Olen Ulla Tila ja suoritin ammatillisen opettajan opinnot vuonna 2025–2026. Toimin Savon ammattioppilaitoksessa ammatinohjaajana hius- ja kauneudenhoitoalalla. Teen ohjauksen lisäksi opettajan sijaisuuksia sivutoimisena opettajana.
Olen ollut Savon ammattiopistolla töissä vuodesta 2019 alkaen, joten ammatinohjaajan ja opettajan kokemusta minulla oli jo jonkin verran opintojen alkaessa. Opinnoissa pystyin hyödyntämään omaa osaamistani oppilaitoksessa toimimisesta ja soveltamaan opittuja asioita käytäntöön.
Aloitin ammatillisen opettajan opinnot vuosi sitten keväällä TAMKissa ja muistan hyvin, kun kävimme tavoitteita läpi tuutorin kanssa Teamsin välityksellä. Päällimmäinen ajatukseni oli oppia oppimaan. Hieno ajatus, joka juontaa juurensa siitä, etten ole ollut kovinkaan hyvä opiskelija ja tunnollinen oppija. Olen toki suorittanut useita opintoja vaihtelevalla menestyksellä ja valmistunut niistä ajallaan. Samalla ajatuksella olen aiempiinkin opintoihini suhtautunut: haluan oppia oppimaan. Kuitenkin oppiminen on jäänyt aikaisemmin lähinnä käsitteeksi.
Oppimisesta syväoppimiseen
Oppiminen on ollut minulle aina mysteeri. Onko oppimista se, että opetellaan asiat ulkoa: ”hauki on kala, mikä hauki on” -tyylillä vai onko se jotain ihan muuta? Onko se lahjakkain ja taitavin, joka osaa luetella kaikki suurimmat kaupungit ulkoa vai se, joka tietää ne ja soveltaa tietoa tarvittaessa? Pitääkö teoriaopinnot osata ulkoa vai riittääkö, että osaa soveltaa niitä omassa työssään?
Opintojen alussa ajattelin, että nyt minä tyttö opettelen oppimaan. Mutta opintojen edetessä huomasin, etten opiskellut yhtään sen paremmin kuin aikaisemminkaan, mutta opin syväoppimaan sen sijaan.
Tietotulvat, jotka opinnot toivat tullessaan, soveltuivat suoraan oppilaitoksen arkeen ja sain uusia näkökulmia, ideoita ja ajatuksia omaan työhöni. Sain laaja-alaisempaa näkökulmaa miksi ja ketä varten me toimimme oppilaitoksessa, miten erilaiset ihmis-, oppimis- ja tietokäsitykset sijoittuvat arkeemme. Miksi pedagoginen näkökulma on tärkeää ja miten sen voi soveltaa omaan opetukseen, työelämään ja elinikäiseen oppimiseen.
Opiskeluun kuuluu huippuja ja pohjakosketuksia
Opinnot ovat yksi matka elämässä, ja siihen kuuluu huippuja ja pohjakosketuksia ihan niin kuin muussakin elämässä. Alkuun kaikki on uutta ja ihmeellistä, motivaatiota riittää, vaikka koko kylälle – ja oppiminen tuntuu helpolle. Mutta jossakin vaiheessa lähes jokaiselle tulee notkahdus, tehtävät sakkaavat ja oppiminen lähes pysähtyy.
Pieni epätoivo istuu olkapäällä ja kuiskuttelee, ettei tämä onnistu, motivaatio on jaettu kylälle juuri kun sitä kaipaisi kaikkein eniten. Tehtävät odottavat aloittamista ja tietokoneen ruutu huutaa tyhjyyttä. Ahdistavaa.
Mutta se kuuluu oppimisen prosessiin ja on se käännekohta, kun aletaan päästä kohti syväoppimista. Yksi kerrallaan tehtävät on tehty, opinnot etenevät ja vihreät palkit Moodlen sivulla lisääntyvät.
Opittu tieto alkaa jalostua ideoiksi ja ajatuksiksi arkeen, osataan soveltaa ja luoda uusia ajatuksia oppimisen osa-alueista. Tämä on se hetki, kun syntyy uusia oivalluksia ja syväoppiminen alkaa. Syväoppimisessa nähdään opinnot osana isompaa kokonaisuutta ja niille löytyy tarkoitus, ja se on ihanaa.
Pienryhmän tuki on erittäin isossa roolissa juuri notkahduksen aikana. Pienryhmässä voi jakaa tuntemuksia, ajatuksia ja ryhmän jäsenet pitävät yhtä ja huolehtivat, että kaikki pysyvät mukana kelkassa. Sovitut tapaamiset pakottavat tekemään tehtävät ajallaan ja yhteiset ryhmätyöt patistavat oppimaan, sillä eihän kukaan halua vierittää omia vastuita toisten harteille. Vaikka kaikki pienryhmäläiset olivat alkuun ihan vieraita ihmisiä ja erilaisista taustoista, niin opintojen lopussa kaikki olivat ystäviäni ja tärkein tukiverkostoni.
Vuosi menee nopeasti. Todistus taskussa jatkan elinikäistä oppimista ja matka jatkuu. Ajattelin, etten enää jatka opintoja vaan yritän löytää itselleni opettajan paikan oppilaitoksesta. Mutta kun suurella sydämellä tekee asioita, niin ajatukset ovat jo seuraavissa mahdollisissa opinnoissa erityisen tuen parissa. Tällä matkalla sain paljon hyviä oivalluksia, ihania ystäviä ja löysin oman polkuni tulevaisuuteen.
Teksti ja kuva: Ulla Tila
Kommentit