Pohjalaisakkojen tiimi jatkaa yhteistyötä opo-opintojen jälkeenkin

Opo-opiskelijoiden tiimi: pohjalaiset akat.

Akka on Etelä-Pohjanmaalla käytettävä nimitys naisesta. Tiimiläiset haluavat viitata tällä käsitteellä itseensä. 

Pohjalaisakat:

Kristiina Hotti, Kuortaneen urheiluopisto, perus- ja ammattitutkinnon koulutuspäällikkö Gradian yhteistyökoulutuksessa.

”Ohjaustyö kuului työhöni ryhmänohjaajani. Minusta oli 30 vuoden työurani aikana tullut eräänlainen ”problem solver” – minulle on aina ollut luontevaa selvitellä haasteellisia asioita. Elinikäinen oppiminen pitää virkeänä. Hain opiskelemaan sekä erkka- että opo-opintoja, sillä hoidan myös ervan ( =erityistuesta vastaava opettaja) töitä. Pääsin molempiin ja heitin opintojen välillä kruunaa ja klaavaa. Opo-opinnot voitti ja nyt olen tyytyväinen valintaani. Olen saanut opinnoilta paljon työvälineitä arkeeni.”

Suzana Zegrea, SeAMK, englannin lehtori, kansainvälisten opiskelijoiden ohjaaja.

”Muutin Romaniasta Suomeen vuonna 2003. Aluksi työskentelin Seinäjoen lukiossa, työt SeAMKissa aloitin vuonna 2012. Ammattikorkeakoulussa jokainen lehtori tekee tavallaan opotyötä ja myös tuutorit tarvitsevat hyviä ohjausvalmiuksia. Koska työkieleni oli englanti, syntyi yhteys kansainvälisiin opiskelijoihin sen kautta luontevasti. Pääsin TAOKin opokoulutukseen jo vuonna 2018, mutta lapseni syntymän vuoksi aloitus viivästyi vuodella. Ehkä näin oli tarkoitettu, sillä muuten en olisi tavannut muita akkoja. Opo-opintojen jälkeen olen päässyt tekemään ihan oikeitakin opon töitä pienellä tuntiresurssilla. Haluaisin tehdä tätä työtä vieläkin enemmän. Nautin opo-jutuista, vaikka asioiden selvittely välillä viekin asiaa. Tunnen oppivani koko ajan uutta tekemällä asioita.”

Susanna Rinta-Keturi, Seinäjoen koulutuskuntayhtymä SEDU, lehtori ravintola- ja cateringalalla.

”Aloitin lehtorina Seinäjoen ammattioppilaitoksessa vuonna 1996. Koko työurani ajan olen tehnyt opinto-ohjaajan kanssa tiivistä yhteistyötä. Opiskelijoiden ohjaus on aina näyttäytynyt minulle erityisen kiinnostavana asiana. Vuonna 2018 pääsin toimimaan opon viransijaisena ja siinä kohdassa totesin, että tämä voisi olla minun juttuni. Nyt valmistuttuani aloitan vuoden alusta opon työt määräaikaisena ja pääsen mukaan oppilaitoksemme opo-tiimiin.”

Tiimi syntyy – yhdessä oppimisen voimaa

Opintojen kouluttajat Ari Jussila ja Harri Kukkonen jakoivat opiskelijat tiimeihin alueellisin perustein. Ajatuksena maantieteellisessä tiimijaossa oli opiskelijoiden sijainti lähellä toisiaan, niin että myös tiimin omat tapaamiset olisivat mahdollisia.

– Luontainen yhteys muiden pohjalaisakkojen kanssa syntyi heti. Päätimme, että nähdään myös opintojen ulkopuolella ja tapasimme välillä SeAMKissa ja Kuortaneen urheiluopistolla. Omat tiimiroolit löytyivät nopeasti ja toimintamme oli alusta asti selkeää – ei ole tarvinnut turhia säätää. Jos oma vahvuuteni on ollut visuaalisuus, Susanna on ollut kirjuri ja Suzana tuonut tieteellistä näkemystä tiimiin, kertoo Kristiina.

Suzana kuvailee akkojen tiimiä turvalliseksi oppimisympäristöksi, jossa pystyi aina sanomaan senkin, ettei ymmärtänyt jotain asiaa. Tiimissä jokainen sai olla oma itsensä ja puhua avoimesti riittämättömyydestään. Opiskeluvuoden aikana akat ehtivät ennen koronaa tavata viidesti ja tapaamisia jatkettiin Teamsissa. Tampereen lähipäivinäkin pohjalaisakoilla oli aina omat varjotiiminsä tauoilla. Muina aikoina vinkkejä jaettiin WhatsApp-ryhmän kautta. Opinnot päättyvät ja valmistuminen häämöttää, mutta tiimi verkostoineen jää elämään.

– Joka kerta, jos laahasi itse vähän siipi maassa, niin muilta akoilta sai tarvittavaa energiaa, jonka seurauksena pääsi seuraavalle levelille. Kohtaamisesta seurasi aina valtava virtapiikki, Kristiina kertoo.

Susanna kuvailee puolestaan, miten omat pohdinnat saivat yhteisissä keskusteluissa lihaa luiden ympärille. Kokoontumisista sai aina lisähyvää ja uutta tietoa ja omat ajatukset jalostuivat valtavasti. ”Koin aivan mahtavaksi sen, miten materiaali laajeni muiden ajatusten myötä.”

– Itselläni oli suhteellisen vähän kokemusta ohjauksesta aloittaessani opinnot. Tuntui, että muut akat osaavat vaikka mitä. Yritin imeä keskusteluistamme kaiken mahdollisen. Oli hienoa huomata, miten paljon sanottavaa heillä oli kaikista asioista. Kuunnellessani opin itsekin, Suzana kuvailee.

”Joskus tuntui siltä, että itse antaa niin vähän ja kuitenkin saa muilta paljon.”

Tiimin toimivuuden kannalta olennaiseksi osoittautui se, että kaikki akat olivat innostuneita opinnoista. Tehtäviä ei tehty väkisin ja oppimisprosessille haluttiin antaa aikaa. Jokainen kertoo saaneensa muilta paljon virtaa omaan tekemiseensä. Ja toisia tsempattiin ihan opintojen loppumetreille asti – jopa oman valmistumisen jälkeenkin. Opon paperit ovat koko akkakolmikolla taskussa ennen joulua.

– Mutta emme me pelkkää paperia lähteneet hakemaan, vaan kyllä se oli oppimisprosessi mikä kiinnosti. Onneksi koko tiimi oli samoilla linjoilla, Kristiina kertoo.

Osaamisperustaisuus – oman polun joustavaa suunnittelua

Akat myöntävät, että osaamisperustaisuus tuntui aluksi hyvin oudolta. Kun etenemisjärjestystä ja tehtäviä ei määrätäkään tarkkaan, opiskelijan oma aktiivinen ote korostuu. Lopulta osaamisperustaisuus osoittautui juuri yhdeksi parhaista asioista TAOKin opo-opinnoissa.

– Näin opintojen jälkeen huomaa konkreettisesti sen, miten paljon opo-opinnot vahvistivat omaa osaamistani ja opintojen myötä saamani valmiudet ovat avuksi omassa työssäni, Kristiina kuvailee.

Ohjausosaamista tarvitaan nykyisin aivan joka paikassa. Koulutus on selkeyttänyt ja antanut lisää ymmärrystä ohjaamisesta.

– Minulle opiskelumahdollisuus tuli aivan mahtavaan kohtaan. Omassa työssä kehittyminen tuki opiskelua ja toisinpäin. Opinnot syvensivät ymmärrystäni monista käytännön asioista. Ohjaustyö tuntuu mielekkäältä ja toivon voivani tehdä opon työtä pidempäänkin. Myös riviopettajana opo-opinnoista saa paljon monipuolisia valmiuksia omaan työhönsä. Opettajan ja opon suhde opiskelijaan on erilainen. Opiskelijat lähestyvät opoa helposti avoimemmin ja tuovat sisimpiä tunteitaan enemmän esille vuorovaikutustilanteissa, kertoo Susanna.

Akkojen tiimin ehdottomana vahvuutena oli se, että kaikki tulivat eri organisaatioista. Näin keskusteluissa saatiin hyviä vinkkejä siitä, miten asioita voi tehdä myös toisella tavalla. Ja tuttua tiimiä oli helppo lähestyä oman työn ongelmakohdissa. Vastaus löytyi aina.

Myös tehtäviä lähdettiin miettimään yhdessä siitä näkökulmasta, mikä olisi paras tapa edetä ja osoittaa juuri tämä osaaminen. Akat pohtivat yhdessä sitä, mitä kaikkea vielä voisi opinnoista saada. Oman osaamisen hyväksiluvut eivät niinkään tulleet mieleen. Koko kolmikko halusi käydä kaikki opinnot läpi kunnolla ja loppuun. Pohjalaiset tahtoihmiset kun eivät anna periksi.

– Kaikilla on paljon osaamista takana. Yhteistyössä sitä osaamista syvennettiin ja laajennettiin. Opintojen tavoitteet oli avattu hyvin ja ohjaus toimi, joten nämä helpottivat tuntuvasti suunnan löytämistä. Saimme toisiltamme hyviä vinkkejä, Susanna kuvailee.

– Itse kävin omassa työssäni samanaikaisesti opintojen kanssa läpi osaamisperusteisuuteen liittyviä asioita. Ohjaajana ja oppilaana opettelin samaa prosessia ja tästä oli suuri hyöty, Kristiina kertoo.

Myös Suzana on pohtinut osaamisperusteisuuden siirtämistä opiskelijoilleen. itseohjautuvuus ei kehity hetkessä ja myös kulttuuriset erot hankaloittavat asiaa, sillä osa kansainvälisistä opiskelijoista on tottunut hyvin erilaiseen opiskelukulttuuriin, jossa omaan ajatteluun ei ole rohkaistu. Eroja on myös toimialoittain, sillä esimerkiksi sairaanhoitajakoulutuksessa on perinteisesti totuttu toimimaan tarkkojen säädösten ja ohjeiden perusteella.

Verkostoituminen on tänä päivänä opettajille hyvin tärkeää. Omaksi verkostoksi ei riitä ainoastaan joukko oman oppilaitoksen toimijoita, vaan laajemmat yhteydet eri oppilaitoksiin ovat tarpeen. Osaamisten vaihtaminen myös organisaatioiden välillä on hyödyllistä ja laajentaa osaamista.

Parasta opinnoissa

Suzana: Ari ja Harri toimivat aivan loistavasti työparina. He täydensivät hyvin toisiaan ja molemmilla on valtava ohjausosaaminen. Tarjaan ehdin tutustua vain Teamsin välityksellä. Mieleen opinnoista jäävät erityisesti osaamisperustaisuus, keskustelut, materiaalit, asiantuntijavieraat ja muut opiskelijat. Asioista saatiin lukuisia hyviä kommentteja ja näkökulmia.

Kristiina: Pohtiva ote. Jos tietoa kaadetaan eteen, oma mietintä jää vähäiseksi. Nyt pohtimista jatkettiin yhteisten sessioiden lisäksi vielä tiimissäkin.

Susanna: Mitään valmista polkua ei ollut, vaan asioissa edettiin omassa järjestyksessä. Opettajamme osasivat lukea ja tukea meitä hyvin. He nostivat esille aiheita niistä osioista, joita parhaillaan pohdimme. He osasivat viedä opiskeluamme eteenpäin silti rajaamatta sitä.

Pohjalaisakkojen opiskeluryhmässä muidenkin kanssaopiskelijoiden rooli korostuu. Erilaiset ihmiset erilaisine taustoineen ja näkemyksineen osoittautuivat tärkeiksi. Osa opo-opiskelijoista tuli lukiosta, osa ammatilliselta puolelta, joku oli Valma-koulutuksessa tai toinen taas korkeakoulusektorilla.

– Ilman lähipäiviä ja ilman aktiivista osallistumista lähipäivillä ei opinnoista olisi saanut näin paljoa irti. Jokaisen opettajan pitäisi käydä opo-opinnot koulutusalasta ja kouluasteesta riippumatta. Opinnot tukevat niin paljon omaa opettajuutta ja kehittävät ohjaustaitoja, jotka mahdollistavat oppilaalle hyvät kasvumahdollisuudet, akat pohtivat.

He toivovat, että myös yleinen opettajankoulutus hyödyntäisi jatkossa enemmän ohjausosaamista, sillä monet työasiat helpottuvat ohjausvalmiuksien parantuessa. Ohjauksen tarve myös lisääntyy jatkuvasti.

Voit suorittaa ammatillisen opinto-ohjaajankoulutuksen TAMKissa. Hakuaika 5.-21.1.2021 (päättyy klo 15).

Teksti

Heli Antila

Kuvat: Pohjalaisten akkojen kuva-arkisto

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *