Hankkeessa on tuotettu erilaisia tapoja korkeakoulupedagogiikan osaajien tukemiseen sekä vertaisoppimisen prosessilla saatu eri ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen henkilöstö jakamaan hyviä käytäntöjään. Työskentelyn tueksi on tarjolla niin videoita kuin kirjallisuuskatsauksiakin. Lisäksi on kehitetty Jatkuva oppiminen korkeakoulussa -osaamismerkki, johon videot toimivat myös tietopohjana.
Hankkeessa TAMKista mukana ollut yliopettaja Hanna Teräs painottaa, että asiasta pitää puhua – sillä yhteistä toimintamallia tai jatkuvan oppimisen vakiintuneita käytäntöjä ei ole olemassa, ei edes korkeakoulujen sisällä. Selkeää yhtä määritelmää korkeakoulujen jatkuvan oppimisen pedagogiikasta ei ole olemassa. Korkeakoulujen strategioissa asia mainitaan, mutta miten sitä osataan jalkauttaa käytäntöön? Kokko-hankkeen kyselyssä haastatellut korkeakouluopettajat kokevat olevansa asian kanssa melko yksin. Aika lapsenkengissä siis vielä ollaan.
Puhuttaessa jatkuvasta oppimisesta korkeakouluissa digitalisaation rooli nousee keskeiseen asemaan. Koulutettavista monet ovat töissä käyviä aikuisia, joten alueellisen saavutettavuuden ja tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien turvaaminen on tärkeää. Kaikille on tarjottava yhtäläinen mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan riippumatta työpaikan sijainnista.
Entä onko tarjooma kohdallaan? Löytyykö avoimen korkeakoulun tai täydennyskoulutusten tarjonnasta juuri niitä koulutuksia, joiden osaamisia työelämässä kipeimmin kaivataan? Tunnetaanko kentällä korkeakouluopiskelujen mahdollisuudet ja onko polku kohti korkeampia opintoja riittävästi tasoitettu? Riittävätkö itseluottamus, aika ja opiskelutaidot työn ohessa opiskeluun? Nähdäänkö yrityksissä lisäosaamisen ja aktiivisen TKI-yhteistyön tuoma kilpailuetu? Tai näkevätkö sitä kaikki edes korkeakoulujen sisällä? Avoimia kysymyksiä on paljon.
Digitalisaation rooli on keskeinen jatkuvassa oppimisessa, mutta se ei yksin ratkaise haasteita. Osalla aikuisopiskelijoista saattaa aiemmista opinnoista olla kulunut jopa useampi kymmenen vuotta. Sinä aikana niin koulutuksen käytännöt kuin oppimismenetelmätkin ovat muuttuneet suuresti. Saattaa olla, että digitaaliset oppimisympäristöt ovat vieraita ja opiskelun alussa tuen tarve on suurta.
Yhtä heterogeenistä on tilanne myös opettajien keskuudessa. Toiset osaavat hyödyntää digitaalisia oppimisympäristöjä pedagogisesti taitavalla tavalla, siinä missä toisilla voi olla suuria haasteita itse tekniikan kanssa selviämisestä.
Hybridiopetus, jossa osa opiskelijoista on kampuksella ja osa etänä, on opettajalle jo itsessään haastavaa. Kun tähän vielä yhdistetään erilaiset osaamisen tasot ja oppimisen tavoitteet, on yhtälö varsin haasteellinen. Toisella opiskelijallahan saattaa olla tavoitteena korkeakoulututkinto, siinä missä joku toinen vain päivittää osaamistaan täydennyskoulutuksen keinoin. Jatkuva oppiminen lisää koulutuksen modulaarisuutta.
Opettajille muutos näyttäytyy helposti työn kuormittavuutena. Opiskelijaryhmän odotukset vaihtelevat ja hyvin erilaisista taustoista tulevien opiskelijoiden yksilöllinen kohtaaminen ei aina ole helppoa. Jotta toimittaisiin pedagogisesti kestävällä tavalla, on rakenteita muokattava ja pedagogiikkaa ajateltava toisin. Valmiita ratkaisuja ei ole olemassa. Opettajat tarvitsevat tukea ja opiskelijat rohkaisua.
Jo koulutuspolutkin voivat näyttäytyä vieraina sellaisille opiskelijoille, joilla ei ole aiempaa kokemusta korkeakouluopinnoista. Avoimia kysymyksiä on paljon: kenelle opinnot on tarkoitettu, mitä niistä voi hyötyä ja kuinka työlästä opiskelu korkeakoulussa on? Monia asioita on sanoitettava opiskelijakandidaateille, ennen kuin edes päätös omasta opiskelusta voi syntyä.
Keskustelua jatkuvan oppimisen pedagogiikasta herätellään videoiden avulla
Kokko-hankkeessa päätettiin avata keskustelu jatkuvan oppimisen pedagogiikasta videoiden avulla. TAMKin tuottamassa videossa Hanna Teräksen luotsaamassa paneelikeskustelussa ajatuksiaan tuovat esille Tampereen yliopiston jatkuvan oppimisen tenure track -professori Päivi Hökkä, Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajankoulutuksen osaamispäällikkö Juha Lahtinen ja Teaching and Learning Centren päällikkö Leena Katto.
He pohtivat muun muassa oppimista identiteettiprosessina, erilaisten täydennyskoulutusten kasvavaa roolia sekä kouluttautumista tulevaisuuden työelämää varten. Tutkintokoulutuksenkin opintojaksojen tulisi olla laajasti käytössä myös yksittäisen osaamisen hankkimiseen.
Opettajalle moninainen opiskelijaryhmä erilaisine tavoitteineen on haastava kokonaisuus, mutta se on osa tämän päivän opettajuutta, joten työnkuvaa ja tehtävien priorisointiakin on pohdittava, ettei työkuorma kasva kohtuuttomaksi.
Toisessa videossa Hanna Teräs avaa ajatuksiaan jatkuvasta oppimisesta. Jatkuvaan oppimiseen liittyy monta erilaista näkökulmaa. Se on edelleen vakiintumaton ja muotoaan hakeva käsite. Jatkuvaa oppimista edellyttää työelämässä tapahtuva murros ja se voidaan nähdä niin koulutus- kuin työvoimapoliittisenakin kysymyksenä. Onkin tärkeää luoda jatkuvaa oppimista edistäviä rakenteita, joissa sovitetaan yhteen erilaisia tarpeita ja näkökulmia.
Lisätietoja ja linkkejä: https://www.oamk.fi/fi/koulutus/ammatillinen-opettajakorkeakoulu/kopeyhteiso/jatkuva-oppiminen-korkeakouluissa-osaamismerkki
Teksti: Heli Antila ja Hanna Teräs
Kommentit