Vierailun tavoitteena oli löytää uusia ajatuksia ja työkaluja opettajan työhön ja kouluyhteisön toimintaan. Tavoitteen asettelu oli laaja: kaikki kiinnosti ja alussa myös hämmensi.
Meidän tapamme puhua ja harjoittaa koulutusta ja yhteiskunnallista elämää on harvinaista tässä maailmassa. Kokeneet opettajat kuitenkin tajuavat hyvin nopeasti kuinka fiksuja ja samalla yksinkertaisia meidän perusajatuksemme, arvomme ja käytäntömme ovat.
Oli hienoa nähdä, miten ryhmän kysymykset kehittyivät ja ymmärrys oppimiseen vaikuttavista asioista syveni ajan kuluessa ja kokemusten kertyessä. Alun epätoivo koulutussysteemien ja yhteiskuntien erilaisuudesta muuttui konkretisoituviksi kehittämisideoiksi ja toimintasuunnitelmiksi. Heräsi tervettä kriittisyyttä. Vähitellen kasvoi myös ymmärrys siitä, mihin voi vaikuttaa ja miten voi omalta osaltaan olla tekemässä muutosta.
Heidän puheensa fokus muuttui opettamisesta oppimiseen, koenumeroista itse- ja vertaisarviointiin, omasta puheesta dialogin tavoitteluun ja luennoinnista oppijoiden aktiivisuuden tukemiseen, yksin tekemisestä yhdessä kehittämiseen jne. Ajatukset työelämäyhteistyöstä synnyttivät hybridiwebinaarin, johon he saivat lyhyellä ajalla kutsuttua yli 120 henkeä ympäri Brasiliaa.
Kolmen kuukauden intensiivinen koulutus on iso satsaus IFRO:lta. Uskallan väittää, että se on myös vaikuttavaa koulutusta. Osallistujat kiittelivät mahdollisuutta keskittyä, oppia reflektoimaan, elää ja kokea elämää Suomessa, vaikka jotkut heistä välillä pitivätkin etätunteja klo 3 aamulla.
”En olisi uskonut, että demokratia voi todellakin toimia näin hienosti,” totesi yksi opettajista vaikuttuneena. Moni toivoi palaavansa tekemään tutkimusta Tampereelle. Erään opettajan tytär oli varma, että palaa Tampereelle opiskelemaan, oltuaan kolme kuukautta englanninkielisessä peruskoulussa, ”ihan parhaassa koulussa ikinä”.
Ryhmän eloisuus, aurinkoisuus, kiinnostuneisuus ja paneutuminen, tekivät heidän kanssaan työskentelystä ilon. Oli myös todella mielenkiintoista tutustua TAMKin eri yksikköihin ja tavata paljon omasta alastaan ja tekemisistään innostuneita opettajia. Lämmin kiitos kaikille mukana olleille!
”Teidän aurinkonne on kuin valo jääkaapissa, se valaisee muttei lämmitä”, totesi yksi opettajista ja ihmetteli kuinka paljon valon määrä voi vaihdella elokuusta lokakuun loppuun. Nyt se valo on enää siellä jääkaapissa ja valoisina muistoina opettajista, jotka todella haluavat rakentaa parempaa maailmaa.
Teksti ja kuva: Elina Harju
Kommentit