri nimeltään Sähkörausku

Marraskuun 2021 loppupuolella yrityspilotti on osaltani valmistunut. En voi olla kuin iloinen ja kiitollinen siitä, että lähdin mukaan tähän projektiin, jonka aluksi tunsin vain ”Sähkörauskuna”.

Suoritin siis opetus- ja ohjausharjoitteluni Sitran rahoittamassa yrityspilotissa, joka on osa TAMKin Sähkörausku-projektia. Tiivistetysti Sähkörauskussa on kyse oppimisen uuden mallin luomisesta. Sitran rahoittamalla yrityspilotilla puolestaan kokeillaan ja luodaan pohjaa tulevalle TAMKin Sähkörausku-koulutusohjelmalle. Tarkemmin Sitra siis rahoittaa TAMKin pilottiprojektia, jossa kehitetään Pirkanmaan alueen yrityksiin ja julkisen sektorin toimijoille yhdessä oppimisen ja osaamistarpeiden ennakoinnin mallia.

Pilotoinnin seurauksena lähdetään TAMKiin hahmottelemaan uutta koulutusohjelmaa, jonka on tarkoitus tuoda ketteryyttä, monialaisuutta sekä aitoa työelämäyhteistyötä osaksi päivittäistä oppimista.

Oma opettajaharjoitteluni on kyllä osoittanut näiden kaikkien toteutuvan yrityspilotissa, joten miksipä pilotin tuloksia ei onnistuttaisi toteuttamaan laajemmassakin viitekehyksessä. Ainakin toteutuminen vaatii oppilaitokselta ja opiskelijoilta rohkeutta hypätä mukaan uuteen ja ihmeelliseen, sillä tällaista vastaavaa ei ole käsittääkseni ennen tehty.

Yrityspilotin workshopeista

uusia ajatuksia opettajuuteen

Syksyllä 2021 hyppäsin siis mukaan jo lähteneeseen lentoon. Lähdin toteuttamaan opetus- ja ohjaamisharjoitteluani vielä kovin hämärän peitossa olevilla ennakkotiedoilla ja mukanani vain taskunpohjallinen luottoa prosessiin.

Olen taustakoulutukseltani insinööri, ja tällainen suoraan ilmakuoppaan lentäminen ei muutoinkaan ole minulle luonteenomaista. Selvitän usein asiat perin pohjin ennen päätöksentekoa. Jotenkin yrityspilotin tiimivalmentajat saivat kuitenkin valettua minuun uskoa toistamalla mantraa ”luota prosessiin” ja rohkaisemalla ”ettei tarvitse kuin esittää kysymyksiä”. Niin minä päätin epävarmuudesta huolimatta luottaa prosessiin.

Jälkeenpäin ajatellen pohjustaisin nämä workshopit täysin samalla tavalla opiskelijoille itsekin, sillä mielestäni liian syvällinen tieto siitä, mitä workshopeissa tullaan tekemään ja kenen kanssa, voi aiheuttaa rajoitteita ja näkökulman kapeutta. Opiskelijan roolissa ihmetellään ja kysytään, miksi asioita tehdään niin kuin tehdään. Tulevassa koulutusohjelmassa lienee kuitenkin järkevää pohjustaa opiskelijoille tarkemmin millaisesta opiskelusta on kyse.

Yrityspilotin sisällön ja toteutuksen suunnittelu oli siis käynnistynyt jo ennen omaa osallistumistani. Näin ollen projektiryhmän ajatukset sekä ennalta määritelty workshoppien sisältö vaikuttivat osaltaan opetus- ja ohjausharjoitteluni tavoitteisiini ja workshoppien valmisteluihini.

Yrityspilottiin kuuluivat pirkanmaalaisen yrityksen tai julkisen sektorin tiimille pidettävät workshopit, joita pidettiin yhteensä kolme neljän tunnin valmennuskertaa tiimioppimisen teemasta. Koko yrityspilotissa näitä vastaavia valmennuksia pidettiin noin kymmenelle eri tiimille. Itse osallistuin näistä kahden eri tiimin valmennuksiin.

Ensimmäisessä workshopissa minulle alkoi selvitä tarkemmin, mistä yrityspilotissa on kysymys. Tarkoitus oli dialogia hyödyntäen kirkastaa valmennukseen tulleen tiimin haasteita sekä demota käytännössä, miten haasteita voidaan taklata tiimioppimisen menetelmin.

Valmennukseen tulevat tiimit saavat siis aseita haasteidensa ratkaisuun yhdessä. Mutta yrityspilotissa oli tarkoitus myös uudistaa opettamista ja oppimista. Workshopeissa oli itseni lisäksi aina mukana myös muita ammattikorkeakoulun opiskelijoita, jotka saivat osana valmennuskertaa oppia muun muassa dialogisesta vuorovaikutuksesta, ongelmanratkaisusta sekä tiedon keräämisestä.

Yhdelle tiimille pidettiin kolme valmennuskertaa. Väliajalla opiskelijat hakivat tietoa sovituista aihealueista ja seuraavassa workshopissa he sitten esittelivät hakemaansa tietoa. Toki uutta ja monialaista tietoa syntyi opiskelijoille myös dialogin aikana, kun valmennukseen tulleet eri toimialojen tiimit avasivat toimintaansa ja siihen liittyviä haasteitaan.

Tällaista oppimista Sähkörausku-koulutusohjelma rakennetaan tuottamaan: ketterää, monialaista ja yhteistyössä työelämän kanssa.

Ryhmäkuva ihmisistä.
Workshopeissa ”tila” on tärkeässä roolissa. Dialogi ringissä – ilman älylaitteita (tai no… joskus joudutaan soveltamaan) – mahdollistaa vuorovaikutuksen.

Omat kokemukseni yrityspilotissa harjoittelusta

Voin rehellisesti sanoa, että en nähnyt ammatilliseksi opettajaopiskelijaksi lähtiessä itseäni tällaisessa harjoittelupaikassa. Eikä ilmeisesti nähnyt kukaan muukaan, sillä olin ainoa opettajaopiskelija yrityspilotissa.

Olen samaa mieltä harjoitteluni ohjaavan opettajan kanssa siitä, että mukaan lähteminen osoittaa taholtani heittäytymiskykyä sekä epävarmuuden sietokykyä. Mutta osoittaa tämä myös opetus- ja ohjaamisharjoitteluja junailevien tahojen puolelta avarakatseisuutta, ketteryyttä sekä uusien toteutusmallien rakentamiskykyä. Kehotankin nykyisiä ja tulevia opettajaopiskelijoita hyppäämään rohkeasti altaan syvään päätyyn ja osallistumaan uusiin harjoittelumahdollisuuksiin, sillä niiden kokemuksien kautta voi syntyä täysin uusia ajatuksia opettamisesta ja oppimisesta.

Tulevaisuudessa Sähkörausku-koulutusohjelmaan osallistumista miettivälle opiskelijalle suosittelen rohkeasti hakemuksen tekemistä, sillä tällä tavalla pääsee opiskelun kautta lähelle yrityksiä ja muita toimijoita sekä kuulee suoraan heidän ajatuksiaan työelämästä ja alan tulevaisuuden osaamistarpeista.

Tällaisen koulutusohjelman kautta saa mielestäni ikään kuin sisäpiirin tietoa siihen, mitä oppilaitoksen kursseilla on aikaisemmin tuotu esiin teoriatietojen kautta. Toki tämä kaikki vaatii heittäytymistä ja epävarmuuden sietokykyä, mutta niitäkin oppii kokeilujen kautta.

Itse sain harjoittelustani paljon kokemusta ja uutta oppia, joista erityisesti nostan vielä loppukiteytykseksi tekemäni kuvion siitä, miten ongelmia ja haasteita voidaan ratkaista yhdessä – tiiminä.

Harjoittelustani yrityspilotista opin: jotta tämä pyörä saadaan pyörimään, tarvitaan dialogia, avarakatseisuutta sekä halua oppia uutta.

 

Prosessikaavio.

 

Lisävinkkinä aiheesta kiinnostuneille annan vielä muutaman käyttämäni lähteen:

– Senge, P. 2006. Fifth Discipline: The art and practice of the learning organization. 2. painos. Currency

– Salminen, J. 2013. Taitava tiimivalmentaja. 3. painos. Helsinki: J-Impact Oy

 

Tuomas Tamminen

ammatillinen opettajaopiskelija

20TAPELA-ryhmä

 

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *