Ammatillisessa koulutuksessa on paljon erilaisissa toimintaympäristöissä tehtäviä asiantuntijatehtäviä. Muutoksesta on tullut pysyvä ilmiö ja tehtävänkuvat elävät muutoksessa. Muutoksentekijät toimivat usein kuin puun ja kuoren välissä ylimmän johdon, asiakkaiden ja kollegojen ristipaineessa. Oman työnsä jäsentäminen on tärkeää, ettei jatkuvassa muutosvirrassa pääse kertymään liikaa paineita ja kuormittumista.
Kuinka usein arjen työssä tuleekaan pohdittua omaa työnkuvaansa? Jääkö arjen lomassa aikaa miettiä oman organisaation strategian rakentumista ja tavoitteita? Tiedätkö, mitä kollega organisaation toisessa yksikössä tekee ja voisiko yhteistyömahdollisuuksia löytyä?
Winnovan henkilöstö pääsi kyseisten asioiden äärelle Taokin järjestämän ja Opetushallituksen rahoittaman Nila-täydennyskoulutusvalmennuksen myötä kuluvan kevään aikana. Kehityspäällikkö Anne Vaahtio kuvailee valmennusta varsin oikea-aikaiseksi, sillä samaan aikaan sen kanssa käynnistyi Winnovassa uusi strategiakausi.
- Oli hienoa, että TAMK otti koppia ja lavensi käsitettä opetustoimen henkilöstöstä myös yhteisten palveluiden henkilöstöön. Oppilaitoksesta löytyy paljon muitakin asiantuntijoita kuin opettajia, jotka työskentelevät kehittämiseen liittyvien asioiden parissa. Moniammatillinen työskentely tukee kokonaisuutta, Vaahtio kertoo.
Koulutusta tarjottiin vapaaehtoisena Winnovan henkilöstölle ja mukaan saatiin nopeasti noin 30 kiinnostuneen ryhmä. Mukana oli yhteisten palveluiden yksiköissä työskenteleviä henkilöitä eri toimipisteistä sekä kehittämishankkeiden projektipäälliköitä. Kaikki eivät välttämättä tunteneet entuudestaan toisiaan kovin hyvin, toisten työtehtävistä puhumattakaan. Yksi tärkeä yhdistävä tekijä kuitenkin löytyi yhteisen organisaation lisäksi. Kaikki osallistujat toimivat sellaisissa työtehtävissä, joissa toimitaan muutoksentekijöinä.
Tapaamiset toteutettiin etä- ja lähikokoontumisin. Niissä tarkasteltiin muun muassa omaa työtä ja sen kehittämistä omista lähtökohdista. Muutoksia mietittiin maltillisesti ja pohdittiin myös omalta työpaikalta löytyviä uusia matcheja ja sparraajia, joiden kanssa työn kehittämistavoitteet saattaisivat olla yhtenäiset eri työpisteistä ja yksiköistä huolimatta.
Jo oman työnsä työtehtävien kuvaaminen ja muiden tehtäviin tutustuminen oli hyvin avaavaa. Samoin oli hyödyllistä miettiä suhdettaan muihin organisaation toimijoihin havainnollistamisen kautta.
Strategiaa käytiin valmennuksessa läpi monipuolisesti. Usein työelämässä melko abstraktiksikin jäävästä strategiasta tehtiin apukysymyksien avulla konkreettinen osa oman työn tavoitteita. Näin strategian merkitys yksilön omalle työlle avautui paremmin ja myös yleisen tason tavoitteellinen strategiatyöskentely avautui selkeämmin.
Tapaamisten väliin sisältyi erilaista välityöskentelyä sekä pienryhmäsparrauksia. Syyskuussa on vielä vuorossa ”Missä mennään nyt?” -palautesessio, jossa pohditaan valmennuksen antia työtehtäville. Anne Vaahtio näkee hyvänä sen, että valmennuksen antiin palataan muutaman kuukauden tauon jälkeen. Tuoreeltaan sen vaikuttavuutta saattaa olla haastavaa arvioida.
Sen Vaahtio on kuitenkin jo havainnut, että uusia yhteistyökumppaneita on löytynyt oman talon sisältä. Hänen yksikkönsä Kehitys- ja kansainvälisyyspalveluiden toimijat löysivät monia uudenlaisia yhteistyömahdollisuuksia opintohallinnon työntekijöiden kanssa.
- Arvelen ja toivon, että myös yhteisöllisyyden tunne vahvistui ja ymmärrys strategiasta lisääntyi. Oli hienoa myös havaita, miten perusteellisesti asian äärelle keskityttiin. Omaa työtään ja sen muutoksia tulee arjessa usein pohdittua aivan liian vähän. Aika työn tutkiskelulle ja itsensä kehittämiselle on hyvin tärkeää, hän arvioi.
Lisäksi valmennus toi muassaan menetelmällistä oppia esimerkiksi fasilitointiin ja asioiden toteuttamiseen projektiryhmissä. Myös uudenlaiset toimintatavat saattavat edistää kehittämistyötä. Vertaiskehittäminen ja osaamisen jakaminen on tärkeää jokaisessa työyhteisössä.
Tärkeänä Anne Vaahtio näkee myös sen, että Winnovan ja TAMKin kumppanuus syveni yhteisen täydennyskoulutuksen myötä. Hän uskoo yhteistyön jatkuvan ja yhteistä tekemistä onkin helpompi jatkossa suunnitella, kun toimintatapoja ja toimijoita jo tunnetaan.
- Näen tärkeänä, että jatkossakin koulutuksissa huomioidaan ammatillisen koulutuksen eri tehtäväryhmiä. Täydennyskoulutus on tärkeää muillekin toimijoille kuin opetushenkilöstölle. Oppilaitos on oppimisyhteisö, kuin iso yritys, joka tarvitsee toimiakseen aktiivisia kehittäjiä. Olen todella tyytyväinen tähän yhteistyömahdollisuuteen. Koulutuksista saa juuri niin paljon, kun on itsekin valmis panostamaan, hän kuvailee.
Nila-hankkeen tavoitteena on vahvistaa ammatillisten oppilaitosten kehittämiskulttuuria. Koulutusvastaavat, projektipäälliköt ja muu kehittämistehtävissä toimivat joutuvat usein toimimaan oppilaitoksissaan yhtäältä johtajien/esimiesten ja toisaalta ns. rivihenkilöstön ristipaineessa. Näihin ryhmiin kohdistuu vaatimuksia monelta suunnalta, ja oppilaitosten henkilöstönkehittämisessä heidät unohdetaan usein. Tässä hankkeessa näitä vastuu-, mutta ei johtotehtävissä toimivia kutsutaan yhteen kehittämään omaa työtään, omien työyhteisöjensä työstä sekä yhteistyötä toistensa kanssa.
Hankkeessa kehitetään yhdessä toisen asteen ammatillisen koulutuksen henkilöstön kanssa osaamisyhteisöjä tukeva toimintamalli, jolla edistetään tiimien ja ryhmien vastuuhenkilöiden osaamista ja identiteettiä sekä kaiken osaamispotentiaalin yhteisöllistä käyttöönottamista.
Teksti: Heli Antila
Kommentit