- Matkani opoksi oli pitkä, mutta antoisa. Matkan varrella käyttöteoriani on hioutunut ja on syntynyt luottamus siihen, että osaan tehdä oikeita ratkaisuja. Ratkaisukeskeisyys tarkoittaa minulle nykyisin myös sitä, että ratkaisu löytyykin ohjattavan suunnalta, kuvailee Marianne Lehtinen opoportfoliossaan.
Hän on kouluttanut vuodesta 2010 alkaen kokkeja, tarjoilijoita ja baarimestareita Winnovassa. Kiinnostus opo-opintoja kohtaan syntyi mielenkiinnosta ohjaukseen. Muun muassa oppivelvollisuuden pidentämisen myötä ohjaukseen on panostettava oppilaitoksissa entistä enemmän.
Marianne pääsi TAOKiin suorittamaan opo-opintojaan ja aloitti ne vuonna 2018, kuin moni muukin opo-opiskelija; lähiryhmässä kampuksella, työn ohessa opiskellen. Perhesyyt veivät kuitenkin 2019 Amerikkaan miehen yhteysupseerityön myötä. Kyseessä oli kahden vuoden pesti ja opinnot olivat kesken. Työnantaja tuki ratkaisua ja myönsi opintovapaan. TAOKin opettajat myös muistuttivat, ettei kaksi vuotta Amerikassa suinkaan kelpaa syyksi jättää opo-opintoja kesken.
Eikä Marianne sitä suunnitellutkaan. Päinvastoin, hän halusi ammentaa vieraasta kulttuurista ajatuksia ohjauksesta ja rikastaa uusien kokemusten avulla opintopolkuaan. Osaamisperustainen opintosuunnitelma mahdollistaa sen, että opiskelijalla on suuri valinnanvapaus opiskeltavien asioiden suhteen.
- Tein tarkan laskelman puuttuvista opintopisteistä ja käytettävissä olevasta ajasta. Totesin, että minulla oli poikkeuksellinen mahdollisuus opiskella hyvin rauhalliseen tahtiin ja pääsin todella perehtymään asioihin. Sain valtavasti opinnoistani irti, hän kertoo.
Opiskelua koronan aikaan Coronadolla
Muutto koko perheen kanssa vieraaseen kulttuuriin tarkoitti tietenkin aluksi paljon erilaisia käytännön järjestelyjä ja kompromisseja. Lopulta elämä uudessa maassa asettui uomiinsa ja Marianne pystyi aloittamaan opiskelunsa.
Poikien high schoolin opinto-ohjaajan kanssa syntyi kiinnostavia keskusteluja ohjauksesta. Suunnitelmissa oli myös päästä tutustumaan kouluumn arkeen ja ohjaukseen, mutta lopulta yhteydenpito muuttui koronan vuoksi verkkovälitteiseksi. Itse opinto-ohjaus näytti yllättävänkin tutulta. Opinto-ohjaajilla on useita erilaisia tukiryhmiä, esimerkkinä nuorten naisten päihdeongelmiin keskittyvä ryhmä. Tukiryhmien lisäksi myös harrastustoiminta nivoutuu osaksi oppilaitoksen toimintaa. Kouluissa on myös aktiivista tutortoimintaa, jonka kautta pyritään löytämään ratkaisuja yksilöllisiinkin tilanteisiin.
Amerikassa on kuitenkin Suomea enemmän koulukohtaisia eroja, joten aivan koko totuutta Marianne ei nähnyt omien lastensa koulun kautta. Perhe asui kuitenkin alueella, jossa asuu hyvin toimeentulevaa väestöä.
Väestöpohja heijastuu amerikkalaiseen koulujärjestelmään suuresti, joten järjestelmä onkin varsin epätasa-arvoinen. Nuorten ongelmat sinällään ovat kuitenkin globaaleja, joten hyvin saman tyyppisten asioiden parissa niin suomalainen kuin amerikkalainenkin opinto-ohjaaja työskentelee.
Miten epätasa-arvoisuus sitten käytännössä heijastuu?
