Marjut opiskeli opoksi käymättä kertaakaan kampuksella

Ruudun takaa. Näin Marjut tuli tutuksi opiskelukavereilleen.

Tämä juttu on kertomus Marjutista, joka suoritti opo-opinnot TAOKissa korona-aikana. Ensimmäisen kerran hän kävi kampuksella hakemassa tutkintotodistuksensa. Tekstissä keskitytään pohtimaan opiskelun onnistumista etänä.

Elämä yllättää. Hakiessaan vuosi sitten Tampereen ammatillisen opettajakorkeakoulun ammatillisen opinto-ohjaajan koulutukseen kangasalalainen Marjut Silvennoinen ei osannut aavistaakaan, että hän pääsee opiskelemaan jo ensiyrittämällä ja suorittaa opintonsa reilussa puolessa vuodessa – käymättä ensimmäistäkään kertaa kampuksella. Kolmaskin yllätys odotti, nimittäin uusi työpaikka toisen asteen opona vain viikko valmistumisen jälkeen.

  • Oma taustani on vahvasti uraohjauksen ja uravalmennuksen puolella. Viidentoista vuoden ajan olen tehnyt niin yksilö- kuin ryhmäohjaustakin eri-ikäisille aikuisille kuntouttavan työtoiminnan ja yksityisten valmennuspalveluiden kautta sekä vuosituhannen alussa tutkimus- ja projektityötä yliopistolla ammatillisen aikuiskoulutuksen teemoihin liittyen. Olin miettinyt pitkään mahdollisuutta kouluttautua opinto-ohjaajaksi ja reilu vuosi sitten tammikuussa sain vihdoin hakemuksen lähetettyä aivan viimeisellä hakuviikolla, Marjut muistelee.

Hän kertoo innostuneensa valtavasti, kun myönteinen päätös valinnasta tuli.

  • Halusin aloittaa opiskelun heti saman tien. Otin Ariin yhteyttä jo ennen opiskelun alkua kysyäkseni mistä voisin aloittaa. Sain sovittua syksyn HOPS-keskustelut jo kesäkuulle ja pääsin käynnistämään ensimmäistä opiskeluprojektiani kesän aikana, hän kertoo.

Lähiopinnot käynnistyivät elokuussa – loppuakseen heti alkuunsa. Todellisuudessa Marjut Silvennoisen ryhmälle pystyttiin pitämään koronatilanteen vuoksi ainoastaan yhdet lähipäivät. Ja sinne Marjut ei suuresta innostaan huolimatta koskaan päässyt, sillä hän oli syysflunssan vuoksi koronakaranteenissa kotona ja seurasi lähipäiviä videovälitteisesti Zoomin kautta. Edes samaa flunssaa sairastaneen miehen negatiivinen tulos ei auttanut. Oma testitulos ei ollut valmistunut, joten lähipäiville ei ollut asiaa.

  • Muu minitiimini oli paikalla ja he tutustuivat jo toisiinsa. Aloitimme yhteydenpidon heti lähipäivien jälkeen WhatsAppin ja Teamsin kautta. Asuimme kaikki lähellä toisiamme: kolme meistä Kangasalla ja Sallakin aivan Tampereen ja Kangasalan rajan lähettyvillä. Niin meistä tuli tiimi KangaSalla. Yhteistyömme lähti käyntiin vauhdilla. Yksi tiimiläinen oli jäämässä vuodenvaihteessa äitiyslomalle, joten päätimme tehdä kaikki yhteiset tiimitehtävämme ennen sitä, hän kuvailee tiimin suunnitelmia.

Tavoitteena oli tavata minitiimin kanssa ihan oikeastikin. Kaikilla perheellisillä naisilla oli kuitenkin omat menonsa ja koronatilannekin paheni syksyn myötä. Tiimi huomasi sähköisen yhteydenpidon toimivan hyvin ja jatkoi Teams-tapaamisia. Jopa etänä järjestettyjen lähipäivien lounastauot käytettiin Teams-keskusteluihin oman tiimin kesken.

  • Meidän minitiimimme alkoi toimia todella nopeasti. Kaikki olivat samanhenkisiä ja asiat loksahtivat nopeasti kohdalleen. Kaikilla oli hyvät tietotekniset taidot ja käytettävät ohjelmat olivat jo entuudestaan tuttuja. Lähipäivinä ajatuksia jaettiin WhatsAppin välityksellä. Tämä keskustelu, tiimin oma ”varjo-opintopäivä” syvensi hyvin opittua. WhatsApp-ryhmämme täyttyy viesteistä edelleen, vaikka ensimmäinen tiimiläinen valmistui jo jouluna, hän kertoo.

