Ammatillisen koulutuksen vaativa erityinen tuki mainitaan ensimmäistä kertaa vasta ammatillisen koulutuksen uudessa lainsäädännössä vuonna 2018. Samassa yhteydessä käsitteet erityinen tuki ja vaativa erityinen tuki on määritelty erillisinä käsitteinä.
Erityinen tuki nähdään pitkäaikaisen oppimisen tukena siinä kuin vaativa erityinen tuki moniammatillisena käsitteenä käsittää opiskelijan koko opintopolun, jossa tarkoituksena on tukea opiskelijan vahvuuksia ja osallisuutta. Vaativa erityinen tuki on nimetty tiettyjen koulutuksenjärjestäjien tehtäväksi. Tätä tehtävää toteuttavat ammatilliset erityisoppilaitokset sekä osa yleisistä oppilaitoksista, joilla on rajattu ja nimetty erityisen tuen tehtävä.
Käytännössä kyse on kuitenkin vielä tätäkin laajemmasta käsitteestä. Tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä on lisääntynyt kaikilla kouluasteilla eikä tuen toteuttaminen ole käytännössä aina kovinkaan yksiselitteistä. Yleisoppilaitokset voisivat keskittyä yhä enemmän vaativan erityisen tuen kysymyksiin ja pohtia toisin tekemistä keskittymällä enemmän opiskelijan vahvuuksiin.
Inkluusio nähdään koulumaailmassa ihanteena, joka toteuttaa parhaalla tavalla oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta. Tähän liittyy myös kysymys siitä, siirretäänkö opiskelija tuen luokse vai tuki opiskelijan luokse. Tuen käytännön järjestelyissä on haastavaa se, jos opiskelijalla on paljon erilaisia tuen tarpeita.
Ammatillisen koulutuksen reformi tarjoaa paljon mahdollisuuksia tutkinnonosien räätälöintiin ja yksilöllisten opintopolkujen rakentamiseen, mutta kehittämis-, ohjaus- ja tukijärjestelmässä on varmasti edelleenkin kehitettävää. Myös raja-aitojen madaltuminen yleis- ja erityisoppilaitosten välillä voisi olla tervetullut kehitys.
Millaista on vaativa erityinen tuki?
Vaativa erityinen tuki on laaja-alaista, yksilöllistä ja monipuolista oppimisen ja opiskelun tukea. Siihen ovat oikeutettuja opiskelijat, joilla on esimerkiksi vaikeita oppimisvaikeuksia tai vaikea vamma tai sairaus. Opiskelijoille suunnitellaan yksilölliset opintopolut ja heille tehdään aina yksilölliset pedagogiset ratkaisut sekä erityiset opetus- ja opiskelujärjestelyt. Tukitoimia rakennettaessa tehdään laajaa moniammatillista yhteistyötä.
Oppivelvollisuuden laajetessa tarve perusasteen ja toisen asteen siirtymään valmistaviin erilaisiin valmentaviin koulutuksiin on kasvanut. Kun lisäksi lukiokoulutukseen on määritelty myös uudenlaisia saavutettavuuden ja erityisen tuen järjestämisen velvoitteita, valmentaviin koulutuksiin on tulossa vuoden 2022 aikana uusi lukiokoulutukseen valmentavat LUVA- ja ammatillisiin opintoihin valmentavat VALMA-koulutukset yhdistävä, tutkintoon valmentava TUVA-koulutus. Näiden opintojen aikana opiskelijalle räätälöidään siirtymää toisen asteen tutkintotavoitteisiin opintoihin.
Valmentavien koulutusten opiskelijoilla on aiemminkin ollut paljon erityisen tuen ja myös vaativan erityisen tuen tarvetta, mihin myös TUVA-opintojen järjestäjät varautuvat. Edelleen säilyy myös TELMA- Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavat opinnot erillisenä kokonaisuutena. TELMA-opinnot järjestetään aina vaativana erityisenä tukena opiskelijoille, joiden ei katsota voivan saavuttaa täysiä tutkintotavoitteita opinnoissaan. Uudenlaiset, lainsäädännön periaatteessa tarjoamat mahdollisuudet räätälöidä opiskelijoille yksilöllisiä opintopolkuja tarjoaa myös uudenlaisia mahdollisuuksia etsiä hyvinkin raikkaita ja rohkeita yhdistelmiä oppilaitosten, kolmannen sektorin toimintaa ja hankkeita tai vaikkapa oppisopimuksia yritysten kanssa hyödyntäen.
Vaativan erityisen tuen erikoistumiskoulutuksen järjestelyistä vastaa viisi ammatillista opettajakorkeakoulua. JAMKista ovat olleet mukana Seija Eskola, Maija Mäkinen ja Jari Karttunen, TAMKista Katariina Hakala ja Minna Seppälä, OAMKista Marja Koukkari, Haaga-Heliasta Leena Nuutila ja HAMKista Satu Aarnio ja Irmeli Lignell. Koulutusyhteistyö on toiminut hyvin ja toimiva työnjako on löytynyt. Toiveissa on, että koulutus saataisiin vakiinnutettua niin, että se käynnistyisi vuosittain.
Yhdessä koulutuksessa on mukana 40 opiskelijaa eri koulutusorganisaatioista. Suurin osa heistä tulee ammatillisia erityisoppilaitoksista tai toisen asteen yleisoppilaitoksista. Opiskelijat on jaettu heti opintojen alussa HOPS-teemaryhmiin omien kehittämisideoiden perusteella.
Katariina Hakala ja Jari Karttunen vetävät teemaryhmää Sujuvat siirtymät ja notkeat nivelet. Ryhmässä pohditaan muun muassa opiskelijan sujuvia siirtymiä perusopetuksesta ammatilliselle asteelle.
Mitä koulutus antaa opiskelijalle? – Kaksi opiskelijatarinaa
Kirsi Fors toimii nivelopona
Opiskelijat tulevat vaativan erityisen tuen erikoistumiskoulutukseen hyvin erilaisista taustoista. Verkostoitumistavoitteen lisäksi erilaiset taustatekijät tarjoavat loistavan mahdollisuuden asiantuntijuuden jakamiseen ja yhteisten asioiden kehittämiseen.
Seinäjoen kaupungilla neljän vuoden ajan kymppiluokkaa luotsannut Kirsi Fors lähti mukaan koulutukseen saadakseen lisää vinkkejä opiskelijoiden tukemiseen opintojen nivelvaiheissa sekä vahvistaakseen omaa osaamistaan. Opintojen käynnistyttyä hänen työnkuvansa muuttui nivelopinto-ohjaajan työksi. Tällä hetkellä käytännön työssä häntä askarruttaa erityisesti eri valmentavien koulutusten yhdistyminen TUVA-koulutukseksi.
Seinäjoella TUVA koulutusta 1.8.2022 lähtien järjestävät Sedu ja Luovi, mutta oppivelvollisuuden laajeneminen ja nivelvaiheen tukivaihtoehdot näkyvät toki perusasteen työssäkin. Kuntien velvollisuutena on tukea nivelvaiheen opiskelijoita niin, että jokainen löytäisi oman paikkansa koulutuskentässä. Käytännössä tavoite ei aina ole helppo. Paitsi tukea, myös vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä on lisääntynyt. Monilla on myös haasteita arjen taitojen ja elämänhallinnan suhteen. Jo kouluun lähtemisen kynnys voi olla korkealla, jos koko yö onkin hujahtanut pelatessa.
– Valitettavasti opiskelijoiden ongelmat ovat yhä haasteellisempia. Moni kipuilee entistä useammin paitsi opillisten asioiden, myös mielenterveysongelmien kanssa. Korona ei ainakaan ole helpottanut tätä kehitystä. Opintojeni kehittämistehtävässä ja harjoittelussa pyrin löytämään uusia työkaluja oman työni kehittämiseen ja opiskelijoiden tukemiseen. Käyn tutustumassa Luoviin eri tutkintoihin sekä Telma- ja Valma-koulutuksiin, jotta näen käytännössä opiskelijoiden tuen tarpeen eri koulutuksissa, hän kertoo. Lisäksi Kirsi aikoo tutustua Ohjaamon toimintaa ja Nuotti valmennukseen ja selvittää miten nämä toimijat huomioivat vaativan erityisen tuen nuoret.
Muutaman tunnin seuranta eri koulutusaloilla on konkretisoinut hyvin sen, mitä mahdollisuuksia eri koulutukset tarjoavat ja millaisille opiskelijoille ne sopivat. Oppitunteja seuratessa näkee hyvin, millaisia valmiuksia opiskelijoilla on oltava pärjätäkseen kyseisissä opinnoissa. Tieto on tärkeää myös muutosvaiheessa, sillä asuinkunnan vastuu säilyy myös TUVA-koulutukseen siirtymisen jälkeen. Toisen asteen keskeyttäjille on oppivelvollisuusaikana löydettävä uusi opiskelupaikka. Kirsi Fors miettiikin jo ennalta sitä, mihin ohjata mahdolliset TUVA-koulutuksen keskeyttäjät. Esimerkiksi pajatoiminta ei kuulu oppivelvollisuuden piiriin.
– Nykyisin nivelvaiheessa on useita erilaisia vaihtoehtoja. Kaikki eivät sovi kaikille, mutta keskeyttäjät voidaan ohjata toisenlaiseen valmentavaan koulutukseen. Jatkossa montaa eri vaihtoehtoa ei ole ja TUVAn keskeyttäjillä tuskin on valmiuksia siirtyä suoraan ammatilliselle puolelle, muutenhan he olisivat jo aloittaneet siellä. Myöskään kaikki Luoviin hakijat eivät ehkä saa opiskelupaikkaa sieltä, joten taas ollaan sen äärellä, mihin ohjataan oppivelvollinen nuori, hän miettii.
Kun puhutaan opiskelijan tukemisesta koulutuksen nivelvaiheissa, ollaan aika isojen asioiden äärellä. Muutostilanteessa jokainen opettaja eri kouluasteilla tarvitsee lisää tietoa ja muiden kokemuksia.
– On todella hienoa, että meidän opiskeluporukassamme on muun muassa ammatillisten erityisoppilaitosten opettajia, työelämän, etsivän nuorisotyön ja Ohjaamojen edustajia. Jokainen tarkastelee asioita hieman eri näkövinkkelistä, joten kokemusten jakaminen on antoisaa. Se tukee meidän kaikkien osaamista. Myös arvokkaita kirja- ja linkkivinkkejä olen saanut koulutuksen aikana paljon, Kirsi Fors kiteyttää.
Iida Toikka tuo sosiaalialan näkökulmaa
Iida Toikka tuli koulutukseen hyvin erilaisella taustalla. Hän toimi vuosia nuorten palveluohjaajana Riihimäen kaupungilla moniammatillisessa arviointi-, ohjaus- ja neuvontapalvelussa. Tällä hetkellä hän työskentelee sosiaaliohjaajana ryhmämuotoisessa perhekuntoutuksessa. Koulutukseltaan hän on sosionomi (yamk) sekä ammatillinen opettaja. Lisäksi hän on suorittanut ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen (nepsy-) valmentajan tutkinnon ja toiminut Nuotti-valmentajana.
– On ollut hienoa huomata, miten erilaisista taustoista opiskelijat tulivat vaativan erityisen tuen erikoistumiskoulutukseen. Olen nähnyt työssäni konkreettisesti moniammatillisen työn hyödyn. Tarvitaan useita näkökulmia opiskelun tukemiseen. Ihminen on kokonaisuus ja niin moni eri asia saattaa vaikuttaa opintojen sujumiseen tai sujumattomuuteen, hän pohtii.
Iida Toikalle nuoret aikuiset ovat rakas kohderyhmä. Hän on työssään nähnyt paljon nuoria, jotka eivät ole onnistuneet saamaan riittävää tukea peruskoulussa ja ammatillisessa oppilaitoksessa. Hän on ollut nuoren mukana lääkärikäynneillä ja tutustumassa erityisoppilaitoksiin. Usein jo se, että nuorella on tukihenkilö mukana voi tuntua turvalliselta.
Hän tietää, että nuoren opintopolkuja voivat vaikeuttaa myös ennakkoluulot. Esimerkiksi ajatus erityisoppilaitoksessa opiskelusta saattaa tuntua nuoresta ylipääsemättömältä ennakkoluulojen vuoksi. Kuitenkin juuri se voisi olla hänelle se paras ja sopivin opiskelupaikka.
– Muistan nuoren, jolla oli takanaan useita keskeytyneitä opintoja. Hän päätyi opiskelemaan erityisammattikouluun ja sai ensimmäistä kertaa oppimisvaikeutensa selätettyä. Oli hienoa seurata, kun hän innostuneena kertoi todella oppivansa uusia asioita, valmistui ja työllistyi opiskelemalleen alalle, Iida Toikka muistelee.
Hän pitää oppivelvollisuuden pidentämistä hyvänä asiana ja toivoo muutoksen tarjoavan paremmat mahdollisuudet siihen, että jokainen nuori löytäisi oman paikkansa. Helppoa se ei edelleenkään tule olemaan. Nepsy-nuorien kanssa on mietittävä oikeasti huolella opintojen sopivuutta, ei heitä voi vain ohjata opiskelemaan mihin tahansa. Paljon on edelleen myös oppimisvaikeuksia, joita ei ole diagnosoitu. Sosiaaliset ja psykososiaalisetkin syyt vaikuttavat monella tavalla.
Vaativan tuen erikoistumiskoulutukselta Iida Toikka hakee tietoa erityisesti oppilaitosten prosesseista. Moniammatillinen oppilaitosyhteistyö on tuttua aiempien työtehtävien kautta, mutta esimerkiksi HOKSia hän ei ole koskaan tehnyt opiskelijalle.
– Tehtävänämme olleen HOKS-tehtävän tein perehtymällä internet-aineiston kautta aiheeseen ja kirjoittamalla tämän tiedon ja sosiaalihuollon näkökulman perusteellisen monisivuisen vastauksen. Muut hieman hymähtivät, kuin heillä oli konkreettiset ja lyhyet tuotokset, mutta itse koen oppineeni paljon. Oman työni kautta näen myös asumisen, talousasioiden ja ihmissuhteiden liittyvän kiinteästi opiskeluun. Niistä löytyy usein selvittävä tekijä sille, miksi opiskelu ei tietyssä tilanteessa suju parhaalla mahdollisella tavalla, Iida Toikka kertoo viitaten nuoreen, joka pääsi nukkumaan vasta vanhemman tullessa kotiin tai sammuessa. Koulu reagoi kuitenkin hänen myöhästymisiinsä huomioimatta myöhästymisten syytä.
Moniammatillisessa yhteistyössä haasteena saattaa olla vaitiolovelvollisuus, jonka vuoksi tieto ei aina välity parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteydenottoja onkin tehty usein yhdessä nuoren kanssa ja koulupalavereissa nuori on saanut itse kertoa asiansa sosiaaliohjaajan tukemana. Tärkeintä on luoda nuoreen luottamuksellinen suhde, vasta sen jälkeen häntä on mahdollista auttaa. Sosiaalipuolen näkökulmasta tarkasteltaessa yhteistyö alkaa aina huonoista tilanteista, joten luottamuksen rakentamiselle on varattava aikaa. Usein jo se, että nuori tulee uudelleen, on hyvä lähtökohta ohjaussuhteen rakentumiselle.
