Koulutusleikkaukset ovat käytännössä tarkoittaneet monen riviopettajan tapauksessa sitä, että työresursseja on pienennetty. Samassa työajassa on pitänyt tehdä entistä enemmän aiempaa moninaisempia töitä. Opetustehtävän rinnalle on tullut muun muassa raportointeja, tilastointeja, hanketöitä, kehitystehtäviä.
Myös jo ennen korona-aikaa lisääntynyt verkko- ja hybridiopetus on muokannut paljon opettajan tehtävänkuvaa. Kevät oli shokkimuutos niille opettajille, jotka eivät olleet verkkotyökaluihin vielä tutustuneet. Tilanne oli varmastikin omiaan lisäämään monien opettajien riittämättömyyden tunnetta. Osa opettajista haluaa ensisijaisesti vain opettaa, joten he kokevat muutokset kuormittavina tekijöinä.
Asialla on myös kääntöpuolensa. Tämän päivän monimuotoinen tehtävänkuva tekee opettajuudesta kiinnostavaa nyt monien erilaisten ammattiosaajien keskuudessa. Joillekin työn kiinnostava puoli on nimenomaan se, että työssä voi tehdä nykyisin paljon muutakin opettaa. Pedagogiset kehittämishankkeet kiinnostavat monia opettajia.
Vastaavasti opettajankoulutuksen käyneitä henkilöitä on hakeutunut töihin yritysmaailmaan. Moni työnantaja on kiinnostunut niistä vahvuuksista, joita ihmissuhdetyön ja hyvän vuorovaikutuksen omaavat opettajat heidän organisaatioonsa tuovat.
Hakijamäärät kääntyivät viime vuonna nousuun
Opetus- ja kulttuuriministeriö selvitti kesällä 2019 opettajankoulutuksen vetovoimaan liittyviä tekijöitä. Hanke liittyi meneillään olleen Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman tavoitteeseen suomalaisen opettajankoulutuksen säilyttämisestä laadukkaana ja vetovoimaisena. Selvityksessä tutkittiin muun muassa mielikuvia opettajankoulutuksesta ja opettajan työstä, opettajankoulutuksen vetovoimatekijöitä, medioiden merkitystä mielikuvien luonnissa sekä hakijakäyttäytymistä.
Selvitykseen vastasi 6310 lukiolaista, 981 opettajaksi opiskelevaa, 64 opinto-ohjaajaa sekä 461 opettajankouluttajaa. Opettajankoulutuksen hakijamäärät laskivat vuodesta 2015 vuoteen 2019. Hakijamäärä kasvoi kuitenkin taas vuoden 2020 haussa ikäluokkien pienenemisestä huolimatta. Yhtenäiset valtakunnalliset opiskelijavalinnat näyttäisivät olevan oikeansuuntaista kehitystä. Varhaiskasvatuksen osalta tilanne näyttäytyy edelleen heikompana. Erityisopetuksen osalta vuosittaiset hakijamäärät ovat pysyneet suhteellisen samana vuoden 2015 jälkeen.
Selvityksen mukaan mielikuvat opettajankoulutuksesta ovat myönteisiä: koulutusta pidettään laadukkaana ja hyviä valmiuksia antavana.
Uudet opettajat tarvitsevat uran alkuvuosina tukea ja tähän on syytä kiinnittää huomiota. OKM:n tutkimuksen mukaan opettajan työ nähdään yhteiskunnalle merkityksellisenä, mutta mielikuvat opettajien työoloista ja työn resurssoinnista ovat negatiivisia.
Selvityksessä kaivataan myös tiiviimpää yhteistyötä korkeakoulujen ja lukioiden välille. Lukiolaiset tarvitsevat enemmän tietoa jatko-opintomahdollisuuksista, mikä tarkoittaa lukioiden opinto-ohjauksen kehittämistä.
Medioiden osalta todetaan, että iltapäivälehdet välittävät enemmän negatiivista käsitystä opettajan työstä, kun taas sosiaalisen median jakama käsitys on pääosin ollut positiivista. Ristiriitaiseksi osoittautui, että kun lukiolaisten ja opettajaopiskelijoiden sosiaalisen median käyttö on aktiivista, käyttävät opinto-ohjaajat sitä huomattavasti muita medioita vähemmän.
”Ohjauksen lähestymistapoja on syytä kehittää suuntaan, jossa nuoret nähdään aktiivisina toimijoina, eikä objektivoivasta näkökulmasta uraohjauksen kohteina.”
Teksti: Heli Antila.
Lähteet:
Heikkinen, H.L.T., Utriainen, J., Markkanen, I., Pennanen, M., Taajamo, M., Tynjälä, P. 2020. Opettajankoulutuksen vetovoima. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja. Selvitys on ladattavissa osoitteesta: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162423
Kommentit