Keväällä erkkaopeksi valmistuva Susan Ruusunen: ”Opinnoista saa irti juuri niin paljon kuin itse haluaa”

Hän työskentelee Hyriassa Hyvinkään toimipisteessä ravintola- ja cateringalan opettajana. Aikanaan Ruusunen suuntasi peruskoulusta ammattikouluun ja valmistui vuonna 1989 ravintolakokiksi. Hän piti alasta ja ehti työskennellä monenlaisissa työtehtävissä henkilöstöravintoloissa, pitopalveluissa ja baarissa. Ajatus uudesta urasta alkoi elää mielessä hänen työskennellessä silloisen Hyvinkään-Riihimäen Aikuiskoulutuskeskuksen kokkina. Työpaikalla kävi paljon harjoittelijoita ja työpaikkaohjaajana Ruusunen koki ohjauksen omaksi työkseen.

• Olin aiemmin kouluttautunut työpaikkaohjaajaksi sekä tehnyt hotelli-, ravintola- ja suurtalousesimiehen erikoisammattitutkinnon ja restonomitutkinnon. Yli nelikymppisenä päätin opiskella opettajaksi. Työpaikalla ohjatessa tuntui erityisen palkitsevalta, kun näin ohjattavieni oppivan uusia asioita ja kehittyvän ammatissaan, hän kertoo.

Nyt hän on työskennellyt seitsemän vuoden ajan toisen asteen opettajana. Opiskelu ja oman ammattitaidon kehittäminen tuntuvat edelleen tärkeiltä.

• Työssäni tarvitsen opiskelijakunnan moninaistuessa yhä enemmän erityispedagogista osaamista. Perusasteelta tulevilla opiskelijoilla on monenlaisia haasteita. Vaikken toimisi koskaan erityisopettajana, olen saanut opinnoistani valtavan paljon työkaluja nykyiseen työhöni. Haluan olla nykyisessäkin työssäni entistä parempi. Koulutus mahdollistaa myös sen, että tulevaisuudessa on mahdollisuus saada monipuolisempia töitä, Ruusunen pohtii.

 

Opettaja kohtaa monenlaisia haasteita

Susan Ruusunen kuvailee, että opettaja kohtaa työssään varsin monenlaisia haasteita. Opiskelun myötä saadut eväät opiskelijan auttamiseen ja tukemiseen päätyvät heti käyttöön. Esimerkiksi oppivelvollisuusiän nosto on saattanut lisätä motivaatio-ongelmia, osa nuorista saattaa myös ajautua opiskelemaan itselleen toisena tai kolmantena vaihtoehtona ollutta alaa. Paljon haasteita on myös kielellisten ja matemaattisten valmiuksien kanssa. Vuorovaikutusalalla huomiota on kiinnitettävä myös sosiaalisiin haasteisiin.

• Monilta nuorilta puuttuu vielä itseluottamusta ja he voivat olla hyvin arkoja ja sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja. Paniikkihäiriöt ja mielenterveysongelmat tekevät opiskelusta ja työelämästä haasteellista. Kaikki eivät osaa itse pyytää apua, joten opettajan on osattava sitä antaa. Meidän alallamme luonteva vuorovaikutus asiakkaan kanssa on varsin olennainen osa työtä, hän painottaa.

Usein työelämätaitojakin käydään läpi opiskelijoiden kanssa. Aikataulut ja vastuut eivät ole kaikille itsestään selviä. Työpaikalla odotetaan asennetta ja kiinnostusta. Entä miten tarttua päihdeongelmiin? Miten löytää nuorelle tukiverkostoja ja tehdä moniammatillista yhteistyötä hänen asioidensa selvittämiseksi? Muun muassa näihin kysymyksiin Ruusunen lähti hakemaan vastauksia – ja sai ne. Kokonaisvaltainen ymmärrys on kasvanut opintojen myötä ja keinovalikoima on laajentunut.

• Minulla on tapana olla yhteydessä vanhempiin aina heti opintojen alussa. Näin pääsemme keskustelemaan nuoren opiskelusta positiivisessa hengessä, hän kertoo.

