Jukka Kemppi siirtyi ammatilliselta puolelta opekorkeaan: ”Katson nyt opettajuutta uudesta näkökulmasta”

• Ammatillisen koulutuksen kentällä on tapahtunut paljon muutoksia reformin myötä. Nuorten aikuisten maailma ja erityisopettajuus ovat aina kiinnostaneet minua. Minulla on paljon ohjauskokemusta ja olen kiinnostunut opiskelijan tukeen liittyviin asioihin. Näistä syistä opettajankoulutus kiinnosti, innostuin hakeutumaan töihin TAOKiin ja lähdin mukaan juuri erityisen tuen teematiimiin, Jukka Kemppi kertoo.

Hän työskenteli viimeisten kahdeksan vuoden ajan sote-alan lehtorina ammattiopisto Tavastiassa Hämeenlinnassa. Aiemmin hän on opettanut lähihoitajia Diakoniaopistossa ja toiminut Lahden diakoniainstituutissa nuoriso- ja perhetyön lehtorina.

Töihin on kuulunut myös paljon hanketöitä, joiden myötä myös projektipäällikkyydet ja kansainväliset hankkeet ovat tulleet tutuiksi. Koulutukseltaan Kemppi on nuoriso-ohjaaja, yhteiskuntatieteen kandidaatti, laaja-alainen erityisopettaja ja kasvatustieteen maisteri Tampereen yliopistosta.

• Puhutaan, että ihmisen tulisi uudistua noin seitsemän vuoden sykleissä. Minun tapauksessani tämä pitää varmaan paikkaansa. Pidin aiemmasta työstäni, mutta halusin myös nähdä koulutusmaailmaa laajemmin ja eri näkökulmista. Tästä syystä työ opekorkeassa tuntuu erityisen kiinnostavalta, hän kuvailee.

 

Luvassa hanketyötä ja ohjausta

Ensimmäisen syksyn aikana Jukka Kemppi on mukana kahdessa hankkeessa: Oppimiskylä sekä Työpaikkaohjaushanke TYKKY. Lisäksi hän toimii opettajaopiskelijoiden ryhmän tuutorina hoitaen muun muassa HOPSauksia ja harjoitteluja. Luvassa on myös brasilialaisen opettajaryhmän koulutusta sekä webinaari Erkkaa kaikille -hankkeessa.

• Tämä kaikki vaikuttaa minusta erittäin kiinnostavalta. En ole työntekijänä kovin turvallisuushakuinen ja rutinoituva, vaan pidän monipuolisesta työstä ja eteen tulevista haasteista. Tutustun mielelläni uusiin asioihin ja haastan itseäni, hän pohtii.

Uudessa työssä niin työn kuva kuin opiskelijatkin muuttuvat. Myös oma asemoituminen opettajuuteen muuttuu, sillä nyt ohjattavat ovat itsekin opettajia.

• Uskon tämän tarkoittavan käytännössä sitä, että opiskelijoiden kohtaaminen on erilaista. On kuitenkin muistettava, että kaikilla opettajillakaan itseohjautuvuus ja oppimistaidot eivät silti automaattisesti ole parhaalla mahdollisella tasolla. Opettajana on oltava hereillä ja huomioitava pienetkin signaalit, voidakseen tukea opiskelijaa ajoissa, hän miettii.

Tuutorina hän kokee roolinsa valmentajana, joka pyrkii saamaan opiskelijasta parhaan mahdollisen potentiaalin esiin. On tärkeää, että opettajaopiskelija tunnistaa omaa osaamisensa; tietää missä on hyvä ja mitä vaaditaan lisää. Erityisen kiinnostunut hän myöntää olevansa niistä opiskelijoista, joilla opiskelu ei lähde toivotulla tavalla etenemään. Oppimiseen liittyvien haasteiden ratkaisu niin, että koulutuksesta myös valmistutaan, on vähimmäistavoite.

• Uskon, että kaikki koulutukseen valitut haluavat tulla nähdyksi ja kuulluksi ja ovat tulleet hakemaan opettajaosaamista ihan tosissaan. Kaikilla ei kuitenkaan ole välttämättä selkeää ajatusta omista tavoitteistaan ja tulevaisuudestaan. Koen, että tehtävänäni on olla peilinä ja edistää heidän ammatillista kasvuaan. Opiskelijoiden luottamus on tienattava aina uudelleen ja osattava olla myös luottamuksen arvoinen, hän kuvailee.

Myös ammatillisessa opettajankoulutuksessa tukeminen oppimisen haasteissa ja yksilöllinen eteneminen opiskelupolulla ovat tärkeitä. Tänä päivänä opettajalta vaaditaan moniosaamista. Pelkkä substanssiosaaminen ja pedagoginen osaaminen eivät enää riitä, vaan on oltava valmiuksia toimia kasvattajana, digiosaajana, elämänhallintataitojen valmentajana, erityisopettajana ja ohjaajana. Nämä kaikki ovat isoja ja tärkeitä asioita.

Omiksi ammatillisiksi tavoitteikseen hän listaa oman ammatillisen kasvunsa opettajana. Pedagogiikka toimii hieman eri tavalla kuin ammatillisella puolella ja erityisesti työelämäyhteistyön ja pedagogisten toimintamallien syventäminen tuntuvat kiinnostavilta. Tärkeää on myös yhä enemmän keskittyä miettimään sitä, miten opiskelija voi toimia ja kehittää lähiympäristöään yhteistyössä työelämän kanssa.

Verkossa hyvät ja huonot puolensa

Työ TAMKissa alkaa pitkälti etäyhteyksien välityksellä. Toki Jukka Kemppi on tavannut muutamia kollegoita kampuksellakin. Hän kokee olevansa tervetullut uuteen työyhteisöönsä. Uusi tulokas on otettu hyvin vastaan ja perehdytyksen avulla monet uudet asiat ovat jo tulleet tutuiksi. Verkkovälitteinen työskentely on hänelle tuttua entuudestaan, mutta hän toivoo tulevan lukuvuoden onnistuvan jo niin, että välillä voidaan kokoontua myös lähipäiville.

• Viime kevät osoittautui monille opiskelijoille rankaksi. On kuitenkin muistettava, että osa opiskelijoista nauttii etäopiskelusta ja toisille se soveltuu huomattavasti lähiopetusta paremmin. Ammatillisella puolella monella alalla on kuitenkin käytännön työtehtäviä, joita ei voi verkossa opettaa. Vaikkapa ihan se, miten lähihoitaja kohtaa potilaan asiakastilanteessa, voidaan oppia ainoastaan käytännön kautta. Työelämäjakson järjestäminen oli haasteellista korona-aikana, mutta samassa tilanteessahan me kaikki olimme. On tärkeää mennä turvallisuus edellä, hän arvioi.

Karjalaisen taustansa ansiosta Jukka Kemppi kertoo työskentelevänsä mielellään ihmisten kanssa. Vapaa-ajalla hän harrastaa liikuntaa, muun muassa pitkiä juoksulenkkejä ja itsepuolustuslajeja. Myös musiikki ja soittaminen on tärkeä osa elämää. Yksi rakkaista harrastuksista eli matkustelu on korona myötä vaihtunut lähinnä mökkeilyyn ja kotimaanmatkailuun.

Teksti: Heli Antila

Kuva: Jukka Kempin arkisto