Opettajankouluttajana ja hanketyöntekijänä Marja on työskennellyt aina enemmän tai vähemmän tietojärjestelmien kanssa, onhan hän koulutukseltaan myös ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri.
- Tulin TAMKiin Nokia Networksin ja Tietoverkkoinstituutin TTKK:n kautta vuonna 2001. Ensimmäiset 14 vuotta työskentelin Virtuaaliammattikorkeakouluverkoston johtajana ja ammatillisen opettajakorkeakoulun puolelle siirryin vuonna 2015, hän kertoo.
Lähellä sydäntä on ollut verkkopedagogiikka ja tietoverkon palveluiden opiskelija- ja opettajalähtöinen kehittäminen. Viimeinen projekti ennen eläköitymistä on parhaillaan pilottivaiheessa oleva Ohjus-hankkeen ohjausalusta, jonka hän toivoo jäävän käyttöön myös hankkeen päättyessä. Alustan yhtenä ajatuksena on tukea opinnollistamisen yhä laajempaa hyödyntämistä opinnoissa.
Alusta tarjoaa myös mahdollisimman yksinkertaisella tavalla tietoa erilaisista mahdollisuuksista tulla opiskelemaan korkeakouluun vaikkapa polkuopintojen kautta. Marja Keränen näkee oppimisalustalla tärkeän tehtävän myös tuoda ammattikorkeakouluopiskelun mahdollisuuksia esille entistä paremmin.
- Insinööritieteisiin tarvitaan hyviä osaajia, niin sellaisia, joiden vahvuudet ovat käytännössä, kuin teoriaosaajiakin. Opinnollistaminen mahdollistaa sen, että opintoja voi yhä laajemmin tehdä myös työn ohessa – ja itse työtä tekemällä. Jos on vuosia tehnyt päivittäin töitä kansainvälisessä verkostossa, voi esimerkiksi osoittaa englannin kielen osaamisen, hän kertoo.
Ohjus-alustalta löytyy myös aineistoa, jonka avulla voi sanoittaa erilaisia opintopolkuja. Väylälle voi ponnistaa omia vahvuuksiaan hyödyntämällä, sillä opiskelemaan halutaan muitakin kuin vain pelkkiä huippulahjakkuuksia.
Hyppäys korkeakoulumaailmaan sujui kivuttomasti
Marja Keräsen hyppäys korkeakoulumaailmaan vuosituhannen alussa sujui näin jälkikäteen ajatellen varsin kivuttomasti. Muutos järjestelmien kehittelytyöstä järjestelmien käyttäjäksi ei lopulta ollut niin suuri, kun voisi kuvitella. Ymmärrys järjestelmien rakenteesta ja toimintaperiaatteista osoittautui hyödylliseksi osaamiseksi, jonka rinnalla pääsi nyt hyödyntämään täysimääräisesti myös pedagogista osaamista Virtuaaliamk-työssään.
- Korkeakoulussa monia asioita tapahtuu erilaisten järjestelmien varassa toimivina prosesseina. Myös opettajuus oli minulle tuttua, sillä olin jo aiemmin toiminut opetustyössä Tekulla ja opettajaidentiteetti eli minussa vahvana taustalla, sisältyihän aiempiinkin työtehtäviini paljon koulutusta, hän muistelee.
Ammattikorkeakouluvuosinaan Marja Keränen on saanut työskennellä mahtavissa tiimeissä loistavien kollegojen kanssa. Hän muistuttaa, että työskennellessä verkko-oppimismaailmassa kokonaisuuden rakentaa aina tiimi, jossa erilaiset toimijat pääsevät hyödyntämään omia vahvuuksiaan.
- Voisin luetella monien hyvien yhteistyökumppaneiden nimiä niin TAMKista kuin muistakin yhteistyökorkeakouluista. Ehkä vuosien saatossa Teija Lehdosta tuli yksi läheisimmistä yhteistyökumppaneistani, hän kiittelee.
Ajatuksia opettajankoulutuksesta
Työssään opettajankouluttajana Marja Keränen luotsasi vuosittain omaa opettajankoulutusryhmää ja toimi myös opettajatuutorina verkkoryhmille. Hän pääsi kokemaan siirtymisen osaamisperustaiseen opetussuunnitelmaan ja uuteen opettajatuutorimalliin.
- Erityisen ilahtunut olin siitä, että pääsin seuraamaan opettajaopiskelijoiden harjoitteluja. Harjoittelunohjaus tukee hienosti omankin ammattitaidon ylläpitämistä ja oman osaamisen päivittämistä, hän kiittelee.
Harjoitteluohjauksessa voisi toisaalta tuntua kiinnostavalta alakohtaisten ryhmien perustaminen, joka mahdollistaisi oman alansa erilaisten opetustilanteiden seurannan – toisaalta monialaisuus on valtava rikkaus ja myös hyvin opettavaista.
- Tuutoritapaamisissa opettajaopiskelijat ovat pitäneet lyhyitä oman alansa näytetilanteita, joista he ovat saaneet vertaispalautetta. Tämä on mahdollistanut tutustumisen uusiin teemoihin, muun muassa tänä syksynä empatiavalmennukseen ja kädentaitojen opettamiseen, hän kertoo.
Marja Keränen kuvailee parhaimmillaan opettajaopiskelijoiden kanssa rakentuvan varsin erityisiä ohjaussuhteita. Aikuisopiskelijoiden kanssa syntyy erilainen yhteys ja opettajana rakentaa nopeasti näkemyksen kunkin opiskelijan vahvuuksista, jolloin voi tukea juuri henkilön omien vahvuuksien kehittämistä.
- Joskus näkee opiskelijoiden suorastaan ”lähtevän lentoon”, kun he tunnistavat omat voimavaransa, hän iloitsee.
Marja Keräselle niin rakas verkko-opetus koki suuren muutoksen koronan myötä. Nyt verkkoon tutustuivat nekin opettajat, jotka eivät olleet aiheesta aiemmin kiinnostuneet. Muillekin verkon ja digivälineiden hyödyntämisestä tuli entistä tärkeämpää. Tämä lisäsi digitaalisen osaamisen lisäosaamistarvetta. Vaikka opettajankoulutusryhmissä erilaisiin välineisiin tutustutaan, kokee Marja, että niiden pedagogista käyttöä voitaisiin käsitellä kattavamminkin. Lyhyt tutustuminen ei vielä takaa sitä, että kaikki opiskelijat osaisivat oikeasti työssään hyödyntää sovellusten kaikkia mahdollisuuksia.
- Kun pohjaosaaminen erilaisten sovellusten hyödyntämiseen on olemassa, kasvaa myös varmuus ottaa uusia sovelluksia käyttöön. Tulevaisuudessa opettajan työ on yhä enemmän työskentelyä erilaisten laitteiden kanssa, ihmisten ja koneen vuorovaikutusta ja virtuaalisten kohtaamisten lisääntymistä, hän muistuttaa.
Eläkepäiville Marja Keränen ei ole vielä tehnyt tarkkoja suunnitelmia. Oman yritystaustan myötä työskentely yritysmaailmassa voisi olla yksi vaihtoehto. Tavoitteena on myös kirjoittaa kirja, josta on muutamia lukuja jo valmiinakin.
Teksti: Heli Antila
Kuva: Marja Keräsen arkisto
Kommentit