Motivaatio pysyy yllä, kun opettajakin uskaltaa kokeilla ja keskustella

• Kyllähän valinta yllätti. Olen ollut opettajan roolissa vasta aika vähän aikaa ja koen vielä hakevani omaa opettajaidentiteettiäni, kuvailee vuoden TAMKilaiseksi valittu Petteri Jekunen, teollisuusteknologia-osaamisyksikön lehtori.

Opiskelijakunta TAMKOn valintaperusteissa mainittiin muun maussa: ”Kannustava, projekteja ja ideoita eteenpäin vievä opetustyyli.”

Vaikka opettajuus on suhteellisen uutta, TAMKilaisena Petteri ei suinkaan ole tuore kasvo. Valmistuttuaan hän toimi aluksi viisi vuotta koodarina lääketieteen tekniikka-alalla, sen jälkeen toiset viisi vuotta Tampereen Puhelimella ja ammattikorkeakouluvuosia on takana kohta jo parikymmentä, suurin osa tietohallinnon puolella.

Opetustyö tuli mukaan vähän vahingossa. Petteri kouluttautui itse lyhytkursseilla, kiinnostui pedagogisista ajatuksista, lähti koemielessä vetämään pari opintojaksoa, opiskeli ammatilliseksi opettajaksi TAOKissa ja päätyi lehtoriksi opettamaan tietotekniikkaa ja ohjelmistotekniikkaa. Nyt hän on erittäin innostunut opettamisesta.

 

Vuorovaikutus ja palaute

Kaiken lähtökohdaksi Petteri Jekunen kuvailee hyvän oppimisen ymmärtämistä. Opettajan on tunnistettava, miten oppiminen saadaan aikaan, miten osaamistavoitteet saavutetaan ja kuinka teoriaa sovelletaan käytäntöön. Tavoitteen saavuttamisessa auttaa merkittävästi opettajan ja opiskelijan toimiva vuorovaikutus. Valitettavasti sille ei aina ole käytännössä vain riittävästi aikaa.

Yksi merkittävä osa vuorovaikutusta on palaute. Opettajan palautteen lisäksi myös vertaispalaute on tärkeää ja vie oppimista eteenpäin. Muiden tehtävien tarkastelussa on kuitenkin omat riskinsä. Nokkela suorittajakeskeinen opiskelija saattaa surutta kopioida omaan tehtäväänsä parhaat palat kaverilta. Kaikissa kulttuureissa tämä toimintatapa ei ole edes eettisesti arveluttava. Opiskelija saattaa kokea, että tarkoitus pyhittää keinot ja vain lopputulos ratkaisee.

Silti toisten vastauksiin tutustuminen sekä niiden analysointi ja arviointi on niin opettavaista, että tämäkin pieni riski kannattaa ottaa. Tekoälykin auttaa plagioinnintunnistuksessa. Myös vertaisarviointityökalut ovat suurena apuna, kun opiskelijoita opintojaksolla on paljon.

Usein kuulee opettajien sanovan, että henkilökohtaiselle palautteelle ei ole nykypäivän hektisessä korkeakoulumaailmassa ole riittävästi aikaa. Teknisen puolen taustasta on tässäkin asiassa hyötyä. Osaavan ammattilaisen käsissä toimiva työkalu taipuu yllättävän moneksi. Kun opiskelijoita on paljon, työkaluilla on suuri merkitys; ne voisivat tukea opetusta vielä paljon nykyistä paremmin.

Erilaiset massamuokkaukset ovat Moodlessa mahdottomia ja esimerkiksi WETOssa niihin on panostettu enemmän. Tällä puolella on edelleen paljon tehtävää. IT-puolen ammattilaistyökaluissa on panostettu työn tehokkuuteen aika paljon, mutta verkko-opetuksen työkaluissa vastaava kehitys ei vielä näy. Palautetyökaluja olisi hyvä saada käyttöön enemmänkin ja myös niiden ominaisuuksien kehittämistä tarvitaan. Käytännössä on kokeiltu myös töiden vertaisarviointia anonyymisti.

Projektikursseilla vuorovaikutus syntyy usein luontevasti toisten projektien eri työvaiheita tarkastellessa. Opettajan on syytä antaa palautteensa pääosin positiivisena, toki tarvittaessa hampurilaismallia hyödyntäen, jotta tarvittavat kehityskohteetkin saadaan esille. Kuitenkin positiivinen palaute on se, joka käytännössä motivoi tekemään.

