Laulu sillanrakentajana – Stanislav Kriuchkovin matka suomalaisen opetuskulttuurin äärelle

Kuva Stanislavista laulamassa.
Kuva: Nemtsov Studio (Evgenij Nemtsov)

TAMKin ammatillisessa opettajankoulutuksessa on käytössä joustava haku opettajan pedagogisiin opettajaopintoihin. Pätevöittävissä ammatillisissa opettajaopinnoissa ulkomailla suoritettu opettajankoulutus saadaan rinnastettua Opetushallituksen päätösten mukaiseksi ja opettaja saa pätevyyden opettaa myös Suomessa. 

Joustavan haun kautta valittujen täydentävät opinnot opiskellaan henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaisesti. Ohjauskeskustelussa ulkomailla opettajankoulutuksen suorittanutta opettajaa tuetaan suomalaisen koulujärjestelmän tuntemuksen vahvistamisessa. Samalla hän perehtyy oman opetusaineensa arviointikäytäntöihin ja opetussuunnitelmaan suomalaisessa opetustyössä. Lisäksi hän tutustuu eri oppilaitosten toimintakulttuureihin. 

Opintojensa aikana opettaja vahvistaa ammatillista suomen kielen taitoaan ja rakentaa opettajaidentiteettiään suomalaisen koulutusjärjestelmän kontekstissa sekä verkostoituu muiden opettajien kanssa.  

Moni ulkomailla valmistunut kokee harjoittelun tärkeäksi sillaksi työelämään 

Ulkomailla opettajankoulutuksen suorittaneille opiskelu täydentävissä pedagogisissa opinnoissa on ensimmäinen todellinen ikkuna suomalaiseen koulumaailmaan. Tästä ikkunasta suomalaiseen oppilaitosmaisemaan pääsi opintojensa aikana katselemaan myös ukrainalainen laulunopettaja Stanislav Kriuchkov.  

Stanislav kertoo taustansa rakentuneen vahvalle musiikilliselle osaamiselle: vuosien kokemus laulajana, opettajana ja esiintyjänä antaa vankan perustan hänen työlleen. Samalla muutto Suomeen toi mukanaan tarpeen ymmärtää uuden koulutusjärjestelmän rakenteita, arvoja ja pedagogisia käytäntöjä. 

  • Vaikka opetustaustaa oli minulla kertynyt muualta, kokemus suomalaisesta koulutyöstä puuttui kokonaan. Siksi harjoittelu ei ollut vain opinnoissa etenevä jakso, vaan myös mahdollisuus ymmärtää uutta kulttuuria, uusia toimintatapoja ja uudenlaista pedagogista ajattelua.
Stanislav laulamassa.
Kuvat: Nemtsov Studio (Evgenij Nemtsov)

 

Harjoittelussa pääsin seuraamaan kokeneita musiikkialan opettajia ja näkemään, miten suomalaisessa luokassa toimitaan – rauhallisesti, vuorovaikutteisesti ja opiskelijoiden yksilöllisyyttä arvostaen. Päivittäinen työskentely avasi nopeasti sen, miten tärkeää on luottamus ja yhdessä tekeminen koko yhteisössä. 

 Harjoittelujaksolla saadut palautekeskustelut hän koki erityisen arvokkaiksi. Näin hän kuvaa palautteiden merkitystä: ”Ne eivät vain osoittaneet kehityskohteitani, vaan ennen kaikkea vahvistivat tunnetta siitä, että osaamista arvostetaan ja että opettajuus voi rakentua vahvasti myös Suomessa.” 

Stanislav kertoi tunteneensa, että häneen luotettiin ja tämä kokemus oli käänteentekevä:
“Harjoittelu sai minut uskomaan, että voin olla osa suomalaista koulutusjärjestelmää.” 

Opettajaharjoittelu osoittautui paljon suuremmaksi kuin pelkäksi opintojaksoksi. Se oli väylä kotoutua oman alan työhön, saada ääni kuuluviin ja löytää oma paikkansa moninaisessa opiskeluyhteisössä. Stanislaville opintojen harjoittelu tarjosi konkreettisen sillan kohti suomalaista koulujärjestelmää ja vahvisti tunnetta siitä, että opettajana toimiminen Suomessa on realistinen ja saavutettavassa oleva ammatillinen tavoite. 

  • Samaan aikaan oma roolini ja ammatillinen identiteettini alkoivat löytää paikkaansa. Erilaisten opetusmenetelmien kokeilu tarjosi tilaisuuden soveltaa aiempaa osaamista uuteen kontekstiin ja testailla, mikä toimii suomalaisessa luokassa. 

