Tilasin voissa paistettuja, basilikapestolla maustettuja porkkanoita ja parsaa tuorejuustopedillä. Kahvikupissa tarjoiltu paikallisen panimon olut tuoksui, ihan oikeasti, raikkaalta persikalta.
Mustavalkoisiin pukeutuneet tarjoilijat olivat kuin jatke Cafe Slavian marmoria, puuta ja peilejä yhdistävää art deco –sisustusta. He liikkuivat sulavasti ja keskustelivat asiakkaiden kanssa kiireettömän elegantisti.
Ikkunasta seurasimme kansallisteatteriin astelevia, juhlapukuihin tälläytyneitä ihmisiä ja loputonta turistivirtaa, joka kuvasi itseään ja seuruettaan 1800-luvun lopulla rakennetuissa, historiaa uhkuvissa porttikongeissa. Jälkiruoaksi nautimme sacher-kakkua ja absintilla maustettua maitokahvia.
Viikon kestänyt Kestävä tulevaisuuden opettaja -opintojakso ei kuitenkaan ollut lomailua, vaan ohjelma oli tiivis. Jo ennen matkaa me opettajaopiskelijat Suomesta, Belgiasta, Alankomaista ja Puolasta olimme tutustuneet ympäristöteemoihin verkkotehtävien kautta.
Prahassa saimme paikan päällä syventyä kestävän opetuksen saloihin Tšekin yliopistossa. Opintojakson teemoja olivat YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden edistäminen opetuksessa sosiaalisesta, taloudellisesta ja ympäristönäkökulmasta.
Viikon aikana osallistuimme vuorovaikutusmenetelmiä painottaville luennoille. Pidimme toisillemme opetustuokioita ja tutustuimme Prahan yliopistokampuksessa toimivaan, suomalaisten kehittämään Tiimiakatemiaan.
Viimeisenä opiskelupäivänä lähdimme bussiretkelle lähellä Saksan rajaa sijaitsevalle alueelle, joka on tunnettu teollisuudesta, erityisesti kivihiili- ja malmikaivoksista. Vierailimme ympäristöalan toisen asteen oppilaitoksessa Litvinovissa. Krupkan seudulla nousimme vanhalla vaijerihissillä Komárí Vizkan päälle 800 metrin korkeuteen, patikoimme alas ja kävimme uimassa kaivoksesta kauniiksi järveksi ennallistetussa Milada-järvessä.
Prahan opintojakso kruunasi 1,5 vuotta kestäneet ammatilliset opettajaopintoni. Tosin opintojen aikana ymmärsin, että polkuni opettajaksi on vasta alussa. Matkani jatkuu suomen kielen opinnoilla, ja toivottavasti minusta vielä joskus tulee viestinnän, suomen kielen tai S2-opettaja. Prahan reissusta kannan mukanani belgialaisen opettajan antamia saatesanoja meille tuleville opettajille: ”Käyttäkää opettajan valtaanne sydämellänne.”
Kommentit