Isoäitini oli kuollessaan 88-vuotias. Hän ehti elää miltei 90-vuotiaaksi ja nähdä miten Suomi muuttui 1930-luvulta sotien jälkeen postmoderniksi ja jälleen transmoderniksi yhteiskunnaksi. Noh, isoäitini ei välttämättä aikakausia kuvaavista termeistä välittänyt mutta hän varmasti aisti ja koki muutoksen siinä missä muutkin.
Ainoa pysyvä asia on muutos. Tahti tuntuu vain kiihtyneen viime vuosina. Suomi on lyhyen itsenäisyytensä aikana kokenut paljon muutosta. Yksi iso muutos on maatalousyhteiskunnasta siirtyminen teolliseksi yhteiskunnaksi ja sitten edelleen tietoyhteiskunnaksi, jossa koulutuksella ja ammattimaisuudella on suuri rooli. Työntekemisen murros jota omalta osaltaan Covid-19 pandemia on kiihdyttänyt tuo oman lisänsä esimerkiksi etätyön merkeissä.
Isoäidilleni koulutus oli aina sydämen asia. Hän ei itse koskaan hankkinut virallista tutkintoa mutta korosti kouluttautumisen merkitystä meille lapsenlapsille. Hänelle oli ensiarvoisen tärkeää, että lapsenlapset pääsevät niin pitkälle, että kerran saa painaa päähän valkolakin. Sen jälkeen alkoivat puheet maisteritutkinnoista. ”Olisihan se hienoa jos perheessä olisi maisteri”.
Mitä 2020-luvun isoäidit toivovat lapsenlapsilleen? Heidän nuoruudessaan ei tunnettu sellaisia käsitteitä kuten etätyö tai etäopiskelu, osaamisperustainen opetussuunnitelma, diginatiivit tai vaikkapa osaamisidentiteetti. Heidän maailmansa ja työuransa oli erilainen.
Tänään täysipäiväinen työ voi olla esimerkiksi videoiden tuottamista sosiaalisen median palveluihin mainostulojen tai yhteistyökuvioiden toivossa. Työksi voidaan luokitella myös vaikuttajana (influencer) työskentely. Työ ja erityisesti tietotyö voi olla valmentamista, data-analyysia tai esimerkiksi kvanttikoneoppimisen analyysiä.
Ennen vuosituhannen vaihdetta joidenkin nuorten päässä, itseni mukaan lukien, saattoi ilmaantua ajatus, että jollekin tietylle alalle kouluttautuminen varmistaa ns. eläkeviran tai ainakin pitkän ja tasaisen työputken. Toisin kävi, sillä nykyään 30-50-vuoden työuralla ihminen saattaa tehdä joidenkin arvioiden mukaan jopa seitsemää eri ”ammattia”.
Myös käsitys ammatista on muuttunut. Nykyään joitain asioita voidaan pitää ihan oikeana työnä, jotain mikä taannoin ei olisi ollut sitä ensinkään. Puhumme paljon ammattilaisuudesta ja ammatti-identiteetistä. Olisikohan aika alkaa puhumaan enemmän osaamisesta?
Tällä hetkellä ammatillisessa koulutuksessa tai korkeakouluissa opiskelevat joutuvat ottamaan paljon enemmän vastuuta omasta opiskelustaan ja ammatistaan kuin heidän isoäitinsä. Aiemmin yhteiskunnassa oli erilaisia ”lokeroita” joihin oli helpompaa sujahtaa koulutuksen jälkeen. Nyt lokeroita on paljon enemmän ja raja-aidat lokeroiden välillä pienemmät. Joitakin lokeroita ei välttämättä enää ole, ainakaan muutaman vuoden kuluttua.
Työn sirpaloituminen erilaisiksi projekteiksi johtaa väistämättä yrittäjämäisyyden ja itsenäisyyden kasvamiseen kun ”eläkevirkoja” ei enää ole. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla maailmanloppu tai kriisi. Se on vain erilaista ja siihen on hyvä tottua.
Näkökulmia tulevaisuuden työelämästä
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto eli Sitra on perustettu kehittämään huomisen menestyvää Suomea, ennakoimaan yhteiskunnan muutosvoimia ja tähtäämään tulevaisuuden innovaatioihin ja niiden kaupallistamiseen. Sitran tulevaisuuskatsauksesta on hyvä poimia kolme näkökulmaa keskustelun pohjaksi:
1) Työelämän monipuolisuus: ei ole olemassa yhtä työn tulevaisuutta – hoivatyön ja muun ihmisten fyysiseen kohtaamiseen perustuvan työn tulevaisuus voi olla hyvin toisenlainen kuin vaikka paikkariippumattoman asiantuntijatyön.
2) Vaihtoehdottomuus: helposti ajatellaan tulevaisuuden työtä nykyisen kaltaisen työn jatkumona eikä pystytä kuvittelemaan aivan toisenlaisia vaihtoehtoja tai tunnistamaan ja haastamaan tehtyjä oletuksia taikka niitä valintojen paikkoja, jotka muovaavat työelämän tulevaisuutta. Mikä kaikki mielletään työksi nyt ja tulevaisuudessa, tarkoittaako työ esimerkiksi vain palkkatyötä?
3) Muutosten moninaisuus: työn ja työelämän tulevaisuuksia voidaan tarkastella esimerkiksi työn sisältöjen, rakenteiden ja toimeentulon kautta, mutta myös osaamisen, johtamisen ja kulttuurin kautta. Tämän takia keskustelu työstä ja työelämästä helposti pirstoutuu ja siiloutuu.
Opetushallituksen mukaan tulevaisuuden työelämässä korostuvat entistä vahvemmin alasta tai ammatista riippumattomat niin sanotut yleiset työelämätaidot, kuten vuorovaikutus-, yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaidot. Ei siis ihme, että koulujen opetussuunnitelmiin on eksynyt montaa uutta ja ihmeellistä opintojaksoa kuten esimerkiksi elämänhallinta, matkalla työelämään tai esimerkiksi dialogisuus ja tunteet työelämässä.
Katse kohti osaamista ja oman osaamisen hahmottamista
Tämän päivän työelämä vaatii yhä enemmän yritteliäisyyttä, luovuutta ja rohkeutta. Ne eivät kukoista monotonisissa ja yksitoikkoisissa työtehtävissä tai tarkasti valvotuissa olosuhteissa. Tulevaisuuden työntekijä on yhä enemmän yrittäjä organisaation sisällä. Yrittäjämäisyys korostuu myös siten, että työ ja palkkatulo voi muodostua monista eri tehtävistä eri organisaatioissa tai erilaisista projekteista ja hankkeista.
Tulevaisuuden työntekijää voisi ehkä verrata enemmänkin uudisraivaajaksi kuin linjastotyöntekijäksi. Linjastot eivät toki vielä kaikki poistu mutta monella alalla ihminen korvaantuu automaatiolla ja robotiikalla.
Työ voi olla hyvin itsenäistä myös osana tiimiä. Tiimit hoitavat laajoja kokonaisuuksia ja näin yksilölle voi langeta isojakin tehtäväalueita. Itsenäisyys on yleensä nuorista toivottava olotila mutta työelämässä liika itsenäisyys on kuormittavaa.
Itsenäisyyteen työelämässä on kuitenkin hyvä valmentautua. Yksi konsti tähän voisi olla osallistuminen erilaisiin projekteihin koulutuksen ohella. Projekteissa harjoitellaan ryhmässä toimimista mutta myös sitä miten omaa tonttiaan tulee hoidettua tehokkaasti. Terve itsenäisyys ei ole eristäytymistä tai yksinoloa vaan osa omaa osaamisidentiteettiä. Mikä kumma sitten on osaamisidentiteetti?
Mitä sä osaat?
Osaamisidentiteetti vastaa kysymykseen: ”mitä sinä osaat?”. Osaamisidentiteetti tai osaamiskäsitys muodostuu oman osaamisen ja kyvykkyyden hahmottamisesta. Siihen sisältyvät omat vahvuudet, taipumukset, kokemus työstä harrastuksissa tai työpaikoilla sekä kokemus omasta pystyvyydestä. Osaamista on monenlaista ja on tärkeää ymmärtää, että osaamista hankitaan monella elämän eri alueella, ei pelkästään palkkatyössä.
Aiemmin oli erinomaisen tärkeää, että ansioluettelossa oli pätevän kuuluisia tehtävänimikkeitä ja sitä ensimmäistä ”kunnon” työpaikkaa haettaessa siivottiin ansioluettelosta pois kaiken maailman kesätöitä. Nyt myös käsitys ansioluetteloista muuttuu. Työnantajat haluavat enemmän tietää kuka on tämä työnhakija eikä vaan tietää missä hän on ollut töissä.
Uudenlaisia ansioluetteloja voi katsella vaikka unelmakarttojen tai aarrekarttojen pohjalta. Niissä ”ansiot” nähdään enemmän unelmiin ja tavoitteisiin kytkeytyneinä taipumuksina ja pyrkimyksinä.
Pohjimmiltaan tämä tarkoittaa kehittynyttä itsetuntemusta. Identiteetillä tarkoitetaan jokaisen ihmisen omaa minuutta ja vastaa kysymykseen kuka minä olen? Siispä, nuorelle voisi heittää kysymyksen kuka sinä olet? Kysymykseen voi olla hankala vastata mutta se laittaa ajattelemaan omia vahvuuksia ja kehittymiskohteita.
Ammatillisessa koulutuksessa on herätty korostamaan opiskelijoiden osaamisen ja vahvuuksien tunnistamisessa. Tunnistaminen vaatii myös vahvuuksien jäsentämistä ja sanoittamista. On tärkeää, että pystyy myös kertomaan mitä osaa.
