Monipuolisena osaajana ja akateemisena vaikuttajana hän on ehtinyt olla monessa mukana. CV vilisee kansainvälisiä ja valtakunnallisia hankkeita, jäsenyyksiä, luottamustoimia ja eri korkeakoulujen nimiä. Kaikkea on mahdotonta poimia yhteen blogitekstiin.
Uransa Kouvolan teatterin vastaavana valaistusmestarina aloittanut Sanna on kasvatustieteen tohtori Lapin yliopistosta vuodelta 2019. Medianomiopintojen jälkeen tulleet koulutuskokemukset innostivat kasvatustieteiden pariin. Ammatillinen opettajankoulutus tuli ensin tutuksi HAMKissa opiskelun myötä ja sittemmin OAMKin ammatillisen opettajakorkeakoulun yliopettajana toimiessa.
- Minua kiehtoi jo sivutoimisena tuntiopettajana se, kun pääsin mukaan kehittämään tutkinnon perusteita ja tunnistamaan osaamisia. Itselleni rakkaita tutkimuskohteita ovatkin juuri osaamisen näkyväksi tekeminen, jatkuva oppiminen ja muuttuvat oppimisympäristöt, hän kertoo.
Hyppäys TAMKiin ei ole aivan uusi avaus sekään, sillä Sanna Brauer on sekä opiskellut, että opettanut TAMKissa aiemmin. Opetusalana tosin olivat silloin teatteriala ja valaistustekniikka.
Osaamiskartta näyttäytyy monipuolisena, sillä jatkuvan oppimisen puolestapuhuja on opiskellut aina, jos ei media-alaa tai kasvatustieteitä, niin vaikkapa tietojenkäsittelyä ja englantia. Uuden oppiminen kiehtoo ja täydentää omaa ammattitaitoa.
Kehittämishankkeet lähellä sydäntä
Ei siis ihme, että myös kehittämishankkeet ovat lähellä sydäntä, puhutaan sitten hankesuunnittelusta tai -toteutuksesta. Monipuolisesta hankekokemuksesta on ehdottomasti nostettava esille Opetushallituksen rahoittama Oppiminen Online -täydennyskoulutus, jossa opettajilla on mahdollisuus suorittaa erilaisia osaamismerkkejä pelillisin keinoin. Myös TAMK on tulossa mukaan aiemmin HAMKin ja OAMKin koordinoimaan hankkeeseen – toteutuksen viettäessä kymmenettä juhlavuottaan, on aika myös uudistua ja ideoita uutta
Oppiminen Onlinen menestyksen pohjalta kumpusi myös väitöstutkimuksen aihe. Hänen työnsä Digital Open Badge-Driven Learning – Competence-based Professional Development for Vocational Teachers on ensimmäinen eurooppalainen väitöskirja digitaalisista osaamismerkeistä ja osaamismerkein ohjautuvasta oppimisesta.
Viime vuosina hän on toiminut muun muassa tutkimusjohtajana Suomen Akatemian kansallisessa Smart Campus -älykampusohjelmassa sekä koordinoinut digipedagogista kehittämistä lääketieteen koulutusaloilla kansallisessa MEDigi-hankkeessa. TAMKiin Sanna siirtyi Koulutuskuntayhtymä OSAOn Kampus 2030-hankkeen johtajan tehtävistä.
Euroopan komission asiantuntijana sekä Suomen eOppimiskeskuksen ja Ammatillisen koulutuksen tutkimusseura OTTU ry:n hallituksen jäsenenä hän on ollut useita vuosia.
- Minulle verkostomainen toiminta on tärkeää. Työkavereita ovat ne, joiden kanssa tehdään yhteistyötä. Sillä ei ole väliä, kuka kenellekin palkkaa maksaa. Verkostossa on tärkeää tehdä yhteistyötä yli organisaatiorajojen, hän painottaa.
Vaikka työ tutkijana sisältää paljon myös yksinäistä tekemistä, kuvailee Sanna itseään ensisijaisesti yhteisölliseksi tekijäksi ja yhteistyöhakuiseksi toimijaksi. Yhdessä tehden saadaan suurempi osaaminen käyttöön ja verkoston kasvaessa tietää aina, keneltä kysyä neuvoja mihinkin asiaan.
Ei siis ihme, että myös suuri osa TAOKilaisista oli ennalta tuttuja – ja työkavereita. Työtään TAMKissa ja TAOKissa hän on aloittanut suurella innolla. Luvassa on hanketyötä tuttujen teemojen parissa. Opettajankoulutuksessa hän vetää kasvatustieteen opintoja ja pääsee hyödyntämään myös arviointiosaamistaan ja monimuotoisten oppimisympäristöjen tuntemustaan.
- Olen erittäin onnellinen siitä, että saan ihan oman opettajaryhmän tuutoroitavaksi. Kehittämis- ja tutkimustyössä on tärkeää saada suora yhteys opettajiin. Näin tieto kulkee tutkimustulosten ja käytännön kokemusten välillä. Sitä paitsi opettaminen on tosi kivaa, hän intoilee.
Yhteiskirjoittamista kehittämään
Aktiivisena julkaisijana hän on miettinyt myös sparrata muita tekemään entistä enemmän ja entistä laadukkaampia julkaisuja, jotka vaikuttavat tietenkin myös suoraan ammattikorkeakoulujen rahoitukseen.
Hän on huomannut monen pelkäävän turhaan vieraskielisen tieteellisen tekstin tekemistä. Moni opettaja voi olla aivan liian vaatimaton oman osaamisensa suhteen. Omaa asiantuntijuuttaan kannattaakin tuoda rohkeasti esille. Usein ennakkoluulot ja pelot ovat täysin aiheettomia, sillä yhteiskirjoittamalla pienet virheetkin tulee korjattua ja tekemällä kokemus ja osaaminen karttuvat. Sama pätee myös haastaviin vertaisarvioituihin artikkeleihin. Aluksi mukana kirjoittajatiimissä voi olla pienemmälläkin työpanoksella.
- Kannattaa aina myös miettiä, miten erilaisia kirjoitettuja tekstejä voi julkaista. Esimerkiksi hankehakemusten eteen uhrataan paljon työtunteja, joten niistäkin voi rakentaa artikkeleja, hän vinkkaa.
Työhönsä intohimoisesti suhtautuva Sanna listaa rakkaaksi harrastuksekseen Tutkivat opet -Facebook-ryhmän ylläpidon ja innostavat keskustelut.
Näinä päivinä pääsee myös ilmoittautumaan uuteen TRIPEDA-toteutukseen, jossa pääsee toiminnallisin ja pelillisin keinoin tutustumaan pedagogiseen suunnitteluun.
Teksti: Heli Antila
Kuva: Amanda Aho
Kommentit