Palautteen kohdentamisesta
Onnistuneessa palautteessa opettaja voi nähdä opiskelijan toiminnassa jotain yksilöllistä. Jokainen ihminen kaipaa sitä, että hänen oma ainutlaatuisuutensa tunnistetaan ja tunnustetaan.
Opettaja pyrkii kohdentamaan palautteen ensisijaisesti osaamistavoitteiden kuvaamiin ”virallisiin” arvioinnin kohteisiin ottaen samalla huomioon arviointikriteerit (kuvio 1). Osa siitä voi kuitenkin kohdentua ”epävirallisena palautteena” osaamistavoitteiden lomaan.
Kuvio 1 Palautteen kohdentaminen arvioinnin kohteisiin (paksut viivat) ja niiden ”lomaan”.
Kokemuksia palautteen antamisesta
Seuraavassa kuvataan esimerkkejä lukuvuosilta 2020–2021 ja 2021–2022. Ne liittyvät harjoittelun sekä portfolion summatiivisen arvioinnin vaiheeseen. Opettaja on muotoillut palautteensa ”Peili”-nimisellä työkalulla, joka on suunniteltu tekstimuotoisten aineistojen palautteen laatimiseen. Tähän on poimittu opiskelijoiden reaktioita opettajan palautteeseen, toisin sanoen palautteen palautteita. Esimerkeiksi on tässä valittu onnistuneita tilanteita, koska tämän kirjoituksen tarkoitus on hahmottaa sitä, millaista tavoitetta kohti palauteprosessia ehkä kannattaisi kehittää. Ihanteeksi on hahmottunut keskustelunomainen ja kohtaava palautevuorovaikutus, jota kuvio 2 ilmentää. Tämä voidaan osittain saavuttaa kirjallisessakin työskentelyssä.
Kuvio 2 Opettajan ja opiskelijan vuorovaikutus on parhaimmillaan kohtaamista (kuva: Piqsels)
Laadullisen palautteen saaminen voi olla opiskelijalle uusi kokemus. On myös palautteen antajalle arvokasta saada palaute siitä, että hän on onnistunut nostamaan esiin jotakin opiskelijalle merkityksellisiä näkökulmia:
”Hei Seppo, suuret kiitokset palautteista jokaisen kirjoitukseni jälkeen. Koin sen tärkeänä osana reflektointia ja luin ne kaikki innolla. Useamman kerran annoit nimen tai laajemman viitekehyksen pohtimalleni asialle, jota en olisi itse koskaan hoksannut, ja koin ahaa-elämyksen.
Opin, kuinka tärkeä motivoiva tekijä on laadullinen arviointi minulle itsellenikin, koska sen odottaminen auttoi aina jaksamaan tekemään seuraavankin palautuksen hyvin. Ihan erilaista verrattuna aikaisempien DI-opintojeni tyypillisiin harjoitustehtäviin, jotka katosivat palautuslokeron mustaan aukkoon ja joskus myöhemmin tuli tietoon oikein/väärin-arvostelu tai parhaimmillaankin vain pistearvio, joista ei sitten jälkeenpäin enää juurikaan välittänyt.” (Opettajaopiskelija 1)
Kaikkiin pieniin seikkoihin ei yleensä kannata palautetta kohdentaa. On järkevää muotoilla palautetta, joka tunnistaa vastaanottajan yksilöllisiä vahvuuksia ja tukee tämän kehittymistä niitä vahvistamalla.
Onnistunut palaute on riittävän tarkkaa tunnistaakseen opiskelijan aineistosta jotain tälle merkityksellistä. Tämä tunnistaminen voi välittyä esimerkiksi niin, että opettaja yksinkertaisesti pukee sanoiksi, mikä opiskelijan tekstissä on ollut kiinnostavaa. Jokin opettajan omasta kokemuksesta nouseva pohdinta luonnollisesti vahvistaa tätä viestiä.
On arvokasta, jos opettaja-opiskelijavuorovaikutukseen sisältyy inhimillistä lämpöä ja hyväksyntää eikä ainoastaan asiaviestintää. Tällaisella kokemuksella on luultavasti merkitystä opiskelijan identiteetin vahvistumisessa:
Sinulla on taito kohdata opiskelija jotenkin lämmöllä ja hyväksyvällä tavalla. Olet aina myös jaksanut kirjoittaa kohdennettua, hyvin yksityiskohtaista rakentavaa palautetta, joka on usein ollut todella rohkaisevaa ja kannustavalla tavalla kehuvaa. Siitä tulee hyvä mieli ja tuntee, että on onnistunut ja että sinä olet nähnyt paljon vaivaa opiskelijan eteen.
Tässä on myös paljon sellaista, josta voin ottaa oppia omaan opettajuuteen
(Opettajaopiskelija 2)
Palaute voi kannustaa opiskelijaa pohtimaan oppimaansa pintaa syvemmälle. Palautteessa opettaja voi valottaa opittavaa ilmiötä tai opiskelijan tuoreita kokemuksia oman kokemuksensa pohjalta eri näkökulmista, mikä auttaa opiskelijaa suhteuttamaan ajatuksiaan laajempaan kontekstiin:
”Hei, Seppo!
Kiitos jälleen kerran aivan valtavan hyvistä kommenteista, jotka päätyvät osaksi portfolio 2.0:aa. Tykkää tarkkuudestasi käsitteiden määrittelyssä, ja siitä, että virittelet minua oikeasti miettimään asiaa pidemmälle.
(Opettajaopiskelija 3)”
Kuvatussa kirjallisessa palauteprosessissa kirjoittajalle on parhaimmillaan syntynyt tunne opettajaopiskelijan kohtaamisesta. Opettajan työn ehkä merkityksellisin kokemus on se, että hänen opiskelijansa löytää opinnoilleen merkitystä.
Palautetyökalu ”Peili”
Palautteen tarkkaa kohdentamista helpottaa tarkoituksenmukainen työkalu. Sellaiseksi on osoittautunut kirjoittajan laatima pieni sovellus, jonka käyttöliittymä on kuviossa 3.
Kuvio 3 ”Peili”-työkalun käyttöliittymä
Yhteenveto
Opettaja voi palautteen antamisessa toimia opiskelijan ajatuksien peilinä. Hän reagoi opiskelijan ajatuksiin ja samalla osoittaa, että nämä ovat merkityksellisiä ja pohtimisen arvoisia – joskus niiltäkin osin kuin ne eivät ole suoraan osaamistavoitteissa tai arviointikriteereissä mainittuja seikkoja. Tämä joustava orientaatio ehkä kokonaisvaltaisesti tukee opiskelijan ammatillisen identiteetin vahvistumista.
Teksti: Seppo Janhonen
Kommentit