Työ ei mahdu yhteen tehtävänkuvaan
Aika työelämässä on opettanut Mikko Viitaselle yhden asian: opettajan arjessa harva päivä on samanlainen.
”Opettajankoulutuksessa oppii paljon pedagogiikasta, mutta työelämässä huomaa nopeasti, että todellisuus on usein oppitunteja ihmeellisempää.”
Mikko ei ole havaintonsa kanssa yksin. Juuri tällaista ammatillista opettajuutta myös Tapani ja Salonen (2019a) tutkimuksissaan kuvaavat. Heidän mukaansa opettajan työ ulottuu opetuksesta ohjaukseen, arviointiin, vuorovaikutukseen ja työelämäyhteistyöhön. Juuri tällaista arkea myös Mikko kuvaa.
Kolmen työvuoden aikana Mikko on huomannut, että yhden päivän aikana opettaja voi olla motivoija, ohjaaja, ongelmanratkaisija ja toisinaan myös opiskelijan tärkein kannattelija.
Kysyttäessä, millainen opettaja hänestä on tullut, vastaus löytyy nopeasti:
”Leppoisan määrätietoinen.”
Viitaselle on tärkeää, että oppitunneilla saa myös nauraa.
”Oppitunnilla on lupa nauraa. Positiivinen tunnelma ja ilmapiiri ovat oppimisen kannalta todella tärkeitä.”
Tässä kohdin myös Tapani ja Salonen (2019b) olisivat tutulla maaperällä. Positiivinen ilmapiiri ei ole vain viihtymistekijä, vaan osa oppimisen perustaa. Heidän mukaansa myönteiset oppimiskokemukset rakentuvat pitkälti vuorovaikutuksesta, yhteistoiminnallisuudesta ja opiskelijan kokemasta tuesta, juuri niistä asioista, joita Mikko korostaa omassa työssään.
Joskus tärkeintä ei ole opettaa
Opetustyön ohella Viitanen tekee myös DJ-keikkoja. Hänen mukaansa DJ-kopin ja luokkahuoneen välillä on yllättävän paljon yhtymäkohtia.
”Jos musiikki ei toimi, sitä pitää vaihtaa. Sama pätee opetukseen.”
Suunnitelma on tärkeä, mutta opettajan on myös osattava lukea tilannetta. Ryhmän dynamiikka, opiskelijoiden vire tai yksittäisen opiskelijan tilanne voivat muuttaa päivän kulun hetkessä.
Työn monimuotoisuus näkyi tilanteessa, jossa lastenklinikalla työssäoppimisjakson aloittanut opiskelija soitti ensimmäisen viikon jälkeen itkuisena ja epäili, ettei selviä harjoittelusta. Keskustelun aikana kävi ilmi, että suurimmat paineet tulivat opiskelijalta itseltään. Viitanen muistutti tätä omista vahvuuksistaan, ja opiskelija suoritti jakson lopulta erinomaisesti.
”Joskus tärkeintä ei ole opettaa uutta vaan auttaa opiskelijaa tunnistamaan oma osaamisensa.”
Tässä kohtaa Mikon kokemus käy edelleen suoraa keskustelua Tapani ja Salosen (2019b) havaintojen kanssa. Opiskelijat odottavat opettajalta ennen kaikkea ohjausta, tukea ja kykyä auttaa heitä etenemään omalla oppimispolullaan.
Mitä opimme?
Viitasen mukaan yksi tärkeimmistä neuvoista TAOK-opiskelijoille on yksinkertainen:
”Keskustelkaa mahdollisimman paljon jo opetustyössä olevien kanssa.”
Kurssisisällöt luovat perustan, mutta opettajan työn todellinen monimuotoisuus avautuu vasta käytännössä. Kun Mikon kokemuksia peilaa Tapani ja Salosen tutkimuksiin (2019a; 2019b), yhteys on selvä. Tutkimuksissa korostuvat ohjaus, vuorovaikutus, työelämälähtöisyys ja opiskelijan yksilöllinen tukeminen. Samat teemat näkyvät myös Viitasen tavassa kuvata omaa työtään.
Ehkä juuri siksi TAOKista mukaan saatu pedagoginen työkalupakki on osoittautunut työelämässä niin arvokkaaksi. Opettaja ei voi koskaan täysin ennakoida, mitä seuraava työpäivä tuo tullessaan. Sen sijaan hän voi rakentaa osaamista, jonka avulla kohdata opiskelijat, tilanteet ja muutokset avoimesti, joustavasti ja ammattitaitoisesti. Kuten Mikko on työuransa ensimmäisten opettajavuosien aikana huomannut, arki tarjoaa usein enemmän yllätyksiä kuin yksikään oppitunti.
Mikko Viitanen: Sairaanhoitaja (YAMK), lasten- ja nuorten hoitotyö, ammatillinen opettaja. Opettaa Turun ammatti-instituutissa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon opiskelijoita lasten ja nuorten osaamisalalla.
Haastattelu ja teksti: Mika Alhonkoski, lehtori, TAOK.
Lähteet ja lisälukemista:
Tapani, A. & Salonen, A. O. (2019a). Identifying Teachers’ Competencies in Finnish Vocational Education. International Journal for Research in Vocational Education and Training, 6(3), 243-260. https://doi.org/10.13152/IJRVET.6.3.3
Tapani, A. & Salonen, A. O. (2019b). Myönteisten oppimiskokemusten tekijät ja uudistuva opettajuus ammatillisessa koulutuksessa. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 21(2), 42-57. https://journal.fi/akakk/article/view/86933
Tekoälyn käyttö: Tekoälyä on hyödynnetty tekstin rakenteen, otsikoinnin ja kielenhuollon tukena. Haastatteluun perustuvat sisällöt, tulkinnat ja tekstin lopulliset ratkaisut ovat kirjoittajan tekemiä.
Kommentit