- Amerikassa opettajaksi voi valmistua jopa parissa vuodessa. Alalla toimiikin hyvin eri tavoin pätevöityneitä opettajia. Käytännössä paremmilla asuinalueilla on usein pätevämmät opettajat. Koska myös alueen asukkaiden verotulot vaikuttavat koulujen rahoitukseen, saattaa osa kouluista toimia käytännössä hyvinkin pienellä budjetilla. On olemassa tapauksia, joissa perheet ovat väärentäneet jopa osoitteitaan saadakseen lapsiaan parempiin kouluihin, Marianne kertoo.
Kouluasteet sinällään ovat aika samantyyppisiä kuin Suomessakin, mutta rinnakkain toimii monenlaisia koulujärjestelmiä. Opintoja voi suorittaa usein erilaisin tavoin. Myös yksityisiä kouluja ja kotikouluja toimii paljon. Erona Suomeen on sekin, että suuresta maasta löytyy paljon erittäin vähän kouluttautuneita. Moni oppii alansa käytännössä työn kautta sen sijaan, että kävisi ammatillisen koulutuksen tai täydennyskoulutuksia. Toisena ääripäänä ovat kansainvälisestikin arvostetut huippuyliopistot.
Omien nuorten ohjausta
Marianne Lehtinen pääsi ohjaamaan myös omia nuoriaan kohti erilaisia tavoitteita. Pojista toinen on Suomen ja Yhdysvaltain kaksoiskansalainen ja hänen haaveenaan on päästä US Air Forceen, Yhdysvaltain asevoimissa. Koska hän ei ehtinyt saada high schoolin päästötodistusta, matka asevoimiin on mahdollista tehdä tietyn testauksen kautta. Näihin testeihin valmistautumisessa sekä testauskriteerien ja testipaikkojen selvittelyssä Marianne pääsi testaamaan opinto-ohjaajan taitojaan.
Osa testeistä osoittautui hyvinkin haasteellisiksi ja niissä oli vaikeita sisältöjä, esimerkiksi amerikan-englannin sivistyssanoja päädyttiin opiskelemaan lopulta yhdessä. Vaikka muu perhe on palannut Suomeen, poika jäi vielä asumaan Yhdysvaltoihin ja haave asevoimien erikoisjoukoista elää edelleen.
Nuorempi pojista ei loputa aloittanut high shcoolia vaan jatkoi suomalaisia talotekniikan opintojaan ja sai äitinsä ohjauksessa suoritettua etänä muun muassa lähes kaikki YTO-opintonsa.
Ennen kuin korona rajoitti yhteiskunnan toimintoja , Marianne ehti perheineen mukaan myös paikallisen Suomi-yhteisön toimintaan. Suomi-taloa ylläpidettiin vapaaehtoisvoimin ja siellä esiteltiin maata ja kulttuuria sekä järjestettiin erilaisia teemajuhlia. Valitettavasti monet yhteistyöideat Suomi-yhteisössä jäivät koronan vuoksi toteutumatta.
Kaikkiin kokemuksiin korona ei onneksi vaikuttanut. Perhe tutustui Yhdysvalloissa moniin kansallispuistoihin ja tätä on tarkoitus jatkaa Suomessakin vanhan urheiluharrastuksen, sisäpyöräilyn rinnalla.
Tällä hetkellä Marianne Lehtinen toimii vanhassa työssään Winnovassa. Painopiste on siirtynyt opettajuudesta ohjaukseen ja muutoksen on mahdollistanut myös työnantaja tehtävien resurssoinnissa. Työhön kuuluu muun muassa HOKSien tekemistä, tukihenkilönä toimimista sekä tavoitteena on tuoda ohjauksellista näkökulmaa omaan työyhteisöön. Tulevaisuudessa siintää myös haave siirtyä opinto-ohjaajan työhön.
- Oppivelvollisuusiän nosto tarkoittaa lisäresursseja ohjaukseen ja vielä ei tiedetä mitä kaikkea muutos käytännössä tuo mukanaan. Ohjauksen tarve tulee varmasti lisääntymään paljon ja uskon sen näkyvän myös työtehtävissäni, hän arvioi.
Teksti: Heli Antila
Kuvat: Marianne Lehtisen arkisto.
Kommentit