Petterillä on ollut tapana antaa myös tuntien alussa lyhyt mahdollisuus keskusteluun. Korona-aikana Teamsissa tämä koettiin piristävänä. Luokkatilanteessa joku joskus huomautti keskustelun lomassa, että eikös tunnin pitänyt jo alkaa. Pienet viestinnälliset eleet, tervehtimiset ja kuulumisten vaihto luovat kuitenkin aina otollista tunnelmaa kohtaamistilanteeseen. Ne myös mahdollistavat oppituntitilanteeseen positiivisen ja avoimen ilmapiirin.

Myös oppimistilanteissa kannattaa keskusteluttaa – jos ei ihan koko ryhmän kesken, niin pienemmissä tiimeissä. Aiheiden suhteen kannattaa kuitenkin etenkin verkossa olla varovainen. Teamsin chat-ruutu saattaa kerätä varsin kärkeviäkin mielipiteitä, vähän niin kuin sosiaalinen media. Pikaviestit saattavat houkutella myös opiskelijan hakemaan vierihoitoa – kysymään jokaisessa työn vaiheessa opettajan näkemystä.

Tiimitöissä erilainen vastuunkanto saattaa tarkoittaa sitä, että eri opiskelijat ottavat hyvin erilaisen vastuun. Tässä Petteri on hyödyntänyt Jira-tehtävienhallintaohjelmistoa, jonka avulla saadaan vastuutettua ja nimettyä jokainen tehty tehtävä tietylle ryhmän jäsenelle. Näin tehty tulee näkyväksi.

Opetuksen työkaluja valitessa on eduksi, että sama työkalu tulee eteen myös työelämässä eli ei ole erikseen opiskelutyökalua ja työelämän oikeaa työkalua vaan ne ovat yksi ja sama.

 

Motivointi ja tehtävien mielekkyys tärkeää

Petteri Jekunen kuvailee, että varsin olennainen osa oppimista rakentuu opetusmateriaalien sekä tehtävien ja niiden käsittelyn kautta. Materiaalit voivat olla helposti lähestyttäviä tai kovin akateemisia – tai jotain siltä väliltä. Ryhmä ja sen opiskelijoiden aiempi osaaminen määrää isot reunaehdot sille, miten uusi opetettava asia kannattaa tuoda esille.

Tämä heijastuu myös tehtävävalintoihin. Opiskelijoiden voi antaa oppia tekemällä asioita kaavamaisesti tai hoitamalla kakki itse, aina lähdemateriaalien etsintää myöten. Opettajan on tärkeää huomioida milloin siimaa kannattaa antaa ja milloin paras vaihtoehto on jonkinlainen välimuoto edellisistä. Jos aihe on kovin haastava, itseohjautuvuutta ei voi odottaa liikaa.

Oppimistehtävän tulee myös olla käytännön ja teorian sujuvalla tavalla yhdistävä ja työelämäosaamista vahvistava. Työelämäyhteistyö on tärkeää ja sitä tulisikin yhä tiivistää alan yritysten kanssa. Työelämätahojen sitoutus ja vuosittain jatkuva yhteistyö kantaa hedelmää molemmille osapuolille. Myös hyviä case-esimerkkejä kannattaa tuoda mukaan opetukseen.

Opiskelijoiden motivoinnissa on huomioitava se, että ryhmissä on aina kahdenlaisia opiskelijoita: niitä, jotka haluavat oppia mahdollisimman paljon ja niitä, joille riittää kurssin läpäisy.

• Alkuun ehkä hyväksyin liikaakin sen tosiasian, että osa opiskelijoista tippuu aina matkalla ja jättää kurssit kesken. Nyt olen jo oppinut kiinnittämään huomiota pudokkaisiinkin, hän pohtii.

Jo aiemmin mainittu palaute on hyvä motivointikeino. Erityisesti heikompien opiskelijoiden tapauksessa voi olla erittäin tärkeää tunne siitä, että joku on lukenut hänen tehtävänsä huolella ja poiminut sieltä esille edes yhden positiivisen asian.

Menestyvien opiskelijoiden tapauksessa myös kilpailu voi motivoida. Maininta ammattimaisesta suorituksesta saa usein aikaan sen, että seuraavissa tehtävissä halutaan toimia vieläkin ammattimaisemmin. Ylpeys ja onnellisuus hyvää työtä esitellessä paistaa kauas – ja tukee myös muiden oppimista. Kehujen tulisi olla luonnollinen osa opettajan palautetta.

Usein mielekkyyttä lisää jo sekin, että opettaja lähtee kokeilemaan rohkeasti erilaisia työkaluja, tehtävämuotoja ja oppimisympäristöjä – epäonnistumisen uhallakin. Vain tällä tavoin voi löytää tavoiteltavan osaamisen kannalta relevantit metodit ja oppimisympäristöt.

Teksti: Heli Antila

Kuvat: Petteri Jekusen arkisto