Elämme mielenkiintoisessa ja monimutkaisessa maailmassa. Erilaisen datan ja informaation määrä on valtava – voisi jopa sanoa, ettei aina edes hallittavissa oleva. Teknologia kehittyy nopeaa vauhtia ja on yhä vaikeampi ennustaa edes tulevaisuuden työtehtäviä.
Tieteellisesti todistettu tietokaan ei ole yksiselitteistä, vaan siitä voidaan tehdä monenlaisia tulkintoja. Avainasemassa onkin medialukutaito ja kriittinen ajattelu. Pienen nippelitiedon sijaan tärkeää on isojen kokonaisuuksien hahmottaminen. Tärkeää on myös ymmärtää se tapa, miten eri kokonaisuudet toisiinsa linkittyvät.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa opettajan työssä?
TAOKilaiset pohtivat keväällä opettajan tulevaisuusosaamista työpajatyöskentelynä. Tulevaan ei voi nähdä, mutta hyviä arvauksia voi esittää. Oppimisesta on tullut entistä enemmän yksilöllinen prosessi opinpolkuineen ja menetelmineen. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on keskiössä.
Virheiden etsimisen sijaan on edetty kohti kokeilevaa oppimista, jossa oikeisiin ratkaisuihin voidaan päätyä erehtymisenkin kautta.
Koulutus on yhä useammin tietokoneavusteista ja nettipohjaisiin alustoihin kiinnittyvää. Sovellukset muuttuvat ja niitä tulee lisää. Jo nyt voidaan opiskella kansainvälisillä MOOC-kursseilla edes käymättä fyysisillä kampuksilla. Tekoälyä hyödynnetään myös yksilöllisessä oppimisprosessissa. Monenlaisia älykkyyden ja lahjakkuuden muotoja hyväksytään. Ei ole ainoastaan yhtä oikeaa tapaa oppia.
Paljon pohditaan sitäkin, onko tulevaisuudessa enää tutkintoja tai millaisiksi ne muuttuvat? Opiskeleeko tulevaisuuden moniosaaja enää tietyille ammatti- ja koulutusaloille, vai onko kyseessä pikemminkin uusien monitieteisten osaamisten hankkiminen?
Ihmisen roolina on työskennellä erityisesti luovuutta, nerokkuutta ja joustavuutta vaativissa työtehtävissä – globaalissa työympäristössä.
Kysymys kuuluukin, pystymmekö koulutusjärjestelmillämme katsomaan riittävästi tulevaisuuteen ja irrottautumaan nykyajasta? Vasta aika näyttää sen, olemmeko osanneet visioida tulevaisuuden oikeaan suuntaan.
Teksti: Heli Antila
Tekstin inspiroijana ja taustamateriaalina on käytetty Päivi Puution alustusta Pedagogiset ratkaisut -yksikön tulevaisuustyöpajassa.
Kommentit