- Oikeastaan itse pidän kovasti siitä, että käsillä on monenlaisia työtehtäviä. Työpäivät ovat usein antoisia ja kokemuksina rikkaita. Opetustyössä vuosien mittaan lisääntynyt kiire on joskus harmillista. Opiskelijoillakin kiire on toisinaan niin käsinkosketeltava, että opiskelemaan ehtiminen on tiukilla. Väistämättä opettajana miettii joskus, ehtiikö kovin nopeasti valmistuva opiskelija sisäistää asioita rauhassa, pohtii yliopettaja Päivi Lehtonen.
Pääosa hänen työstään on opettamista ja ohjaamista. Opiskelijoina on esimerkiksi ammatilliseksi opettajaksi, musiikkipedagogiksi, yhteisömuusikoksi tai ammatilliseksi erityisopettajaksi opiskelevia sekä avoimessa ammattikorkeakoulussa kasvatustiedettä opiskelevia – hyvin erilaisia ryhmiä, eri ikäisiä ja erilaisella koulutustaustalla tulevia opiskelijoita.
Päivi Lehtonen aloitti opetustyön TAOKissa (silloin TAOKK) vuosituhannen vaihteessa. Ensimmäiset tuntinsa hän piti vuonna 1999, mutta työ alkoi virallisesti vuonna 2000. Opettajan työ on muuttunut perinteisestä opettamisesta yhä enemmän yksilöllisen ohjaamisen ja kohtaamisen suuntaan.
Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa muutoksia on päässyt seuraamaan ja kokeilemaan aitiopaikalta. Päivi muistaa tutustuneensa käänteisen oppimisen kaltaiseen opiskeluun jo TAOKKiin tullessaan. Silloinkin opiskelussa hyödynnettiin vertaisryhmiä ja osallistettiin opiskelijoita. Osaavat opettajat kokeilivat rohkeasti uusia opettamisen tapoja jo ennen valtavirtaa. Hyvät kokemukset ja innostavat kollegat innostivat myös Päivin uudistamaan omaakin opettajuuttaan heti alusta lähtien. Kollegiaalista tukea on myös aina ollut tarjolla käytännön työtehtävissä, ja yhä nyt vielä opettajien, suunnittelijoiden ja muiden toimijoiden yhteinen asioiden pohtiminen on todella tärkeää.
Opettajaopiskelijat eivät aina ole heti valmiita TAOKissa käytettyyn opiskelusysteemiin. Omat kouluajat ovat luoneet mielikuvan opettamisesta, ja niinpä välillä toivotaan opettajan opettavan asiat perinteiseen tapaan. Harjoittelun myötä monille selviää, että opettajan työ on nykyisin erilaista kuin mielikuvissa tai omissa koulumuistoissa.
Myös etäopetuksessa voi saavuttaa positiivisen yhteisöllisen tunnelman
- Omatkin ajatukset muuttuvat matkan varrella. Uskoin aina koronavuosiin asti, ettei kaikkea voisi opettaa etänä. Nyt olen asiasta eri mieltä. Lähes kaikki aiheet ja opetus taipuvat myös etäopetukseksi. Usein se on jopa tehokkaampaa ja täsmällisempää kuin lähiopetus, hän arvioi.
Todennäköisesti etäopetus jatkuu tulevaisuudessakin. Lähiopetuksellakin on kuitenkin paikkansa, esimerkiksi tutustumisissa ja vierailuissa. Koronan vuoksi vierailut eri oppilaitoksissa jäivät tauolle. Päivi toivoo, että sellaisia pystyttäisiin taas lisäämään ohjelmaan. Esimerkiksi simulaatio-opetukseen opiskelijaryhmät ovat aiemmin päässeet tutustumaan niin terveydenhoidon, lentokoneen ohjauksen kuin metsäkoneenkuljettajankin opetuksessa. Vieraileminen erilaisissa oppilaitoksissa ja yrityksissä rikastuttaa opiskelijoiden ajattelua.
