Tredussa työskentelevät Johanna Lammela, Mikko Muilu ja Marjaana Siuko pilotoivat merkkejä tämän lukuvuoden aikana – ja oppivat työskentelyprosessin aikana myös paljon toistensa työn arjesta.
- Antoisinta oli yhdessä tekeminen. Pilotointi tarjosi meille mahdollisuuden pysähtyä yhdessä tärkeiden ja ajankohtaisten pedagogisten kysymysten äärelle keskustelemaan, johtamista opettava Johanna Lammela kuvailee.
Hän kuvailee osallistumistaan onnekkaaksi sattumaksi, sillä ensimmäinen yhteistyölle suunniteltu kalenteriajankohta sopi hänelle. Palaverissa olleet Johanna ja Marjaana Siuko houkuttelivat myös YTO-aineita opettavan Mikko Muilun mukaan pilottiin.
- Työni on ollut paljon myös verkko-opetusta, mikä on mahdollistanut kouluttautumisen. Erityisesti tällaiset oppimismahdollisuudet, jotka eivät ole suoranaisesti kelloon sidottuja, on helpompi sovitella omiin aikatauluihin, Mikko kertoo.
Kiinnostuksen Mielihyvin duunissa –koulutuksia kohtaan herätti nimenomaan tärkeä ja ajankohtainen aihe.
Johanna, Mikko ja Marjaana päättivät tutustua osaamismerkkeihin yhdessä, sillä yhteinen keskustelumahdollisuus nähtiin hyödyllisenä ja yhdessä tekeminen mahdollistaisi myös opitun siirtämisen työn arkeen. On aina hyödyllistä, kun keskusteluun saadaan mukaan useampia näkökulmia.
He perustivat työskentelyyn oman Teams-ryhmän, jossa tehtäviä työstettiin eteenpäin ja jonne oli helppoa jakaa myös aihetta käsitteleviä linkkejä. Yhdessä tehtiin myös visualisointeja Canvan, Padletin ja Thing Linkin avulla.
- Työskentelytapamme saattoi olla hieman rönsyilevä ja välillä pohdimme aiheita osaamismerkeissä asetettujen tavoitteiden ohikin. Ohjauskeskusteluissa saimme hyviä vinkkejä ajatustemme rajaamiseen, he naureskelevat.
Tässä vaiheessa kolmen osaamismerkin tehtävät ovat valmistuneet. Johanna on tehnyt myös yksin osaamismerkin. Sinällään osaamismerkit olivat kolmikolle aivan uusia tuttavuuksia, erilainen täydennyskouluttautumisen tapa. He korostavat kuitenkin, että työskentelyä ei tehty suorituskeskeisesti merkkien itsensä takia, vaan oppiakseen uutta ja saadakseen syventäviä ajatuksia omaan työhönsä. Juuri siitä syystä työskentelyprosessin kanssa ei olekaan kiirehditty. Sitä jatketaan muiden töiden niin salliessa.
- Näen erittäin tärkeänä, että olemme oppineet tuntemaan toistemme työskentelyn maastoa. Vaikka opetamme samassa oppilaitoksessa, ovat opiskelijamme hyvin erilaisia. Toimimme myös erilaisissa aikaikkunoissa, sillä erikoistumiskoulutuksissa olen opiskelijoiden kanssa koko päivän, kun Mikon ja Marjaanan tapaamiset kestävät maksimissaan kaksi oppituntia, Johanna kuvailee.
Mitä muilta sitten on prosessin aikana opittu?
Mikko nostaa esille ryhmäytymisen merkityksen. Kun YTO-opiskelijat tulevat eri ryhmistä, hän oivalsi kollegiaalisten keskustelujen myötä, että ryhmäytymiseen kannattaa käyttää aikaa. Ensimmäisen tapaamisen tutustumiset ja keskustelut helpottavat myöhemmin ryhmätöiden tekoa.
Johanna puolestaan kuvailee saaneensa hyviä vinkkejä siihen, miten saada ryhmän motivaatiota ylläpidettyä koko päivän ajan. Pitkässäkin opetussessiossa voidaan hyödyntää samoja motivointikeinoja kuin lyhyemmässä. On ollut hyödyllistä miettiä myös sitä, millä osallistaa opiskelijoita. Tuntien rakenne voi lopulta olla hyvin samantyyppinen kestosta huolimatta.
Molemmat pohtivat sitä, että ihannetilanteessa koulu voisi toimia lääkkeenä nuorten isojen ongelmien ja henkilökohtaisten vaikeuksien keskellä. Se voisi olla paikka, jossa nuori tulee huomatuksi omana itsenään. Kohtaaminen ja yksilön huomiointi on tärkeää. Myös osallisuuden kokemus tuottaa mielihyvää.
- Tämä oli mahtava kokemus. Saimme pysähtyä tärkeiden asioiden äärelle. Päämäärän sijaan myös itse matkasta tuli meille erittäin tärkeä, he kuvailevat.
Myös Mielihyvin duunissa –hankkeen projektipäällikkö Kirsi Purhonen on tyytyväinen osaamismerkkipilotin tuloksiin.
- Olemme havainneet palautteiden perusteella, että mielen hyvinvointiin liittyvät asiat eivät olekaan enää niin isoja ”mörköjä” kuin aiemmin, vaan olemme onnistuneet konkretisoimaan mielen hyvinvoinnin asiat opettajan/ohjaajan teoiksi pilkkomalla ne pienemmiksi kokonaisuuksiksi opettajan työn matkan varrelle, hän pohtii.
Teksti: Heli Antila
Kommentit