- Lopulta ajattelin, että olen ihan tarpeeksi vanha ja työskennellyt ihan tarpeeksi kauan opettajana. Peli kannattaa puhaltaa poikki, kun on vielä terve ja hyväkuntoinen. Päätöstä helpottivat tyttären perheeseen tulleet kaksi sijaislasta. Nonnalle riittää puuhaa, kun perheessä on neljä 5-8-vuotiasta, hän kertoo.
Päätöksestä tuli totta, kun se oli sanottu ääneen. Sissi siirtyy eläkepäiville helmikuussa.
Kutsumuksena opetusala
Nelisenkymmentä vuotta opettajana voi kuulostaa pitkältä uralta, matkaan on kuitenkin mahtunut useita eri työnantajia, eri paikkakuntia, erilaisia työtehtäviä ja erilaista opiskelua.
- Olen aina tiennyt, että minusta tulee opettaja. Siinä mielessä urasuunnitelma oli suoraviivainen ja selkeä heti alusta lähtien. Opiskelin Oulun yliopistossa matemaattisia aineita pääaineenani orgaaninen kemia. Erikoistyöni ohjaaja odotti minun hakeutuvat teollisuuden palvelukseen, itse olin jo tehnyt päätöksen opettajaksi ryhtymisestä, hän muistelee.
Sissi aloitti lukion matematiikan opettajana ja työskenteli myös perusopetuksessa, mutta siirtyi aika nopeasti ammatilliselle puolelle. Myöhemmin hän päätyi opettamaan myös ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa.
Ammatillinen koulutus tuntui omalta. Aineenopettajan työ oli monipuolisempaa kuin peruskoulussa tai lukiossa. Opiskelu kohdistui konkreettisesti vastaamaan työelämän tarpeita. Vuosien varrella opettajuus näytti myös muunlaisia työtehtäviä: tuli hanketyötä, hallinnollisia töitä, tutkijan työtä ja laatutyötä.
Kiinnostavan matematiikan didaktiikan rinnalle löytyi toinen innostava asia erityisopetus.
- Aloin miettiä, miten matematiikan opettajana kuulin jatkuvasti kommentteja aineen hankaluudesta ja samat opiskelijat tulivat intoa puhkuen mikrobiologian tunneilleni. Aloin miettiä keinoja, joiden avulla matematiikastakin tulisi heille mielekäs oppiaine, hän miettii.
Tästä pohdiskelusta syntyi lopulta väitöskirja neljän Helsingin yliopiston tutkijakoulussa vietetyn vuoden aikana. Väitöskirjassaan Sissi Huhtala käsitteli juuri matematiikan oppimisen ja erityisen tuen kysymyksiä. Myöhemmin hän innostui opettamaan inklusiivista matikkaa. TAOKin ammatillisille erityisopettajaopiskelijoillekin tuli tutuksi Sissin matikkaämpäri innostavine apuvinkkeineen.
Töihin TAOKiin – ja ”pienen” tauon jälkeen uudelleen
Harva muistaa, että Sissi tuli töihin TAOKiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1999 Maarit Jääskeläisen ollessa opettajakorkeakoulun johtajana. Silloin Sissi luotsasi puolentoista vuoden ajan sivutoimisena omaa operyhmää.
- Maarit pyysi, että sitten kun saadaan erkkaopekoulutus, niin tulenhan takaisin. Kun näin työpaikkailmoituksen loppuvuodesta 2018, totesin, että tuossahan se minun paikkani nyt vihdoin on auki, hän naurahtaa.
Tyttärensä kannustamana Sissi laittoi paperit tulemaan ja pääsi lehtoriksi TAOKiin alkuvuodesta 2019.
- Parasta työssäni on ollut juuri erityisopettajien koulutus, joka on lopulta vain pieni osa työaikasuunnitelmaani. Erityisen tuen kysymysten pohtiminen työelämässä olevien opiskelijoiden kanssa sekä erilaisiin oppilaitoksiin tutustuminen on ollut todella antoisaa, hän kuvailee.
Eritysopettajien koulutuksen lisäksi Sissi on ollut mukana opettajankoulutuksessa, hanketyössä ja täydennyskoulutuksissa. Työ on tuntunut mielekkäältä ja elävältä, kun on päässyt tekemään monia asioita.