Osaamista kertyy myös opiskelupaikan tai työpaikan ulkopuolella. Harrastukset ja erilaiset vastuutehtävät tuovat kartuttavat myös osaamista. On hienoa, että osaaminen voidaan nähdä laajempana kuin vain ne työt joista olit saanut virallisen työtodistuksen.
Yrittäjämäisyyteen kuuluu myös se, että siinä missä toinen ihminen jatkuvasti suunnittelee ja tekee suunnitelmia tulevaisuuden varalle ’yrittäjä’ on jo ehtinyt tehdä viisi virhettä yrittäessään edistää asiaansa.
Pääomaa on myös se, että tuntee pystyvänsä ja selviävänsä erilaisista haastavista ja uusista tilanteista. Tämän lisäksi on tärkeää myös oppia pärjäämään virheiden kanssa. Ei virheitä tarvitse opetella tekemään mutta on tärkeää tunnistaa se missä mentiin vikaan ja nousta sieltä entistä vahvempana ja optimistisempana. Tämän yllä mainitun voisi tiivistää käsitteeksi osaamisidentiteetti.
Osaamisidentiteetin vahvistaminen taipumusten, unelmien ja vahvuuksien kautta
Osaaminen on siis laajempi käsite kuin kesätöissä hankittu muutaman kuukauden työkokemus. Työkokemus on tietysti osa osaamisidentiteettiä mutta käsitykseen omasta kyvykkyydestä liittyvät myös vahvasti taipumukset, unelmat ja vahvuudet.
Omaa osaamistaan voi hahmotella esimerkiksi unelmakartta-työskentelyn avulla. Unelmakarttoja aletaan tekemään ensin haaveista ja unelmista käsin. Tärkeää on, ettei omia haaveita ja unelmia liiaksi rajoita.
Yleensä annamme elämän realiteettien tai tulevaisuuden näkymien rajata unelmiamme. Tässä kohtaa on olennaista antaa haaveilulle tilaa. Unelmakarttojen työstäminen on myös hyvin luova prosessi. Omasta itsestä saattaa löytyä uusia piirteitä ja asioille voi löytyä uusia yhteyksiä.
Unelmakarttatyöskentelystä on luonnollista siirtyä laatimaan uudenlaista positiivista ansioluetteloa. Positiivisessa ansioluettelossa lähdetään liikkeelle vahvuuksista ja kiinnostuksen kohteista ja oman itsen tunnistamisesta. Aika erilainen lähestymistapa kuin perinteinen ansioluettelo.
Osaamisen kehittäminen ja hyvinvointi
Työterveyslaitoksen verkkojulkaisussa otsikolla: ”Millä taidoilla pärjää työelämässä 2030-luvulla?” tuodaan esiin tulevaisuuden työntekijän perustavanlaatuisia kompetenssejä eli osaamisalueita.
”Tulevaisuuden työntekijä tuntee itsensä, tulee ulos lokerosta, hyödyntää muiden osaamista ja kohtaa muutokset luovasti.” Jos tämä lause alkoi ahdistaa jo ensimmäisten sanojen kohdalla niin ymmärrän hyvin. Yllä mainittu lause laittaa sydämen hakkaamaan ja hengitys tiivistyy.
Se mitä tässä olen tuonut esiin voi olla myös joillekin hyvin ahdistavaa. Tulevaisuus on arvaamaton ja täynnä riskitekijöitä. Siksi on tärkeää jo opiskeluaikana opetella pitämään huolta omasta hyvinvoinnista ja tasapainosta.
Opiskeluaikana opetellaan jo aikatauluttamista, priorisointia ja organisointikykyä, yhteistoimintaa ja tasapainoilua tekemättömien tehtävien ja vapaa-ajan välillä. On hyvä muistaa, että ehdit vielä tehdä montaa erilaista työtä tai ’ammattia’. Monet vapaa-ajan aktiviteetit ja vastuutehtävät kartuttavat myös osaamista ja yllättävässä hetkessä niille voi olla kysyntää. Ymmärrys asioiden yhteyksistä ja merkityksistä kasvaa kokemuksen karttuessa ja iän myötä. Joitakin kompetenssejä ei vain voi kiirehtiä tai hankkia ennenaikaisesti.
Loppuun vielä muutama muistutus.
Muista, että hyvinvoivat organisaatiot koostuvat hyvinvoivista yksilöistä. Oma hyvinvointisi ja tasapaino on paras myyntivaltti mitä sinulla on.
Teksti: Kai Lempinen.
Kuva: Pixabay.
Blogikirjoitus on tehty osana ”Tulevaisuuden oppiminen ja koulutus” -opintojakson vaikuttavaa tekoa. Tekona oli luoda oppilaitoshyvinvointia edistävä ”kirjasto” josta voisi lainata hyvinvoinnin ammattilaisia matalalla kynnyksellä.
Lisää osaamisidentiteetistä ja osaamisen karttumisesta tutustu esimerkiksi OSATA-hankkeeseen. https://osaamismatkalla.fi/
Kommentit