Kumpi on muuttunut nuori vai yhteiskunta?
Nuorten haasteet ovat kymmenen vuoden aikana lisääntyneet, mutta Iida Toikka miettii sitä, onko muuttuvat tekijä lopulta ollut nuori vai yhteiskunta hänen ympärillään. Työelämä on muuttunut ja yhteiskunnan vaatimustaso lisääntynyt.
– Usein uskoa tulevaisuuteen joutuu herättelemään aiempaa enemmän. Nuoret ovat fiksuja ja ajattelevia, mutta oman paikan löytäminen voi olla heille varsin haasteellista. Tulevaisuuden yllä häilyy epävarmuus, sillä opiskelukaan ei takaa automaattisesti töitä. Olen miettinyt, että aiemmin nepsy-nuoret varmaan mahtuivat yhteiskuntaan paremmin. Aktiivisuuden, itseohjautuvuuden, multitaskaamisen ja supersuorittajuuden vaade ei ole jokaista varten, hän arvioi.
Nuorten kipuilu näyttäytyy myös mielenterveyden ongelmina, jotka johtavat poissaoloihin, sairauslomiin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin, jotka voivat onneksi olla myös määräaikaisia. Iida Toikan mukaan positiivinen minäkuva ja oman paikan löytäminen yhteisöstä voisivat jo riittää selviytymiseen. Kaikille työn merkitys ja arvostus ei tarkoita samaa asiaa. Myös koulutuspolkujen moninaisuutta kannattaisi korostaa nuorille, se ehkä vähentäisi selviytymispaineita. Omien vahvuuksien löytäminen on myös tärkeää.
– Ei ole olemassa vain yhtä koulutus- ja työelämäputkea, vaan asioita voi lopulta tehdä varsin monella eri tavalla. Itse jouduin selittelemään esimerkiksi sitä, miksi vakituisessa työssä olevana korkeakoulutettuna halusin pitää kolmen vuoden hoitovapaan, hän vertailee.
Koulutuksen monipuolinen anti
– On ollut todella silmiä avaavaa huomata miten erilaisia tapoja ja millaisia hyviä käytäntöjä eri oppilaitoksissa on. Yksi koulutuksen parasta antia on opiskelijakollegoiden osaamisen jakaminen. Myös kouluttajilta on saanut tietoa hyvin laajalla skaalalla. Aluksi tunsin pientä alamittaisuutta tullessani koulutusorganisaation sijaan sosiaalialalta, mutta oivalsin pian meidän työskentelevän yhteisen tavoitteen eteen, Iida Toikka kertoo.
Hänen kehittämistehtävänsä liittyy koulupudokkaiden ohjaamiseen. Häntä kiinnostaa selvittää mistä syystä koulua ei käydä sekä millaisia mahdollisuuksia oppilaitosten ja perhesosiaalipalveluiden yhteistyöllä on tukea nuoria opiskelussa ja kokonaisvaltaisesti elämässä. Oppimisen tuki -caseen hänellä on suunnitteilla päästä koululle tekemään pedagogisen tuen ja ohjauksen suunnitelmaa sosiaalipuolen asiakasnuorelle yhdessä koulun henkilöstön kanssa.
Tutustuminen oppilaitosten käytäntöihin auttaa saamaan tietoa ja ymmärtämään toimintatapoja. Esimerkiksi vastuukysymyksissä on tärkeä tietää eri tahojen vastuut pelkän kuvittelun sijaan.
– Olen huomannut monen toimivan koulumaailmassa empatian suuntaan jopa ylittäen omat vastuualueensa. Kun tehdään enemmän kuin kuuluu, luodaan samalla mielikuva siitä, että muidenkin kuuluu toimia juuri noin. Myöhemmin saattaa yllättää, että joku toinen kollega ei toimikaan samoin, hän pohtii.
Teksti: Heli Antila
Lähteenä hyödynnetty koulutukseen valmisteltua taustamateriaalia ja haastatteluja.
Kommentit