Opettajuuden ytimeksi Sissi kuvailee ihmisten kohtaamista ja vuorovaikutusta. Kohtaamista tapahtuu toisaalta ryhmätasolla, toisaalta yksilötasolla. Kiinnostavia kysymyksiä ovat, miten opiskelijat oppivat ja millaista tukea he tarvitsevat oppiakseen.
Haastattelupäivänä uutisoitiin heikentyneistä oppimistuloksista. Sissi pohtiikin sitä, onko varsinaiselle oppimiselle jäänyt digihuumassa riittävästi aikaa. Oppiminen vaatii keskittymistä ja miettimistä – ei se tapahdu ainoastaan lyhyttä videota katsomalla.
- Aloittaessani TAOKissa kiersin kaikissa ryhmissä keskustelemassa erityisen tuen asioista aina maakuntaryhmiä myöten. Oli todella hyödyllistä tavata kaikki opiskelijat ja päästä keskustelemaan heidän kanssaan erityisen tuen kysymyksistä. Oli myös opettavaista huomata, että opettajaopiskelijoilla oli hyvin erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia asiasta, hän kertoo.
Verkossa järjestettävillä massakursseilla ja webinaareissa on vaikea päästä keskustelemaan yhtä syvällisesti asioista tai nähdä samalla tavalla opiskelijoiden käsityksiä ja asenteita. Kaikki haasteetkaan eivät näy samalla tavoin kuin lähiopetuksessa.
Opettajan työ ja opiskelijat muutoksessa
Opettajauransa aikana Sissi on nähnyt, miten opettajan työ ja opiskelijat ovat vuosien varrella muuttuneet. Hallinnolliset tehtävät ja byrokratia ovat lisääntyneet opettamisen rinnalla. Parinkymmenen vuoden aikana laaja-alaisten erityisopettajien määrä on kymmenkertaistunut ja rinnalle on tullut lukuisa määrä uusia tuki- ja ohjaushenkilöitä. Määrä on kasvanut, koska opiskelijat tarvitsevat entistä enemmän erilaisia tukitoimia.
- Mielestäni opettajat tarvitsevat jo nyt, mutta tulevaisuudessa vieläkin enemmän myös monikulttuurisuusosaamista, kielitietoisuutta ja turvallisuusosaamista. Nykyisin ei enää riitä se, että osaa substanssinsa ja opettaa sitä, hän painottaa.
Paljon hyvääkin on tapahtunut. Opiskelijoilla on tänä päivänä vaihtoehtoja, polkuja ja yksilöllisyyttä tarjolla enemmän kuin koskaan aiemmin. Opintoja voi lähteä miettimään siitä näkökulmasta, mitä haluaa tehdä, eivätkä valinnat ole koskaan lopullisia. HOKSeilla on lupa elää ja suunnitelmilla vaihtua.
Sissi uskookin, että nuoret osaavat jo luontevasti valita monenlaisia itseään kiinnostavia yhdistelmiä erilaisista osaamisista. Harrastusta ja työtä ei välttämättä enää ajatella kahtena eri asiana. Mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen Sissi on huomannut muun muassa tanssialalla työskentelevästä tyttärestään ja kuvataiteilijana toimivasta pojastaan.
Tanssia, italian kieltä ja huonekalujen verhoilua
Eläkepäivien suunnitelmia on kertynyt lastenlasten hoitamisen lisäksi jo paljon. Lapsuudesta asti mukana kulkenut rakas tanssi jatkuu ”niin kauan kuin jalat liikkuvat”. Aikataulullisesti vapaat päivät mahdollistavat myös harrastuksen päiväsaikaan. Lisäksi eläkepäivien suunnitelmiin lukeutuvat italian opinnot, matkustaminen, vintage-huonekalujen verhoilu sekä uuden koiranpennun hoitaminen.
- Veikkaan, että minulla ei ehdi aika tulla pitkäksi. Mutta ihan ensin nautin siitä, että voin irrottautua kalenterista, herätä rauhassa, juoda kiireettömästi kahvia ja lukea päivän lehden. Vasta sen jälkeen alan miettiä, mitä juuri tänään olisi mukava tehdä, hän suunnittelee.
Teksti: Heli Antila
Kuva: Sissi Huhtalan arkisto
Kommentit