Etäopiskelu tarjoaa opiskelijoille hyvän mahdollisuuden järjestää omaa kiireistä elämäänsä. Tietenkään opettaja ei voi seurata mahdollista multitaskaamista koneilla, mutta opetustunneilla etäaikana on pystytty paremmin olemaan mukana, kun matkat eivät ole asettaneet haasteita. Etäopetuksessa käytetään usein esimerkiksi ZOOMin ”breakout rooms” -mahdollisuutta, jolloin opiskelijat pääsevät keskustelemaan pienissä ryhmissä hieman vapaammin ja syvällisemmin kuin isossa ryhmässä olisi mahdollista. Pienryhmäkeskustelut antavat aikaa myös jakaa omia kokemuksia. Keskustelut ovat merkittävä osa oppimista. Opiskelijat tuovat palautteissaan hyvin usein esille sen, miten opettavaisina he ovat pitäneet keskusteluja toisten opiskelijoiden kanssa.
- Pidän tärkeänä, että opiskelijat laittavat etätunnillakin omat kameransa auki. Vuorovaikutus on etätilanteessa tärkeää, ja läsnäolo näkyy toisillekin eleistä ja ilmeistä. Puhumisen lisäksi ajatuksiaan voi kirjoittaa chatin kautta, jos se tuntuu mukavammalta tavalta. Sellainen hybriditilanne, jossa osa opiskelijoista on etänä ja osa läsnä, on vähän haastava. Epäilen, että silloin verkossa olevat jäävät aina hieman heikommalle, Päivi Lehtonen pohtii.
Sen sijaan hän liputtaa nykyisin vahvasti sellaisen mallin puolessa, jossa tapaamisia on välillä etänä ja välillä lähiopetuksena. Opiskelun tukena toimii tällöin tapaamisten välissä luontevasti Moodle tai joku vastaava oppimisympäristö, josta voi aina vielä tarkistaa opetustuntien asiat.
Tekniikka ja muuttuvat sovellukset haastavat
Nykyisin opiskelijat opiskelevat omilla laitteillaan. Käytössä on useita erilaisia tietoteknisiä järjestelmiä, jotka opettajan on ensin omaksuttava itse ja osattava vielä opettaa opiskelijoilleen. Varsinaista ICT-opetusta ei juurikaan enää pidetä, mutta käytännössä opettaja joutuu silti nykyisin ohjaamaan myös paljon tietojärjestelmien käyttöä. Monet sovellukset aiheuttavat opiskelijoissa epätietoisuutta ja kysymyksiä. Myös laitteiden ja yhteyksien kanssa voi tulla ongelmia.
Tietojärjestelmien lisäksi opiskelutaitoja joudutaan aikuisopiskelijoiden kanssa välillä kertaamaan. Aiemmista opiskeluista voi olla kauan aikaa, eikä kaikilla opettajaopiskelijoilla ole välttämättä kovinkaan paljoa kokemusta opettajankoulutuksen tasoisesta opiskelusta. Vastaavasti heterogeenisessa opiskelijaryhmässä on niitäkin opiskelijoita, jotka ovat taitavia teknisissä asioissa ja pystyvät ohjaamaan kanssaopiskelijoita.
Päivi Lehtonen muistaa tapauksia, joissa valmistuminen on saattanut viivästyä heikkojen tietoteknisten taitojen vuoksi. Nykyisin vaihtoehtoiset suoritustavat voivat tukea monilla opintojen etenemistä. Jos kirjoittamisen sijaan on mahdollista videoida, saattaa tehtävän tekeminen käydä helpommaksi. Välillä opettaja joutuu silti monikanavaisesti etsimään opiskelijaa, jolla opinnot uhkaavat jäädä kesken. Vaihtoehtoiset suoritustavatkaan eivät motivoi aina kaikkia.