 Juuret, jotka kantavat – ja jotka kasvavat uudessa maassa 

Kun ihminen muuttaa maasta toiseen, hän kantaa mukanaan paitsi muistoja ja tottumuksia myös oman ammatillisen identiteettinsä. Laulaja ja laulunopettaja Stanislav Kriuchkov on erinomainen esimerkki siitä, miten osaaminen, kokemus ja kulttuurinen tausta voidaan nivoa yhteen uudeksi, rikkaammaksi opettajuudeksi. Hänen matkansa suomalaisen laulupedagogiikan ytimeen on tarina oppimisesta, reflektion voimasta ja kulttuurien kohtaamisista.  

Suomen ammatillisen koulutuksen henkilökohtaistamiseen perustuva malli erosi hänen aiemmasta toimintaympäristöstään. Opiskelijoiden yksilölliset polut, vastuun jakaminen ja turvallisen oppimisilmapiirin rakentaminen nousivat hänen työssään entistä tärkeämpään asemaan.  

Mestari–oppipoikamallista navigaattoriksi 

Yksi kiinnostavimmista teemoista on muutos hänen omassa opetuskäsityksessään. Ukrainassa vallinnut perinteinen mestari–oppipoika-asetelma tarjosi vahvan teknisen pohjan, mutta Suomessa hän havaitsi tarvitsevansa toisenlaista lähestymistapaa. 

Harjoittelun myötä Stanislav alkoi nähdä itsensä valmentajan sijaan navigaattorina: oppijan tukena, suunnannäyttäjänä ja rinnalla kulkijana. Tekninen osaaminen ei hävinnyt – se löysi uuden paikan ihmislähtöisen pedagogiikan sisällä. Tämä oivallus vahvistui myös Jiri Vilppolan opetuksessaan käyttämien tekstien myötä, jotka korostavat opettajan “olemisen tapaa” pelkän suorituksen ohjaamisen sijaan.  

Harjoittelun aikana Stanislav saavutti sekä harjoittelun osaamistavoitteet, että omat henkilökohtaiset tavoitteensa. Hän vahvisti tietämystään Suomen koulutusjärjestelmän perusteista, suunnitteli ja toteutti pedagogisesti laulunopetuksen tunnit suomalaisessa kontekstissa. Osan harjoittelustaan hän suoritti TAMKin musiikon tutkinto-ohjelmassa  

Hän mietti omaa ammatillista identiteettiään ja tunnisti vahvuuksinaan muun muassa läsnäolon sekä vahvan substanssiosaamisen. Toiset vahvuudet taas kasvoivat kulttuurisen muutoksen myötä, kuten kyky sopeutua ja nähdä muutos mahdollisuutena. 

Kulttuurien kohtaaminen on voimavara 

Stanislav kuvaa, kuinka musiikki toimii yleispätevänä kielenä: vaikka sanat, tavat ja rakenteet muuttuvat, ääni yhdistää. Laulutunnilla ei puhuta vain tekniikasta – puhutaan tunteista, itsensä ilmaisusta ja rohkeudesta tulla näkyväksi. Tässä kulttuurinen moninaisuus ei ole haaste vaan rikkaus. Se avaa keskusteluja, synnyttää uusia näkökulmia ja haastaa opettajaa arviomaan omaa toimintaansa sekä kehittymään. 

Stanislav korostaa, että opettajuus ei koskaan ole valmis. Hän aikoo jatkaa: 

  • opetusalan tutkimustiedon seuraamista 
  • verkostoitumista suomalaisten laulupedagogien kanssa 
  • oman työnsä jatkuvaa reflektointia 

Hän muistuttaa, että jokainen laulutunti tarjoaa myös opettajalle mahdollisuuden oppia uutta. Se on näkökulma, joka heijastaa syvää ammattietiikkaa ja kunnioitusta oppimista kohtaan. 

Stanislav Kriuchkovin kuvaus on erinomainen esimerkki siitä, miten opettajuus rakentuu eri kulttuurien välille. Se ei ole pelkkää sopeutumista, vaan luovaa yhdistelemistä, uudelleenajattelua ja uuden identiteetin rakentamista. 

Laulu ja pedagogiikka ovat hänelle kuin silta uuteen kulttuuriin – ja samalla lahja, jonka hän tuo mukanaan suomalaiselle opetuskentälle. Näin hän tiivistää opiskelunsa TAMKin ammatillisessa opettajankoulutuksessa Matka jatkuu:  Videoprojekti 4.mp4 

Kirjoittajat: Stanislav Kriuchkovin ja Kosti Nivalainen 

Kuvat: Nemtsov Studio (Evgenij Nemtsov)

Kuva Stanislavista. Kädet ristissä rinnalla.
Kuva: Nemtsov Studio (Evgenij Nemtsov)

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *