Turvallisuussyistä ihminen jää helposti entiseen tapaansa toimia. Jos oppija on tottunut jättämään oppimisensa opettajan huoleksi, tapaa hän tehdä niin myös tilanteessa, jossa häneltä odotetaan itsenäistä työskentelyä ja itsereflektiota. Ja jos vanhastaan on tottunut, että vain luokkahuoneessa voi oppia, voi olla vaikea huomata loistava oppimisympäristö vaikka puutarhassa.
Sopivissa olosuhteissa ihmiset innostuvat, oivaltavat ja motivoituvat käyttämään potentiaaliaan. Oppimisen kaikkiallistuminen antaa mahdollisuuden löytää hyviä ympäristöjä oppimiselle. Ryhmä on usein tärkein oppimisympäristö, mutta joillekin voi oppiminen olla parempaa omassa rauhassa. Turvallinen oppimisympäristö on kaikille tärkeää ja sen luominen on opettajan luottamustehtävä.
Uusia oppimisympäristöjä pohdittaessa ja rakennettaessa voisi harkita myös ulkotilojen hyödyntämistä oppimisympäristöinä. Rakentamalla oppilaitosten pihoihin monimuotoisia viherympäristöjä saataisiin kiinnostavien oppimisympäristöjen lisäksi kestävän kehityksen ja luonnon monimuotoisuuden tärkeitä arvoja esille. Kaunis ympäristö lisää myös hyvinvointia ja kiinnittymistä oppilaitokseen ja opintoihin.
Luonnon merkityksen ymmärtämisessä, sen kokemisessa ja ilmaisemisessa voi turvallinen ja tuttu pihapiiri olla yllättävänkin tärkeä kaupunkilaisopiskelijoille. Kestävän elämäntavan omaksumisessa on opettajilla ja oppimisympäristöllä suuri vaikutus (UNESCO: Education for sustainable development: A roadmap).
Talven hukkaama latu, paljaat puut ja matalalta tuleva valo muuttavat jälleen näkymän. Heijastuma on kirkas ja selkeä.
Minua nuoremmat oppijat osaavat havaita jänniä kokemuksia ja uusien oivallusten mahdollisuuksia kaikkialla. Opettaja on heille enemmän valmentaja ja monipuolisten mahdollisuuksien avaaja. Muutos tähän suuntaan on menossa, mutta se ei ole nopea eikä helppo. Oppijoiden erilainen tuen tarve ja valmiudet oppia monenlaisissa ympäristöissä ovat vähintään haaste. Osaamis- ja näyttöperusteisessa koulutuksessa on myös vaaran paikkoja, joissa jotkut oppijat saattavat jäädä vaille oleellisia perustietoja, huomaamatta ja tehokkuuden vaatimusten puristuksessa. Oppiminen on luovaa puuhaa, joka vaatii aikaa ja rauhaa.
Luontoympäristöissä oppiminen on yleensä helpompaa ja liikkuessa luovuuskin pääsee esille. Lasten luovan leikin ja vertaisoppimisen ympäristönä puutarha ja siellä erityisesti puut ovat uusia taitoja kehittäviä, rikastuttavia ja monipuolisesti haastavia, välineitä itsensä toteuttamiseen ja uusien ideoiden keksimiseen. (Laaksoharju, Taina: Children’s garden: Connectedness to place through affordances: a Grouded theory 2020).
Luontoympäristö on monenlaista oppimista ja hyvinvointia tukeva oppimisympäristö kaikenikäisille. Se herättää kaikki aistit tutkimaan ympäristöä, oppimisesta tulee kokemuksellista ja merkityksellistä. Tasapainoisessa ympäristössä häiritseviä elementtejä on vähemmän ja keskittyminen helpompaa. Kun luontoympäristöstä tehdään esteetön, se sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille tutkijoille ja ihmettelijöille. Luontoympäristö yhteisöllistää helposti, se ei erottele, vaan kaikki pääsevät osallisiksi. Samalla se antaa laajempaa perspektiiviä, merkitystä ja ymmärrystä kaiken liittymisestä toisiinsa.
Marjo Rainti,
hortonomi ja ammatillinen opettajaopiskelija,
20TAPELA-ryhmä
Kommentit