Edellisen kaltaisiin kysymyksiin löydettiin vastauksia Bernissä, Sveitsissä järjestetyssä ENTER-verkoston (ENTER Network of learning and teaching in the agricultural sector) tapaamisessa 17.-19.10.2022.
Ennakko-odotukseni seminaarista olivat hyvin perinteisiä; kolme päivää luokkahuoneissa kuuntelemassa esityksiä ekologiseen kestävään kehitykseen liittyen ja väliajoilla verkostoitumista seminaariosallistujien kanssa.
Tätäkin kaikkea oli, mutta ennen kaikkea etsimme vastauksia kestävyyden kysymyksiin käytännön oppimisen kautta workshopeissa, vierailuilla maatiloille sekä pitkillä lounailla ja kahvitauoilla.
Minua itseäni kiehtoi eniten tekemällä oppimisen pedagogiikka, josta verkoston tapaamisessa sai nauttia kokonaisvaltaisesti ja kaikilla aisteilla.
Covid-pandemian jälkimainingeissa oli ihana tavata ihmisiä ympäri Eurooppaa kasvotusten, aistia tunnelmaa, haistella maaseudun tuoksuja, silitellä lehmää ja pitää sylissä karkailevaa kanaa. Ei ihan opinto-ohjaajakouluttajan arkea.
Opinto-ohjaaja minussa pysähtyikin miettimään miten tärkeää ja ihanaa on, kun oppiminen on kokonaisvaltaista. Uskaltaisin jopa sanoa, että kestävää. Saimme toimia, kysellä ja osallistua omista lähtökohdistamme käsin sekä rikastuttaa ajattelua muiden ihmisten ja eri kulttuuritaustojen näkökulmilla asioihin. Ukrainan sota ja sen aiheuttama energiakriisi puhututti.
Keskustelujen kuluessa mm. eräs hollantilainen kollega sanoi ymmärtävänsä vasta nyt, miksi aurinkoenergian käyttöön liittyy Suomessa haasteita talviaikaan. Keskusteluilla ja näkökulmien vaihtamisella on merkitystä. Tekeminen luo vahvan muistijäljen.
Opomaisin juttu oli sveitsiläiseen oppisopimusjärjestelmään tutustuminen. 16-vuotias Lucas oli elokuussa aloittanut maatalousalan opintonsa, joka tarkoitti, että hän on tulevat kolme vuotta oppipoikana maatilalla. Yhden vuoden ajan aina yhdellä tilalla.
Hän oppii ja tekee päivät töitä maatalon isännän kanssa. Syö, nukkuu ja asuu yhdessä isäntäperheen kanssa. Yksi päivä viikossa on koulua, joka toinen viikonloppu Lucas käy kotonaan ja vuoden aikana on viisi lomaviikkoa.
Tällä systeemillä Sveitsissä on opiskeltu maatalousalalle aina tai ainakin kauan, eikä systeemiin haluta muutosta, sillä siitä valmistuvat ovat monipuolisia osaajia ja sitoutuneita työhönsä. Eräs syy tähän on myös se, että Sveitsissä maatilat periytyvät suvussa – isältä pojalle tai tyttärelle. Lucaskin haluaa isona jatkaa perheensä maatilan pitämistä.
Lehtorina minä haluan jatkaa tekemisellä ja keskustelemalla oppimisen vahvistamista ja mielestäni toimia siten pedagogisesti kestävästi. Osaamisperustaisuuteen ja tiimioppimiseen perustuva Ammatillinen opinto-ohjaajankoulutus mahdollistaa tämän meidän Pedagogiset ratkaisut ja kulttuuri -yksikössä.
Teksti ja kuvat Tarja Juurakko-Koskinen, lehtori
Matkakirjoitus ENTER-verkoston (ENTER Network of learning and teaching in the agricultural sector) tapaamisesta Bernissä, Sveitsissä 17.-19.2022. Mukana matkassa olivat TAMKin Pedagogiset ratkaisut ja kulttuuri -yksiköstä osaamispäällikkö Juha Lahtinen, lehtorit Eveliina Asikainen
Kommentit