Ammatilliset opettajaopiskelijat lähestyvät usein keski-ikää, musiikkipedagogit ovat yleensä heitä nuorempia, suunnilleen parikymppisiä. Ikä näkyy kohtaamistilanteissa. Päivi Lehtonen kuvailee musiikkipedagogiopiskelijoita paitsi nuoriksi, myös välittömiksi, eloisiksi ja iloisiksi. Tällainen kuva heistä ryhmänä välittyy. Pitkään soittaneet nuoret ovat tottuneet jo pienestä pitäen kurinalaiseen työskentelyyn, joten heillä on pääsääntöisesti hyvät opiskeluvalmiudet. Lähes kaikki musiikkipedagogiopiskelijat ovat nykyisin hyvin kehittyneitä digitaidoissa, mikä heijastuu entistä parempina opiskelutaitoina. Monet sovellukset ja laitteistot ovat jo hyvin tuttuja myös opiskelukäytössä.
Hanketyötä ja artikkeleja
Opettajankoulutuksen lisäksi Päivi Lehtonen on ollut mukana myös TAOKin hankkeissa. Tällä hetkellä opetushallituksen rahoittama HYPETÄ!-hanke tarjoaa aktivoivaa ja osallistavaa pedagogiikkaa ammatissa jo toimiville opettajille. Toteutuksessa ryhmät tavataan kolmesti: alussa, opiskelun keskivaiheilla ja lopussa. Webinaarit tallennetaan, ja yhteisten kokoontumisten välillä tehdään tehtäviä Moodleen. Opinnoissa käydään läpi muun muassa digimenetelmiä ja pyritään tuomaan yhteiskehittämisen avulla tukea kouluttautujien oman opettajuuden kehittämiseen. Samalla opettajien digitaalinen työkalupakki karttuu.
Hanketyön lisäksi Päivi Lehtosen kevääseen kuuluu myös monien muiden opettajien tapaan artikkelikirjoitusta. Tällä hetkellä työn alla on yhteistyössä muiden opettajakorkeakoulujen ja yliopistojen opettajankoulutusten toimijoiden kanssa kirjata artikkelin muotoon selvitystä opettajankoulutusten opetussuunnitelmista. Tässä työssä hyödynnetään aiempien hankkeiden saavutuksia.
- On ehdottoman tärkeää saada hankkeiden tulokset laajasti näkyville. Tietoisuutta lisäämällä hanketoiminnoista on mahdollista rakentaa pysyviä käytäntöjä. Myös oma opettajuus kehittyy aina hankkeiden myötä, kuvailee Päivi.
Opettajankouluttajan työssä jatkuva kehittyminen on erityisen tärkeää. Päivi Lehtonen näkee, että kouluttajana on tunnettava mahdollisimman hyvin opettajuutta kaikilla tasoilla ja kaikissa muodoissa. Hanketyöstä on tässä suurta apua. Käytännön kokemuksia kannattaa kuunnella tarkalla korvalla ja uusimpiin tutkimuksiin tutustua aktiivisesti.
- Asiat muuttuvat ja kehittyvät. Yhtä asiaa kaipaan kuitenkin kovasti. Mielestäni lisääntyneen kiireen myötä pedagogiikasta puhumiselle on jäänyt vähemmän tilaa. Aiemmin oli enemmän aikaa kasvatusfilosofiselle pohdinnalle niin opiskelijoiden kuin työkavereidenkin kanssa. Nykyisin kaikilla on paljon tekemistä, ja kohtaamisissa keskustelu keskittyy usein järjestelyihin ja arkisiin rutiineihin syvällisemmän pohdinnan kustannuksella, hän harmittelee.
- Työn helmiä on nähdä opiskelijoiden kehittyvän ja oppivan. Silloin tällöin tulee viestejä entisiltä opiskelijoilta, jotka kertovat kuulumisistaan ja edistymisestään työelämässä. Hiljattain yksi TAOKista vuosia sitten valmistunut opettaja pysäytti minut lenkkipolulla ja esitteli puolisonsa ja pienet lapsensa. Opettajan työ saattaa joskus kantaa pitkälle, tuumii Päivi.
Teksti: Heli Antila
Kuva: Heidi Lehtonen
Kommentit