Susan Ruusunen opettaa ravintola-alalla, joka on tällä hetkellä yksi pahimpia työvoimapula-aloja. Aloituspaikkoja on paljon, mutta alan arvostus laski koronavuosina monien siirtyessä muihin työtehtäviin. Ruusunen miettii, että alasta liikkuu paljon vääriä mielikuvia. Ala tarjoaa töitä monenlaisille ihmisille ja eri tehtävät ovat tehtävissä eri vuorokaudenaikoina.

• Kyllähän asiakkaat ovat valtaosin tyytyväisiä, sillä kohtaamme heitä yleensä heidän ollessaan vapaa-ajalla. Sanoisin, että henkinen paine on alalla melko pieni ja työkaveritkin ovat mukavia ja rentoja huumorityyppejä. Olemme aika etuoikeutettuja päästessämme mukaan ihmisten suuriin juhlahetkiin. Olen joskus miettinyt, että kuuloistaisiko ruoka-artesaani arvokkaammalta nimikkeeltä kuin kokki, käsityöläisammatistahan tässä on kyse, hän kuvailee.

 

Opiskelun hyödyt käytäntöön

Susan Ruusunen kiittelee suomalaista ilmaista koulutusjärjestelmää.

• Minullakin jäi aikanaan lukio käymättä, mutta saatoin silti opiskella opettajaksi ja monipuolistaa osaamistani erityisopettajakoulutuksella. Nuoruuden valinnat eivät sulje ovia ja aikuisena olen huomannut olevani oikeastaan aika hyvä ja sinnikäs opiskelija. Se kasvattaa itsetuntoa, kun huomaa osaavansa, oppivansa ja sisäistävänsä uusia asioita, hän kertoo innostuneena.

Erityisopettajaopinnoissa uutta toi ensin teoreettisen viitekehyksen ymmärtäminen ja ajattelua avarsi hyvin myös vertaisoppiminen, kollegiaalinen tuki ja erilaisiin työkulttuureihin tutustuminen. Harjoittelussa hän pääsi pitämään yläkouluun kotitaloustunteja sekä Spesiaan osallistumaan kodinhuoltajien, vaativan erityisen tuen opiskelijoiden koulutukseen.

• Koen saavani opiskelusta paljon virtaa. Elämäntilanteeni mahdollistaa keskittymisen opintoihin, kun kotona ei enää ole pieniä lapsia. Halusin ottaa kaiken irti opinnoista ja hyvät ryhmät ja kunnianhimoinen tekeminen on motivoinut minua, hän painottaa.

Työn ohessa opiskelu ei ole aina helppoa ja ajoittain tunnit meinaavat loppua kesken. Organisointi, aikataulutus, säännölliset ryhmä-Teamsit ja oman tavoitetason määrittely ovat tärkeitä. On opintojaksoja, joissa kannattaa pyrkiä mahdollisimman hyvään suoritukseen, kun jossain toisessa rimaa kannattaa hieman laskea. Tärkeintä on kehittää omaa osaamista ja priorisoida opiskeltavat asiat siitä näkökulmasta. Valinnaisuudesta on hyötyä.

Opintojen osaamisperustaisuus näyttäytyi ensin hieman vieraana.

• Etenkin alussa kaipasin joistain aiheista hieman enemmän opetusta ja konkreettisia luentoja. Toisaalta itseohjautuvuus on tätä päivää ja olennainen osa oppimista. Tietenkin uudenlainen opiskelu tuntuu aina alussa kaoottiselta, mutta onneksi ohjaustuntejakin oli erittäin hyvin tarjolla. Apua sai aina sitä tarvitessaan ja viesteihin vastattiin nopeasti, Ruusunen kiittelee.

Helpotusta opiskeluun toi myös kursseihin tutustuminen jo ennakkoon. Ennakointi helpotti myös kirjojen saatavuutta. Uusille opiskelijoille hän vinkkaa, että kovankin kiireen keskellä on muistettava levätä ja liikkua. Vaikka opiskelu on tärkeää, ei se saa täyttää koko elämää. Myös irtiottoja arjesta tarvitaan.

Teksti: Heli Antila

Kuvat: Susan Ruususen arkisto ja Maaret Usvasalmi.