Tiukasti aikataulutetut ja määrätietoiset tavoitteet pitivät. Ensimmäisen tiimiläisen valmistuttua muutkin miettivät, ettei jarruttelun ollut mitään syytä. Marjut valmistui tammikuussa. Ilman pienryhmän ja muun opiskeluryhmän tukea näin nopea valmistuminen tuskin olisi onnistunut. Moni opiskeluryhmästä ihmettelikin vauhdikasta valmistumistahtia. Kaikki tehtiin kuitenkin huolella ja ajatuksella, vaikkakin tavattoman päämäärätietoisesti. Asiaa tietenkin auttoi se, että omasta tiimistä löytyi jo ennalta paljon ja monipuolisesti tietoa opiskeltavista asioista sekä valmiita ideoita kehittämistehtäviin. Asiantuntemuksen vaihto onnistui luontevasti ja helposti.

  • Voi olla, että etätyöskentely jopa tehosti opiskeluamme. Pientiimimme jäsenten aiemmat kokemukset tukivat opiskelua. Korona-aika myös mahdollisti keskittymisen opiskeluun. En tosin tiedä yhtään, miten muun ryhmän opinnot etenevät, hän kertoo.

Mitä jäi kokematta etäopetuksessa?

Ennen opintojaan Marjut Silvennoinen odotti kovasti lähiopetusta TAMKin kampuksella, jonne kotoa olisi päässyt bussilla vain vartissa. Kampuselämää ei tullut. Jälkeenpäin on vaikea miettiä, jäikö hän etäopetuksen vuoksi jostain paitsi.

  • En osaa kaivata sitä, mitä en menettänyt. Kaikki sujui opiskelun aikana mainiosti. Se vähän harmittaa, että en tavannut koko opiskeluryhmäämme koskaan muiden tapaan. Break out -roomseissa tutustui muutamiin, mutta kaikkien kanssa ei yhteistyötä opintojen aikana ollut ja osa opiskelukavereista jäi hieman etäisiksi. Myös esittäytyminen ruudun välityksellä ei tietenkään ole aivan sama kuin livetilanteessa, hän miettii.

Etäopiskelun hän kuvailee sopineen hyvin ruuhkavuosia eläville perheenäideille, mutta ei usko parikymppisten opiskelijoiden pärjäävän yhtä hyvin omillaan. Siinä vaiheessa tukea opintoihin tarvitsee enemmän. Aikuisopiskelija ei aloita uutta elämää vieraalla paikkakunnalla, joten verkkotyöskentely voi jopa tukea opiskelua, jos vain opiskeltava aihe on sellainen, että opinnot voi sisällöllisesti verkossa tehdä. Oppilaitosvierailut tosin jäivät virtuaalisiksi, mutta silti niiden toiminnasta syntyi silti selkeä kuva.

Opettajille hän jakaa vain positiivista palautetta. Etäopetus ja verkko-ohjaus sujuivat hyvin. Tukea oli aina tarvittaessa saatavilla.

  • Jotta pääsisin käymään kampuksella edes kerran, hain todistuksen henkilökohtaisesti opintotoimistosta. Sitäkin mietin, että olin aika yliaktiivinen verkossa. Jos olisi ollut yksikin lähipäivä, niin opettajat olisivat nähneet todennäköisesti minut jossain vaiheessa istumassa ihan rauhassa – olisin voinut tehdä siten paremman vaikutelman, hän naurahtaa.

 

Suoraan töihin

Opiskelujaan aloittaessaan Marjut Silvennoinen ei suunnitellut opinto-ohjaajan työtehtäviä. Sen sijaan hän oli työssään huomannut opokoulutuksesta olevan hyötyä muuallakin kuin oppilaitoksissa. Opintojen aikana hän alkoi pohtia mahdollisuutta toimia opona ammatillisella puolella. Ja lopulta asia järjestyikin kuin itsestään.

  • Minulle soitettiin yhtenä päivänä Tredulta, että pääsisinkö haastatteluun tunnin sisällä. Vastavalittu opo ja hänen varahenkilönsä olivat molemmat peruneet. Iltaan mennessä minut oli jo valittu ja viikon sisällä irtisanouduin vanhasta työstäni ja aloitin uudessa, hän kertoo.

Uuden oppiminen jatkuu siis edelleen uuden työn kautta – sekin tällä hetkellä etänä.

 

Teksti ja kuva: Heli Antila

 

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *